Onneksi ei asuta Helsingissä (kouluruuasta)
Onneksi ei asuta Helsingissä, missä koululaisille tarjotaan halvinta Palmia-moskaa. On se kumma, ettei siellä kukaan valtaapitävä tee muutosta tilanteeseen. On se kiva kun vankiloissakin syödään paremmin kuin kouluissa.
Kommentit (16)
"kurjaahan se on, että lapset Suomessa saavat ilmaiseksi ruokaa"
Ei se ilmaista ole, vaan ihan minäkin maksan yli tonnin kussa veroja, josta osa menee tuohonkin tarkoitukseen.
Saako laatutaso olla kelvoton tai ruoka jopa haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle, jos se tuotetaan verorahoilla? Veroilla tuotettuja palveluja ei siis saisi arvostella tai kritisoida, koska ne ovat "ilmaisia"?
Pieni maaseutukoulu Lapissa. Oppilaita taisi olla maksimissaan 30.
Kerran kahdessa viikossa saatiin aina tuoretta itse leivottua leipää joka oli aina ihan huippua. Ruoka oli muutenkin laadukasta ja hyvää. Itse ehdin käydä ala-asteen tässä koulussa. Pian se sitten lakkautettiin.
Eipä taida enää olla paluuta näihin aikoihin.
ja lapset saavat omassa koulussa tehtyä ruokaa.
Tykkäävät ruoasta kovasti, vain muutama ei-niin-hyvä-ruoka löytyy...
jossa keittäjä teki ruoat alusta loppuun itse, ja useimmiten vielä luomutarpeista. Kyllä muksut itkua väänsivät yläkouluun siirtyessään, kun maukkaat ruoat olivat muisto vain :(
niin saavat lapset muutakin kuin jännepullia.
ne vangit syö paremmin kuin sinunkin lapsesi, elitte missä päin Suomea tahansa. Vankilaruoka on monta kertaa kalliimpaa kuin kouluruoka per nenä.
Mutta Helsingissä tilanne on kyllä todella huono. Ehkä yhtenä päivänä viikossa lapseni on saanut koulussa ruokaa tarpeeksi, muina päivinä aina nälkäinben kotiin tullessaan koska ruokaa ei vaan saa riittävästi teinin kulutukseen nähden.
Nytkin keskiviikkona oli käynyt niin, että tämä viimeisenä syömään päässyt luokka oli saanut vain perunaa ja salaattia sekä lisäke leipää kun se varsinainen ruoka oli jo loppunut!
Pääsääntöisesti Palmian kouluruoat ovat ihan hyviä ja monipuolisia.
sitä paitsi ei taida enää suomessa olla koulua, jossa ruoka valmistetaan omassa keittiössä oman emännän voimin.
Ja pitää muistaa, että koululaiselle ei riitä päivän ainoaksi lämpimäksi ateriaksi koululounas.
Kovin moneissa kodeissa ei enää illalla lapselle anneta lämmintä ateriaa.
Oma seitsemäsluokkalaiseni näet valitti ihan samaa, että hän menisi mieluummin vankilaan, koska siellä on paremmat ruoat.
En kyllä itse tunne ketään entistä enkä nykyistä vankia.
Sama koululaiseni muuten inhoaa kasvisruokapäivää. Hänestä kasvisruoka on vielä pahempaa koulussa kuin se tavallinen muona.
Mutta ainakin saamme nyt lapselta kehuja kotiruoasta. Oma äiti ja iskä kuulemma tekevät parempia pöperöitä kuin mitä koulussa saa.
Kun kävin koulua 70-luvulla, niin mekin valitimme. Kanaviillokki oli minulle ihan outo ruokalaji, jota ei ollut koskaan kotona. Keltainen kastike näytti minusta ihan räältä. Lindströmin pihvit näyttivät siltä kuin ne olisi tehty punaisista villalangoista. Merimiespihvissä oli outo maku, jonka vuoksi minulle tuli aina mieleen, että se liha oli seissyt kellarissa vuosikymmeniä. Ynnä muuta, ynnä muuta.
Mutta hengissä selvittiin ja ruoka syötiin kaikesta huolimatta.
