Argh... Uhmäikä!!!!!!!
2 vuotias tyttö:
Herää aamulla.
Haluaa potalle, ei halua potalle.. Mutta jos sittenkin... EI EI EI missään tapauksessa potalle.
Ei halua pestä hampaita, pestään kumminki, seuraus puolen tunnin itkupotkuraivari.
Sitten onkin jo nälkä, haluaa leipää johon juustoa, mutta ei juustoa vaan kinkkua. Ei haluakaan leipää. Jogurtti lentää seinään... Melkein tunnin raivari.
Koko päivä samalla kaavalla viimeset pari kuukautta.
Uutena mausteena tullut pikkuveljen lyöminen ja töniminen.
Nyt nukkuu:) ihana hiljasuus..
Kiitos että sain purkautua.
Kommentit (4)
kun pikku natero ei itse tiedä, mitä haluaa, ihan turhaa yrittää sitä miellyttää, eli leipä on mikä on, se syödään, hampaat pestään, halusi tai ei.
Loppuu se, mutta senhän tiesit, tiesit myös, että uhmis voi olla h_a_n_k_a_l_a_a?
tiennyt että uhmis voi olla niin HANKALA kun se meidän 4v.pojalla on ollut..mutta yhtäkkiä se menikin ohi :) ainakin pahin.Kesti 4 kk kun joka asia piti mun tehdä uudestaan kun mikään ei häntä miellyttänyt..jatkuvaa eitä ja joota vuoronperään...ja asiat piti tehdä niin monta kertaa alusta kunnes poika oli tyytyväinen.En todellakaan tiennyt sellaisesta ja mitä tuli muiden äitien kans puhuttua oli se heillekkin erikoista...no,nyt enää on vaan mm. kakkapuheet mut se on pientä!
En tiennyt että uhmäikä on näin hankalaa.
Esikoisen kanssa meni paljon helpommin. Tottahan senkin kanssa sai takuta, mutta ei todellakaan näissä mitoissa.
Joo ja en todellakaan anna periksi tolle pikku prinsessalle.
Sen takia täälä kotona onkin aina sotatila päällä. Ainakin metelistä päätellen.
Tääkin aamu alkoi ihanasti raivokohtauksella.
Yleensä kun tyttö herää niin olen keittiössä. Mutta tänään olinkin makuuhuoneessa yrittämässä saada vauvaa jatkamaan unia.. Ei onnistunut kun tuo palosireeni tuli sinne :)
Mut joo, eiköhän tää joskus lopu:)