Mikä sellaista ihmistä vaivaa, joka keksii valheita toisista?

Eikä sillä ole niin väliäkään. Mutta on ihmisiä, jotka saavat siitä pönkitystä itselleen, että valehtelevat muista ja toiset uskovat. Se tuntuu heistä hyvältä ja he kerskuvat sillä läheisilleen.

Ja jonkinlainen projektio; hän yrittää liimata minuun juuri omia epäonnistumisiaan esim. puolisona ja vanhempana. Eli kun on täysin ylivoimaista hyväksyä se, miten itse kullekin on elämässä käynyt, on nähtävästi sitten pakko yrittää väittää mustaa valkoiseksi. Voisi luulla itsekritiikin ja todellisuudentajun estävän tällaisen, mutta kaikilla ei ole sellaisia piirteitä taakkanaan... :-D.

Tai kiinnostaisi tietää että miten prosessi kulkee aivoissa kun keksii toisesta valheen ja levittää sitä. Eiköhän tälläkin pastalla liiku ihmisiä jotka harrastaa sitä? Valottaisitteko vähän että miten sellaiseen päätyy?

Kämppikselläni oli maailman surkein itsetunto ja hän piehtaroi usein itsesäälissä. Keksi positiivisia valheita itsestään, jotta saisi ihailua ihmisiltä. Myös keksi todella negatiivisia valheita toisista ihmisistä saadakseen kiinnostavia tarinoita kerrottaviksi kavereilleen...



Eli periaatteessa yritti tehdä itsestään "paremman" ja kiinnostavamman ihmisen valehtelemalla, koska hänessä ei ilmeisesti ollut mielestään mitään mikä ihmisiä kiinnostaisi. Muutenkin pelkäsi kaikkea erilaisuutta, koska hän itse ei halunnut poiketa massasta juuri sen vuoksi, että häntä aina vaivasi, että "mitähän ne muutkin ajattelevat".

Mutta on ihmisiä, jotka saavat siitä pönkitystä itselleen, että valehtelevat muista ja toiset uskovat. Se tuntuu heistä hyvältä ja he kerskuvat sillä läheisilleen.

Eli periaatteessa yritti tehdä itsestään "paremman" ja kiinnostavamman ihmisen valehtelemalla, koska hänessä ei ilmeisesti ollut mielestään mitään mikä ihmisiä kiinnostaisi. Muutenkin pelkäsi kaikkea erilaisuutta, koska hän itse ei halunnut poiketa massasta juuri sen vuoksi, että häntä aina vaivasi, että "mitähän ne muutkin ajattelevat".

Vai liioitteli jotain epämääräisiä juoruja pahemmiksi?

Oltiin kavereita n. 3 vuotta ja päivittäin tekemisissä.



- Valehteli minulle, että hänen isänsä on teollisuusyrityksen johtaja ja elävän hänen äitinsä kanssa vaikka 3 vuoden päästä tunnusti isänsä kuolleen kun hän oli lapsi. En tajua miksi tuollaisesta pitää valehdella.



- Outoja puheita... Esim. sanoi toisesta asunnossamme asuvasta tytöstä, että pelkää häntä ja pohti aina miksi tyttö laittaa keittiöstä yöksi valot pois (no eikö ole aika normaalia sammuttaa valot jos huoneessa ei ole ketään). Loppuaikana myös sekavia puheita, että pelkää tytön tekevän hänelle pahaa tai tappavan hänet (se naapurihuoneen kiltti tyttö, joka ei ollut tekemisissä hänen kanssaan). Myös väitti tätä tyttöä prostioiduksi, joka tuo asiakkaita kotiin, mutta tuo juttu on ihan täyttä paskaa koska ainoat miehet, jotka siellä kävi oli hänen poikaystävänsä ja hänen kaverinsa ala-asteelta. Tunsin toisenkin tytön. Keksi samankaltaisia tarinoita muistakin ihmisistä.



- olettaa ihmisten olevan vihamielisiä. Esim. murjottaa pöydässä ja ei sano kenellekään "hei", mutta olettaa että ihmiset olisivat kiinnostuneita hänestä ja haukkuu heidät pystyyn jos eivät ole. Miksei prinsessa voi itse tervehtiä ensin?



