Melkein itkettää, että vihdoin olen ehkä pääsemässä terapiaan. Valoa tunnelin päässä. Millaisia tunteita teille tuli kun olitte aloittamassa
Olen niin innostunut siitä, että vihdoin elämässäni voisi tulla muutosta tähän kaikkeen. Olen ollut jo vuosia hukassa itseni kanssa ja tarvitsen hyvin kipeästi terapiaa.
Minulla on kaksi kuukautta aikaa ennen kuin lausunto menee umpeen, olen siis hakemassa kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Nyt löytyi terapeutti, jolla on aikaa ja pätevyys myös kelan tukemaan muotoon.
Täytyy vain toivoa, että synkkaa ja pääsen aloittamaan vihdoin sen prosessin.
Taustalla todella hankalia asioita ja kroonistunut masennus, omat addiktiot ja syömishäiriöoirelua jo lapsuudesta saakka.
Toivottavasti nyt olisi minun vuoroni.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Paraniko elämänlaatunne terapian myötä?
Erityisesti heiltä kysyn joilla on ollut lapsuudessa perheessä päihderiippuvuutta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja/tai muuta kaltoinkohtelu, ns pitkäkestoista traumaa? Ap
On parantunut. Pahalle ololle ja syyttelylle löytyi syy. Olo on seesteinen.
Ärsytys. Typerää lässyttämistä aivan päivän selvistä asioista. Jäi yhteen kertaan.
Ole sitten rehellinen sille terapeutille äläkä kuseta ihmisiä kuten olet täällä tehnyt useasti.
Määrää varmaankim jotain mindfullnesia ja syvään hengittelemistä.
Näin ainakin täälläpäin puoskarit toimivat.
Mä olen nyt käynyt 4 vuotta terapiassa. Se on pitkä prosessi. Täytyy olla itse valmis työskentelemään asioiden eteen. Välillä tulee takapakkeja, pitää hyväksyä. Luottamus terapeutin kanssa ensiarvoisen tärkeää. Kaiken kaikkiaan olen päässyt eteenpäin asioissa, mutta se vaatii paljon työtä. Traumataustaa myös. Onnea matkaan!
Miten joku voi olla innostunut terapiaan menosta? Eihän kukaan sinne halua mennä.
Vierailija kirjoitti:
Määrää varmaankim jotain mindfullnesia ja syvään hengittelemistä.
Näin ainakin täälläpäin puoskarit toimivat.
Zen-asetelma luo harmoonisen ympäristön.
Kävithän tutustumiskäynnillä, ap?
Vierailija kirjoitti:
Ole sitten rehellinen sille terapeutille äläkä kuseta ihmisiä kuten olet täällä tehnyt useasti.
Joo todella vaikea uskoa enää tän jutuista mitään kun on sen terapian aloittamassa nyt jotain miljoonatta kertaa... 🙄
Minä oon myös aloittamassa ens kuussa.
Pelottaa ja hävettää...
Vierailija kirjoitti:
Ärsytys. Typerää lässyttämistä aivan päivän selvistä asioista. Jäi yhteen kertaan.
Eihän se ollut ehtinyt sinulla edes alkaa.
Hyväksikäyttöä ei ole ollut, mutta muita mainitsemisia kyllä (valitettavasti). Kävin kolme vuotta terapiassa, kerran viikossa, ja kyllä siitä oli hyötyä. Elämänlaatu on kyllä parantunut terapian myötä huomattavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ole sitten rehellinen sille terapeutille äläkä kuseta ihmisiä kuten olet täällä tehnyt useasti.
Kiinnostaa tietää, että mitähän olen kusettanut täällä? :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraniko elämänlaatunne terapian myötä?
Erityisesti heiltä kysyn joilla on ollut lapsuudessa perheessä päihderiippuvuutta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja/tai muuta kaltoinkohtelu, ns pitkäkestoista traumaa? Ap
On parantunut. Pahalle ololle ja syyttelylle löytyi syy. Olo on seesteinen.
Mahtavaa, onneksi olkoon!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraniko elämänlaatunne terapian myötä?
Erityisesti heiltä kysyn joilla on ollut lapsuudessa perheessä päihderiippuvuutta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja/tai muuta kaltoinkohtelu, ns pitkäkestoista traumaa? Ap
On parantunut. Pahalle ololle ja syyttelylle löytyi syy. Olo on seesteinen.
Mahtavaa, onneksi olkoon!
Ap
Koville otti, mutta kannatti. Terapia käy työstä, muista se. Kannattaa jättää kalenteri tyhjäksi, jotta on aikaa käsitellä vaikeita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paraniko elämänlaatunne terapian myötä?
Erityisesti heiltä kysyn joilla on ollut lapsuudessa perheessä päihderiippuvuutta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja/tai muuta kaltoinkohtelu, ns pitkäkestoista traumaa? Ap
On parantunut. Pahalle ololle ja syyttelylle löytyi syy. Olo on seesteinen.
Mahtavaa, onneksi olkoon!
Ap
Koville otti, mutta kannatti. Terapia käy työstä, muista se. Kannattaa jättää kalenteri tyhjäksi, jotta on aikaa käsitellä vaikeita asioita.
Tämän olen kuullut useasti. Olen siis varautunut asiaan. Olen myös päättänyt, että koska elämä on todella raskasta näinkin niin jos on edes mahdollisuus parantaa elämänlaatuaan ja löytää itsensä kaiken sen kuonan alta, niin olen valmis tähän ja tiedän ettei kuitenkaan täysin yksin tarvitse tätä käydä vaan on se turva ja peili.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi olla innostunut terapiaan menosta? Eihän kukaan sinne halua mennä.
Se on matka mieleen. Monelle voi olla ensimmäinen kerta, kun joku on sun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt käynyt 4 vuotta terapiassa. Se on pitkä prosessi. Täytyy olla itse valmis työskentelemään asioiden eteen. Välillä tulee takapakkeja, pitää hyväksyä. Luottamus terapeutin kanssa ensiarvoisen tärkeää. Kaiken kaikkiaan olen päässyt eteenpäin asioissa, mutta se vaatii paljon työtä. Traumataustaa myös. Onnea matkaan!
Hienoa, että olet päässyt eteenpäin!
Itselläkin varmaan pitkä matka tulee olemaan mutta uskon, että hyvin tarpeellinen. Täytyy vain yrittää puskea niiden vaikeidenkin aikojen läpi. Ap
Paraniko elämänlaatunne terapian myötä?
Erityisesti heiltä kysyn joilla on ollut lapsuudessa perheessä päihderiippuvuutta, hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja/tai muuta kaltoinkohtelu, ns pitkäkestoista traumaa? Ap