Lue keskustelun säännöt.
Olen 40v ja mummoni kasvatti minut kun vanhemmat eivät jaksaneet
04.09.2024 |
Nyt jo poistetussa ketjussa puhuttiin, että työttömätkin vievät nykyään lapset hoitoon, koska nykyvanhemmat eivät jaksa olla lastensa kanssa. Osattiin sitä ennenkin.
Vanhempani ovat syntyneet 50-luvun lopussa. Äitini oli kotirouva, mutta olin silti perhepäivähoidossa ja päiväkodissa lapsena. Pph oli vielä kauhea paikka koska hoitaja oli erittäin ankara ja kuritti fyysisesti. Kesäisin olin aina koko kesän mummolla (todistus tuli joskus perässä postitse, koska oli niin kiire tuupata minut sinne) ja joskus myös talvella viikon-pari. Vanhemmat reissasivat silloin ulkomailla, en koskaan ollut mukana siellä.
Kauppareissutkin odotin yksin autossa tai kaupan leikkipaikalla. Reilusti alle kouluikäisenä. Vanhempieni mukaan tämä oli siihen aikaan eli 80-luvulla hyvin tavallista ja "kaikki" toimivat niin. Jos ei reissannut ulkomailla ilman lapsia niin sanottiin että on liian riippuvainen lapsistaan.
Omaan lapsuuteeni verrattuna vanhemmat ovat lastensa kanssa enemmän kuin silloin. Joten ei voi sanoa että on nykyajan trendi.
Kommentit (7)
Hui. Kuulostaa kauhealta. Miten voidaan noin kohdella. Muillakin traumoja jostain muusta, mutta ei hyvä. Onneksi sulla on ilmeisesti nyt oma koti ja voit välittää itsestäsi. Hiljaiseksi vetää kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on ollut kyllä täysin roskavanhemmat. Tuossa ei ole mitään normaalia tuohon aikaan syntyneille, ei heille eikä sinulle.
Ennen se tosiaan oli normi jättää lapset omilleen. Päiväkotikeskustelun osa on ollut "aina" se, että kenellä on oikeus viedä lapsi hoitoon. Nykyään on subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen, niin se on aivan turha paheksua näitä työttömiä. Mun mielestä on erittäin tärkeää, että myös työttömien/sairaiden lapset pääsee päiväkotiin, saa kavereita ja muutakin elämäänsä kuin näköalattomat ja stressaantuneet vanhemmat. Työttömän pitää hakea töitä ja sairaan parantua, eikä nämä oikein onnistu kunnolla lapsi kainalossa.
90-luvun lopulla syntynyt ja aika samanlaista se omakin lapsuus oli eli kouluiässä kaikki lomat mummolassa maalla, kesät, talvet, syksyt ja keväät. Serkkujen kanssa rämmittiin ties missä metsässä tai käytiin soutelemasssa vuotavalta veneellä.
Cittarissa kauppareissun ajan leikkipaikalla leikittiin, tänä päivänä ei edes kaupan sisällä leikkipaikkoja ole. Tai sitten odoteltiin autossa milloin mitäkin menoa yksin. Kotona oltiin yksin 5-vuotiaasta asti, kaupassa kävin kaksi vuotta vanhemman siskoni kanssa jo 2-vuotiaana ja pihalla/ kaduilla/ metsissä leikittiin kavereiden kanssa 4-vuotiaasta asti lähes kaikki vapaa-aika.
Tänä päivänä näistä kaikista tulisi jo lasu, että kyllä tämän päivän vanhemmuus on hyvin erilaista.
Alle kouluikäiset jätettiin tosiaan hortoilemaan jonnekin koristealtaan ympärille sillä aikaa kun vanhemmat olivat kaupassa. Tosi turvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1950 ja veli pari vuotta myöhemmin. Aina oltiin mummolassa vauvasta kouluikään asti ja ihan kaikki lomat läpeensä. Eivät vanhemmat mihinkään matkustelleet. Kouluun piti sitten mennä vanhempien luokse asumaan. Kyllä siinä outo olo tuli. Vanhemmat olivat ankaria ja julmia, ilmeisesti eivät voineet lapsia sietää. Mistä olisimme sen tienneet, me lapset. Myöhemmin menin joka viikonlopuksi linja-autolla mummon ja pappan luokse, siellä viihdyin ja se oli minulle koti heidän kuolemaansa asti. Kuolivat molemmat piakkoin ylioppilaaksi pääsyni jälkeen.
Kyllä 50-luvula oltiin lasten kanssa enemmän.