- Yritti iskeä pitkäaikaista miesystävääni itsetuntonsa kohottamiseksi kun tämä tarjoutui korjaamaan hänen tietokoneensa minun pyynnöstäni. Miestä huvitti.



- Muut miehet jättivät, koska hän on hyvin mustasukkainen

- Raivokohtauksia

- Haukkui kaikki parhaatkin kaverinsa selkänsä takana

- Arvosteli muita ihmisiä järkyttävästi

jne



En jaksa listata kaikkea, mutta tytöllä taitaa olla monenlaista ongelmaa.

Mytomania

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun



Mytomania (kreik. mythos tarina + mania) tai pseudologia fantastica (kreik. pseudos väärä + logos puhe, tieto + phantasia mielikuvitus) on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita. Mytomaniaa sairastavia kutsutaan mytomaaneiksi ja usein myös patologisiksi valehtelijoiksi.



Mytomania on osittain samankaltainen persoonallisuushäiriö kuin narsismi (ICD-10: F60.8), jota sairastavat eivät itse tunnista sairauttaan, vaan haluavat jatkuvasti olla kaiken keskipisteenä, ja keksivät toinen toistaan paisutellumpia tarinoita saadakseen itselleen lisää huomiota. Toinen narsistinen piirre on se, ettei potilas myönnä virheitään, vaan valehtelee antaakseen itsestään kuvan ”täydellisestä ihmisestä”. Tämä voi tuhota ihmisen hitaasti masentamalla, kun muut kutsuvat valehtelijaksi.



Eräs patologisen valehtelun muoto on Münchhausen-syndrooma, jossa sairaalapotilas on tuntevinaan fyysistä kipua ja valittaa siitä saadakseen huomiota.



Tunnettu mytomaani oli paroni von Münchhausen.

Muutin pois asunnosta ja katkaisin välit lopullisesti kun ne tytön puheet alkoivat menemään vähän liian villeiksi ja tajusin, että hän on valehdellut sen 3 vuotta oikeastaan ihan kaikesta. Jopa itseään koskevista pienistä asioista, joten tuollaiseen ei voi luottaa. Tietenkin tajusin jo sen muista ihmisistä valehtelun aikaisemmin, mutta se ei ollut aluksi yhtä radikaalia ja annoin sen anteeksi, koska kaikilla on huonot piirteensä. Myös toinen kämppikseni muutti pois.

Mutta luettuani koko tekstin ajattelin, että ehkä kuvailemallasi tytöllä oli jokin psykoosi. Ainakin vainoharhaisuus ja mustasukkaisuus viittaavat siihen. Valehtelu omasta menneisyydestä voi sitten olla sitä, ettei uskalla paljastaa todellista minäänsä. Ei halua muiden tietävän kaikkea itsestään, koska pelkää heidän käyttävän tietoja väärin. Se voi sillä tavalla liittyä vainoharhaisuuteen.



Mutta nämä olivat vain mun maallikkoajatuksiani.

mutta luulen myös, että valehtelu oli suojamekanismi. Luulen, että hänellä oli jonkinlaista masentuneisuutta mikä sitten näkyi valehteluna, epävarmuutena, alakuloisuutena, huonona itsentuntona jne. mikä paheni sitten ajan kanssa ja sitten talven aikana puhkesi jonkinlainen psykoosi tai muu mt-ongelma kun niitä harhaisia puheita ja outoa käytöstä alkoi ilmaantumaan. Myös laihtui reilusti, linnoittautui aina huoneeseensa ja vältteli meitä muita, ei enää puhunut tms. ja alkoi käyttäytymään agressiivisesti ja vihamielisesti. Liimaili esim. post-it lapuilla uhkauksia toisen kämppikseni oveen, jonka kanssa ei ollut koskaan puhunut. Ei myös enää näyttänyt yhtään iloiselta ja mitään riitoja tms. ei myöskään ollut meidän puolelta, joten muutos oli aika äkkinäinen ja outo. Laittoi myös välit poikki parhaan kaverinsa kanssa, joka ei asunut kanssamme.



Ulkopuolisille vaikutti kuitenkin suht. normaalilta, joten tuskin terkkari ois voinut tehdä mitään. Muutin sitten miesystäväni luo kun olin muutenkin melkein valmistunut. En tiedä mitä nykyään kuuluu.