Miksi kaveri ei voi vaan sanoa, ettei halua nähdä?

Vai olenko vaan jotenkin tyhmä, kun en tajunnut ekasta kerrasta? Minusta olisi ihan hyvin voinut sanoa jotain ympäripyöreämpää kuin että ollaan yhteydessä sen ja sen päivämäärän jälkeen, olisin tajunnut helpommin. Nyt olen kuukausikaupalla odottanut tapaamista, jota ei sitten tulekaan, ja vielä nolottaa, että luulin ilon ja toiveen olevan molemminpuolinen.

Ap

No olisi reilua sanoa suoraan, että seurasi ei kelpaa, mutta ymmärrettävästi on aika vaikeaa. Ehkä kannattaa nyt jättää kyseinen kaveri rauhaan. Ottakoon hän seuraavan kerran yhteyttä, jos seura kiinnostaa. Voi oikeastikin olla niin, että hänellä kiireitä ja asiat vain jäävät

Olen pahoillani puolestasi, mutta tuota tapaamista ei taida koskaan järjestyä... Parempi unohtaa koko tyyppi.

Ei muuta kuin poistoon, mikä lie huithapeli.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani puolestasi, mutta tuota tapaamista ei taida koskaan järjestyä... Parempi unohtaa koko tyyppi.

Näin se taitaa olla, mutta hävettää, että olen viikkotolkulla odottanut ja ajatellut, miten kivaa on nähdä. Miksi hänen piti useampaan otteeseen oikein ilmoittaa ajankohta, jolloin voisimme nähdä? Miksei voinut vaan sanoa, että "ollaan yhteydessä" tai "otan sinuun yhteyttä", niin olisin heti tajunnut. Tuntuu tosi pahalta, melkein kiusaamiselta tuo.

Ap

En tiedä, ehkä hän ei kehdannut sanoa suoraan tai sitten hänellä vaan on stressiä. Joka tapauksessa anna hänen itse olla aloitteellinen seuraavaksi. 

Aikaste harva varmaan kehtaa sanoa päin näköä että ei halua nähdä. 

Olen ihan samaa mieltä kuin edelliset, varsinkin 3-4/4. Joo voi todellakin olla että koskaan ei järjesty. 

Mullakin on yks tollanen tuttu. Silläkin taisi just olla jotkut synttäritkin. En mä todellakaan mitään odota. Ehkä se tulee itkemään mut kuolinvuoteelle jos ymmärrys jäljellä eikä kuole jotenkin yllättäen. 

Voi olla että roikun jossain löysässä hirressä tai sitten en. Tämä tyyppi on ollut mulle aivan hirveä - ehkä jopa pahempi kuin edes itse tiedän. Jos mä olen vaikka lähettänyt jonkun kivan synttärionnittelukortin niin sehän on voinut joutua ties mihin kummiin mielenmaisemiin. Voi olla että joutuu johonkin prosessiin itsensä kanssa eikä sitä tiedä miten sellainen tulee päättymään. On mulla kokemusta että mennyt ennenkin jotain 5 kk ennen kuin ilmesty taas esittelemään jotain rakkaudenosoituksia kun en yhtään mitään semmoista voinut edes kuvitella tai odottaa eli elämästä ei kyllä tiedä miten kaikki menee loppupeleissä.

Älkää kuitenkaan roikkuko missään löysissä hirsissä! 

Se on niin kuin tuolla edellä sanottiin, monesti hirveän vaikeaa sanoa suoraan ei, helpompi on keksiä niitä tekosyitä, miksi ei koskaan sovi. Ei ole todellakaan reilua, mutta sinuna unohtaisin hänet nyt kokonaan, ottaa sitten itse yhteyttä, jos joskus vielä haluaa tavata.

Niin, hänellä on muutoksia meneillään elämässään ja ilmeisen täysi arki. Jos ette ole nähneet piiitkään aikaan, voi ajatus tuntua hänestäkin kivalta, mutta sairastelun, työpaikan vaihdon ja rempan keskeltä ei välttämättä irtoa energiaa siihen, että tapaa jo vähän entiseksi jäänyttä ystävää. Ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että yllä olevien tekijöiden lisäksi läheisempien ystävien ja perheen kanssa vietetty aika nousevat korkeammalle sijalle, kun jaksamista ja aikaa on verrattuna ystävään, jonka kanssa yhteydenpito on jäänyt jo aikoja sitten.

