Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut pärjäätte vakavasti (peruuttamattomasti?) sairastuneen puolison kanssa?
17.08.2024 |
Omani on sairastunut psykoottiseen masennukseen ja ollut jo vuosia poissa työelämästä, nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Itse teen kahta työtä ja olen saanut meille hommattua omakotitalon maadeudulta, missä myös työpaikkani sijaitsevat. Kaikki on hyvin, mutta sisimmässä kalvaa suuri pelko siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Puolisolla on hoitosuhde ja lääkitys, mutta ei auta. Pelkään joka päivä hänen vointinsa huononevan entisestään. Olen aivan loppu tähän huolehtimiseen mutta rakastan puolisoani. Onko joku muu vastaavassa tilanteessa? Miten te muut pärjäätte?
En siis etsi neuvoja, mutta kiinnostaisi kuulla miten muut olette saanet itsenne pysymään kasassa raskaan huolehtimisen keskellä.
Kommentit (10)
Ei sun ap kannata jäädä tuohon. Äitini ja isäni olivat 56 vuotta naimisissa, äidin kuolemaan asti. Isällä oli lievä masennus, äidillä usein psykoosi. Näin lapsena se oli kamalaa. Äiti sai terapiaa, lääkityksiä, oli välillä mielisairaalassa. Mikään ei häntä parantanut. Kun äitini kuoli, isä sai lopetettua yli 80v masennuslääkityksen. On paljon reippaampi. Äiti oli niin iso taakka. Kaikkea hyvää ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kyllä mietityttää onko kaikki tämän arvoista. Mutta toistaiseksi rakkaus on vielä voittanut :) Lapsia meillä ei ole enkä niitä missään nimessä tähän kuvioon halua mukaan, juuri tuosta kertomastasi syystä. Yhdessä olemme olleet jo 11 vuotta, niistä 8 vuotta kihloissa joten mitenkään hetken mielijohteesta en tässä ole :) Kaikkea hyvää myös sinulle.
-ap
Vierailija kirjoitti:
En pärjännytkään, mieheni on ollut yli kolme vuotta hoitokodissa. Olisi ehkä päässyt aikaisemminkin, mutta en antanut, kunnes voimani loppuivat.
Saanko kysyä mikä sairaus hänellä oli? Onko olosi yhtään helpottanut nyt kun hän on etäämmällä?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei sun ap kannata jäädä tuohon. Äitini ja isäni olivat 56 vuotta naimisissa, äidin kuolemaan asti. Isällä oli lievä masennus, äidillä usein psykoosi. Näin lapsena se oli kamalaa. Äiti sai terapiaa, lääkityksiä, oli välillä mielisairaalassa. Mikään ei häntä parantanut. Kun äitini kuoli, isä sai lopetettua yli 80v masennuslääkityksen. On paljon reippaampi. Äiti oli niin iso taakka. Kaikkea hyvää ap.
Joskus kyllä mietityttää onko kaikki tämän arvoista. Mutta toistaiseksi rakkaus on vielä voittanut :) Lapsia meillä ei ole enkä niitä missään nimessä tähän kuvioon halua mukaan, juuri tuosta kertomastasi syystä. Yhdessä olemme olleet jo 11 vuotta, niistä 8 vuotta kihloissa joten mitenkään hetken mielijohteesta en tässä ole :) Kaikkea hyvää myös sinulle.
-ap
Millainen on peruutettavasti sairastunut? Vastakohtana peruuttamattomasti sairastunut. Kuka sen sairauden peruuttaa ja miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen on peruutettavasti sairastunut? Vastakohtana peruuttamattomasti sairastunut. Kuka sen sairauden peruuttaa ja miten?
Varmaan vaikeaa olla noin autistinen :(
Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan. Miehelläni on syöpä. Tekemällä normaaleja asioita ja olemalla murehtimatta liikaa tulevaa. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, on nautittava nykyhetkestä. Koskaan ei tiedä milloin on viimeinen hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tämä sairastava osapuoli ja kyllä puolisollani on rankkaa kun joutuu ottamaan lähes kaikesta vastuun. Itse teen sen minkä pystyn, mutta olen hyvin aloitekyvytön ym.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tämä sairastava osapuoli ja kyllä puolisollani on rankkaa kun joutuu ottamaan lähes kaikesta vastuun. Itse teen sen minkä pystyn, mutta olen hyvin aloitekyvytön ym.
Voimia myös sinulle! Ei ole helppoa olla tuossakaan roolissa.
-ap
En pärjännytkään, mieheni on ollut yli kolme vuotta hoitokodissa. Olisi ehkä päässyt aikaisemminkin, mutta en antanut, kunnes voimani loppuivat.