Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan jaksaisit uskoa itseesi, jos olisit koko elämäsi saanut kuulla olevasi huono?
19.08.2024 |
Olen yli nelikymppinen ja nyt alan jo itsekin vakuuttua siitä, että en osaa mitään ja olen vääränlainen.
Kommentit (17)
Se nyt on tyhjää mölinää. Eli eipä sellaisia "sanojia" juuri löydy, joilla olisi oman käytöksensä puolesta varaa mitään sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ryhdistäytyä jo paljon aiemmassa vaiheessa, alkaa käyttäytymään paremmin.
Onhan se vaikeaa vaikka syynä onkin tarkkaavuushäiriö ja mahdollisesti myös autismi.
Suunnilleen samassa iässä luovutin ja lamaannuin ihan lopullisesti. Enkä siis aikoihin (ikinä?) ole kerjännytkään muilta kehuja vaan sekin olisi minulle riittänyt mainiosti tsempiksi, ettei olisi kommentoitu mitenkään.
Pahinta kuitenkin on se etten kelpaa alisuorittamiseni takia itsellenikään, koska tiedostan sen nyt, että minusta olisi ollut niin paljon enempään eikä silloin tämä elämäkään olisi jäänyt kuin elämättä itsevarmuuden puutteen ja epäonnistumisen pelon takia.
Ja just itsensä kanssa tässä kuitenkin olisi elettävä. Muille voi haistattaa huoletta v*tut.
Jokainen on jossain hyvä. - Aina voi olla huonona esimerkkinä toisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen samassa iässä luovutin ja lamaannuin ihan lopullisesti. Enkä siis aikoihin (ikinä?) ole kerjännytkään muilta kehuja vaan sekin olisi minulle riittänyt mainiosti tsempiksi, ettei olisi kommentoitu mitenkään.
Pahinta kuitenkin on se etten kelpaa alisuorittamiseni takia itsellenikään, koska tiedostan sen nyt, että minusta olisi ollut niin paljon enempään eikä silloin tämä elämäkään olisi jäänyt kuin elämättä itsevarmuuden puutteen ja epäonnistumisen pelon takia.
Ja just itsensä kanssa tässä kuitenkin olisi elettävä. Muille voi haistattaa huoletta v*tut.
Niinpä. Olisivat mieluummin hiljaa kuin sanoisivat "kannattaakohan sun nyt tollasta edes yrittää", "ethän sä osaa asiaa x,y,z", "kaipa sitä saa haaveilla" jne.
Ap
En usko, mutta yritän silti koska toinen vaihtoehto on kitua yrittämättä mitään kunnes kuolema toivottavasti koittaa.
Mutta olen kyllä katkera siitä kuinka minut saatiin uskomaan ettei minusta ole mihinkään, koska aivan liian pitkään meni niin etten sitten mitään yrittänytkään. Jäin monta vuotta jälkeen kouluissa ja työnantajien mielestä nyt olen aivan liian myöhässä ja liian vähäisellä työkokemuksella että ansaitsisin enää tässä vaiheessa saada töitä. Toisaalta olen silti vasta kolmekymmentä ja siksi on myös liian aikaista alkaa odotella kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, mutta yritän silti koska toinen vaihtoehto on kitua yrittämättä mitään kunnes kuolema toivottavasti koittaa.
Mutta olen kyllä katkera siitä kuinka minut saatiin uskomaan ettei minusta ole mihinkään, koska aivan liian pitkään meni niin etten sitten mitään yrittänytkään. Jäin monta vuotta jälkeen kouluissa ja työnantajien mielestä nyt olen aivan liian myöhässä ja liian vähäisellä työkokemuksella että ansaitsisin enää tässä vaiheessa saada töitä. Toisaalta olen silti vasta kolmekymmentä ja siksi on myös liian aikaista alkaa odotella kuolemaa.
On kyllä kauheaa jäädä tällaisten oletusten vangiksi. Minustakin ihmeellisen moni ajattelee, että en esim. Osaa englantia ollenkaan, kun olen esiintymisjännityksen takia jättänyt jonkun esitelmän pitämättä. Kuitenkin viestittelen englanniksi ulkomailla asuvien ystävieni kanssa, pelaan englanninkielisiä pelejä ja katson englanninkielisiä elokuvia ja videoita ilman tekstitystä. Ja olen itsekin alkanut miettiä, että ehkä en sittenkään osaa.
Ap
Kyllä me kaikki ollaan huonoja jossain, mutta jos on huono kaikessa niin on kyllä jo aika hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, mutta yritän silti koska toinen vaihtoehto on kitua yrittämättä mitään kunnes kuolema toivottavasti koittaa.