Voi ystäväsi silti olla ollut mielissään tapaamisehdotuksestasi ja ajatellut, että pitää kyllä nähdä, mutta todellisuudessa ei tule onnistumaan. Innostuisin varmaan hetkeksi itsekin ajatuksesta, jos ei ole ollut mitään välirikkoa ja ystävyys on vain jäänyt elämäntilanteiden muuttuessa. Jos hänestä ei kuulu, voit tulkita että ei saa aikaiseksi jatkossakaan. Pallo on nyt ystävälläsi, päättäköön mihin suuntaan sitä potkii.

Vierailija kirjoitti:

Aikaste harva varmaan kehtaa sanoa päin näköä että ei halua nähdä. 

Juu, ei niin olisi tarvinnut. Ei siis edes nähty, vaan lähetin hänelle onnitteluviestin synttäreinä. Sitä siis ihmettelen, että pari kolme kertaa oikein sanoi, että milloin voitaisiin nähdä, ja sitten joka kerta sysäsi taas myöhemmäksi. Olisin tajunnut kerrasta, jos olisi vaan sanonut, että "nyt on kiireitä, minä otan yhteyttä sitten kun ehdin."

Ap

8/8 Tämäkin:

Voi kyllä olla ihan epävarma itsestään ja tehtävän vaikeudesta - pystyykö enää. Ei halua näyttää mokaavansa tai jotain.

 

Jospa elämänhallinta vaan on kaverilla heikkoa? Ap tulkitsee että kaverissa olisi jotain hienompaa, vaikka kertoo syitä.

Ehkä joidenkin pitää kehittää jotain sopivaa kerrottavaa, jotta haluavat nähdä.

En sopisi mitään, jollen haluaisi ja aikoisi nähdä. Myös ilmoittaisin hyvissä ajoin etukäteen,  ettei käykään, jos jokin sovittu ei onnistukaan. 

T. Hyvä ystävä 

Helpompi itselle ns. lakaista maton alle, eikä pelätä että toinen reagoi negatiivisesti. Tuollaista "pehmeää" ghostaamista, rivien välistä kuuluisi lukea "ei kiinnosta". Kenenkään elämä ei ole niin hektistä, etteikö saa kuukauteen järkättyä yhtä tapaamista, jos oikeasti haluaa. 

Itse päätin jättää rauhaa lapsesta asti mukana kulkeneeseen kaveriin siinä vaiheessa kun kyselin kuulumisa ja totesi että ei nyt ehdi, on sitten yhteydessä kun ehtii. Sitä odotellessa - oliskiohan tässä jo viisi vuotta mennyt. 

K-pää kaveri.

Minä soitin tuollaiselle kaverille ja hän puhelussakin sanoi että kyllä hän haluaa nähdä mutta ei olla nähty vuoteen, kun aiemmin nähtiin viikottain.

Nyt hänellä on kyllä vuoden aikana ollut paljon muutoksia yms mutta kun silti tiedän että tapaa ja näkee monia muita ihmisiä. Mutta minua ei jostain syystä halua mutta ei silti itse sano sitä. 

Onko vaan nyt ongelmana se ettei hän itse halua olla se joka päättää vaan hän haluaa olla se joka jätetään ja sit voi sanoo kaikille, että "ei sekään halua olla mun kaveri?" On semmoinen uhriutuva tyyppi.

Millon voi sanoa ettei jaksa enää?

Vierailija kirjoitti:

Minä soitin tuollaiselle kaverille ja hän puhelussakin sanoi että kyllä hän haluaa nähdä mutta ei olla nähty vuoteen, kun aiemmin nähtiin viikottain.

 

Nyt hänellä on kyllä vuoden aikana ollut paljon muutoksia yms mutta kun silti tiedän että tapaa ja näkee monia muita ihmisiä. Mutta minua ei jostain syystä halua mutta ei silti itse sano sitä. 

 

Onko vaan nyt ongelmana se ettei hän itse halua olla se joka päättää vaan hän haluaa olla se joka jätetään ja sit voi sanoo kaikille, että "ei sekään halua olla mun kaveri?" On semmoinen uhriutuva tyyppi.

 

Millon voi sanoa ettei jaksa enää?

Nyt

Jos kaveri sanoo, että ottaa yhteyttä, eikä ota, niin asia on harvinaisen selvä.

Sen kuin jatkatte elämäänne.

Joskus ne ystävyydet vain tulevat tiensä päähän. Ei ystävyyden hiipuminen edellytä riitaa. Ystävällä voi olla syynsä, ei tarvitse olla mitään dramaattista. Voi olla, että maku menee jostain, mitä esim. ap ei havaitse omassa käytöksessään, mutta mikä on karkottanut tuon etäiseksi käyneen ystävän. Tai ei ole mitään tällaistakaan. Tunne vain kuolee. Tai ystävä on muuttunut tavalla, jonka ap havaitsee vain kasvaneena etäisyytenä.