Siinä se todellinen ongelma piileekin. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että lapselleni tarjotaan vaikkapa porsaanlihakastiketta, perunaa ja raastetta, mutta siinä vaiheessa kun pelkkä kastike sisältää 20 eri lisäainetta (mm.aromivahventeen), ei enää hymyilytä. Perunat tulevat Puolasta, raaste on pakattu Unkarissa. Ymmärrättekö?
Sama koululaiseni muuten inhoaa kasvisruokapäivää. Hänestä kasvisruoka on vielä pahempaa koulussa kuin se tavallinen muona.
Itse olen kasvissyöjä ja olen aina välillä koululla töissä, eikä kasvisruoka ole ollut pettymys kuin harvoin. Tuntuu, että koska niin monessa perheessä on vedetty herneet nenään kasvisruuasta ja voivoteltu asiaa, on koulussakin ryhmäpaine kova: on nössöä sanoa kasvisruokaa hyväksi. En ole mikään pajukeppi, mutta aina olen saanut vatsani täyteen Hgin koulujen kasvissapuskalla.
Pomppivat iloisesti jos putosivat lattialla. Ihan niin kuin ne kumiperunatkin.
Kävin viikon ajan syömässä helsinkiläisellä yläasteen koululla, ja olin aivan hämmästynyt siitä, miten herkullista ja vaihtelevaa kouluruoka nykyään on.i]Kun kävin koulua 70-luvulla, niin mekin valitimme. Kanaviillokki oli minulle ihan outo ruokalaji, jota ei ollut koskaan kotona. Keltainen kastike näytti minusta ihan räältä. Lindströmin pihvit näyttivät siltä kuin ne olisi tehty punaisista villalangoista. Merimiespihvissä oli outo maku, jonka vuoksi minulle tuli aina mieleen, että se liha oli seissyt kellarissa vuosikymmeniä. Ynnä muuta, ynnä muuta.
Mutta hengissä selvittiin ja ruoka syötiin kaikesta huolimatta.
[/quote]
Kun kävin koulua 70-luvulla, niin mekin valitimme. Kanaviillokki oli minulle ihan outo ruokalaji, jota ei ollut koskaan kotona. Keltainen kastike näytti minusta ihan räältä. Lindströmin pihvit näyttivät siltä kuin ne olisi tehty punaisista villalangoista. Merimiespihvissä oli outo maku, jonka vuoksi minulle tuli aina mieleen, että se liha oli seissyt kellarissa vuosikymmeniä. Ynnä muuta, ynnä muuta.
Mutta hengissä selvittiin ja ruoka syötiin kaikesta huolimatta.
Kyllä silloin kuitenkin ruoka tehtiin normaaleista raaka-aineista eikä keinotekoisista kemikaaleista. Ihan eri sarjassa painitaan nykyään tehokkuus- ja raha-ajattelussa.
Vai onko teistä muka ok, että perunamuusi sisältää lähemmäs 10 lisäainetta??? Mihin perunamuusissa tarvitaan lisäaineita??? En mä ainakaan tarvitse niitä kotona muusia tehdessäni.
Onko teistä ok, että ohrapuurossa on aromeja? Kemikaaleja, joita ei tarvitse eritellä, ja jotka käytännössä voivat sisältää kymmenkunta erilaista keinotekoista ainetta. Siis ohrapuurossa?
Onko se ok, että ruoka on niin laaduttomista raaka-aineista tehty, että ilman keinotekoisia kemikaaleja ei pärjätä?
Onko oikein, että lapset eivät saa vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita ruuasta? Sillä niitä ei ole ruuassa, jonka laatua pitää paikkailla lukemattomilla lisäaineilla.
Ei kukaan puhu minkään gourmet-ruuan perään, mutta ei kai se ole liikaa toivottu, että ruoka olisi normaaleista raaka-aineista tehty.
ap
Juuri näin. Monella tuntuu Suomessa olevan asenne, että ellei ruoka suorastaan VAARALLISTA, se on silloin hyvää. Ja jos tästä haluaisi nostaa rimaa pikkasen ylemmäs normaaliksi ruuaksi, haukutaan snobiksi tai jotain. Ehkä mä olen sitten liian vanhanaikainen, mutta minusta puuro saisi olla puuroa ja muusi muusia eikä lista outoja aromeja ja keinotekoisia lisäaineita. Tässä kohtaa tämä nykyajan meininkin on mennyt liian pitkälle.
ap