Mutta olen kyllä katkera siitä kuinka minut saatiin uskomaan ettei minusta ole mihinkään, koska aivan liian pitkään meni niin etten sitten mitään yrittänytkään. Jäin monta vuotta jälkeen kouluissa ja työnantajien mielestä nyt olen aivan liian myöhässä ja liian vähäisellä työkokemuksella että ansaitsisin enää tässä vaiheessa saada töitä. Toisaalta olen silti vasta kolmekymmentä ja siksi on myös liian aikaista alkaa odotella kuolemaa.On kyllä kauheaa jäädä tällaisten oletusten vangiksi. Minustakin ihmeellisen moni ajattelee, että en esim. Osaa englantia ollenkaan, kun olen esiintymisjännityksen takia jättänyt jonkun esitelmän pitämättä. Kuitenkin viestittelen englanniksi ulkomailla asuvien ystävieni kanssa, pelaan englanninkielisiä pe
Tuo kielitaitoisuus on muuten jännä ongelma tai ehken enemmänkin sellainen epämieluisakin ylläri monelle. Itsekin olen saanut monta ihmistä sekoamaan pasmoissaan kun se on tullut ilmi jossain yhteydessä, että vastoin ennakko-odotuksia (vaiko ennakkoluuloja?) osaan sujuvasti sekä englantia että ruotsia.
Se hämmästelyn ja taivastelun määrä yllättää joka kerta ja tulee just se tunne, että todellako kaikilla on oletusarvona se, etten voi osata mitään saati sitten, että olisin siinä vielä ihan tosi hyväkin.
Minusta kun kielitaidossa (etenkin noin peruskielten osalta) ei ole mitään erikoista tai kummaa. Etenkään siis omassa ikäluokassani.
En usko vieläkään, vaikka olen aina saanut kuulla olevani hyvä. Ja itseasiassa olenkin, asiassa jos toisessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alisuorittanut käytännössä koko elämäni eli en ole uskonut itseeni ikinä.
Mä pelkään niin paljon puhua englantia että kaikki järkevä ajatus katoaa päästä. Silloin tulee vaikutelma että olisin huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, mutta yritän silti koska toinen vaihtoehto on kitua yrittämättä mitään kunnes kuolema toivottavasti koittaa.
Mutta olen kyllä katkera siitä kuinka minut saatiin uskomaan ettei minusta ole mihinkään, koska aivan liian pitkään meni niin etten sitten mitään yrittänytkään. Jäin monta vuotta jälkeen kouluissa ja työnantajien mielestä nyt olen aivan liian myöhässä ja liian vähäisellä työkokemuksella että ansaitsisin enää tässä vaiheessa saada töitä. Toisaalta olen silti vasta kolmekymmentä ja siksi on myös liian aikaista alkaa odotella kuolemaa.On kyllä kauheaa jäädä tällaisten oletusten vangiksi. Minustakin ihmeellisen moni ajattelee, että en esim. Osaa englantia ollenkaan, kun olen esiintymisjännityksen takia jättänyt jonkun esitelmän pitämättä. Kuitenkin viestittelen englanniksi ulkomailla asu
Tuo kielitaitoisuus on muuten jännä ongelma tai ehken enemmänkin sellainen epämieluisakin ylläri monelle. Itsekin olen saanut monta ihmistä sekoamaan pasmoissaan kun se on tullut ilmi jossain yhteydessä, että vastoin ennakko-odotuksia (vaiko ennakkoluuloja?) osaan sujuvasti sekä englantia että ruotsia.
Se hämmästelyn ja taivastelun määrä yllättää joka kerta ja tulee just se tunne, että todellako kaikilla on oletusarvona se, etten voi osata mitään saati sitten, että olisin siinä vielä ihan tosi hyväkin.
Minusta kun kielitaidossa (etenkin noin peruskielten osalta) ei ole mitään erikoista tai kummaa. Etenkään siis omassa ikäluokassani
Mun koulutus on myös sellainen, jonka kertominen saa ihmiset tippumaan tuolilta "ei ois uskonut!". Enkä ole edes mikään kvanttifyysikko vaan ihan tavallinen korkeakoulututkinnon suorittanut, mutta ilmeisesti ihmisten oletus on se, että olen hädintuskin peruskoulusta päässyt läpi. Vttu että vtuttaa nyt, kun mietin tuotakin.
Ap
Minulla on ollut vahvuuksia ja lopulta hyvä resilienssi.
Vierailija kirjoitti:
En usko, mutta yritän silti koska toinen vaihtoehto on kitua yrittämättä mitään kunnes kuolema toivottavasti koittaa.
Mutta olen kyllä katkera siitä kuinka minut saatiin uskomaan ettei minusta ole mihinkään, koska aivan liian pitkään meni niin etten sitten mitään yrittänytkään. Jäin monta vuotta jälkeen kouluissa ja työnantajien mielestä nyt olen aivan liian myöhässä ja liian vähäisellä työkokemuksella että ansaitsisin enää tässä vaiheessa saada töitä. Toisaalta olen silti vasta kolmekymmentä ja siksi on myös liian aikaista alkaa odotella kuolemaa.
Minä sain ihmismäisen vakityön vasta vähän yli 40-vuotiaana. Olen pian 52.
Ainakin näin kolmekymppiseksi asti olen vielä pysynyt siinä uskossa, että olen ihan hyvä. Kunpa joskus vielä joku rakastaisi minua edes melkein yhtä paljon, kuin rakastan itseäni.