liian hyvä koulussa?

Tosi vaikea tilanne. Ainakin sun kannattaisi keskustella opettajan kanssa. Itse en osaa oikein neuvoa, ei ole kokemusta. Mitä jos hankkisit lapselle jotain muita, ei opetussuunnitelmaan kuuluvia hommia? Siis vaikka jotain kirjoja dinosauruksista (tai siis ihan mistä vaan) tms., joista saisi tietoa ja joissa olisi jotain puuhaa samalla?

joita ei halua tehdä, miksi siis hommata niitä lisää?



Lähtisin ehkä siitä, että pitää opetella tyytyä piirtämään tai tekemään niitä tehtäviä, muita ei missään tapauksessa saa häiriköidä, jos häiriköi, tulee sanktio, edes sitten kotona.



Muitakin vaihtoehtoja on varmaan paljon, ja varmasti parempia kuin tämä, mutta ehkä tästä lähtisin.

Mitä tyttö itse haluaisi tunnilla tehdä saatuaan tehtäävät valmiiksi? Voisiko häntä käyttää noissa hänelle helpoissa aineissa "apuopettajana"?



Sen ymmärrän, että samantasioisia lisätehtäviä ei jaksa koko ajan tehdä. Onko niitä mitenkään käyty läpi opettajan/vanhempien kanssa? Se on merkittävä asia motivaatiolle, että tehtävillä on joku pointti.



Olisiko sanallisissa tehtävissä enemmän haastetta?

rekisteröi tilannetta ja anna lisätehtäviä.



Meillä ainakin opettajat kummankin lapseni luokalla ovat sopeuttaneet opetusta ja tehtäviä kunkin lapsen tason mukaan. Esikoisemme arviointikeskustelussa nyt jouluna todettiin että matikka on hänelle vähän liian helppoa ja saa soveltavia tehtäviä lisätehtäviksi. Mielestäni molemmat lapsemme joille on lisätehtäviä annettu ovat ihan perustasoisia, ei mitään välkkyjä.



Toisen lapsemme luokalla on lapsi, joka taas selkeästi on erittäin välkky ja on käynyt mm. ekasta luokasta asti 2. luokan matikantunneilla ja pikkuhiljaa myös muilla tunneilla ja nyt tokan luokan syyslukukauden päättyessä siirtyi kokonaan tuolle kolmannelle luokalle.



Kyllä meillä ainakin lisätehtävät on tulleet koulusta, ei ole tarvinnut mitään tehtäväkirjoja itse osataa.

voihan sitä hommata lisätehtäviä muista aineista, eikä vain siitä matikasta? Vai onko tämä vain matikantuntien ongelma?

kyllä niissä haastetta löytyy. ja opettaja suhtautumaan siten, että ne ovat tämän lapsen läksyjä, jotka tulee tehdä.

Minun tyttöni oli tuollainen mutta ilman häiriköintiä.



Sai opettajalta pulpettikirjoja joita sai lukea sillä aikaa kun muut tekivät tehtäviä.



Lapseni opettaja oli hereillä näiden nopsien ja lahjakkaiden kanssa ja siitä olen kiitollinen. Häiriökäyttäytymistä ei päässyt syntymään kun oli mielenkiintoista tekemistä.



Luokassa oli tyttöni lisäksi pari muuta nohevaa joilla myös samanlainen tilanne.



Jos lapsesi on innostunut lukemisesta ehdota opettajalle että tällainen menettely aloitettaisiin - olisi helpotus koko luokalle.



Tyttäreni oppi lukemaan sujuvasti ja ihan itsekseen jo 5-vuotiaana.



Oppien kannalta olisi voinut mennä suoraan kakkoselle, sosiaaliset taidotkin olivat kunnossa.

Kakkosella uusi asia oli kaunokirjoitus.



Uskon että tyttäresi menestys jatkuu, oma on jo yläkoulussa ja on saanut useamman kerran stipendejä koulumenestyksestään.

Itselläni on aina koulussa ollu sama ongelma :/ Jotain tekemistä opettajan pitäisi keksiä...harvemmin kuitenkin keksivät (ei mitään opettajia vastaan =), luokassa on kuitenkin lähemmäs parikymmentä muuta oppilasta).



Mitä sitten tein....aluksi aloin häiriköimään, mikä ei passaa alkuunkaan!!!



Ratkasuksi löytyi aineeseen sopivat tehtävät, yleensä jotain luettavaa... heppakirjoja, biologian kirjoja, ristikoita, piirtämistä (varsinki oppitunnin aiheeseen liittyvää piirtämistä).



Kaikkein vaikeinta on pitää motivaatiota yllä oppitunneilla.

Olin tyttäresi kaltainen oppilas. Koulu ei oikein tarjonnut minulle haastetta ennen yliopistoa. Suosittelen, että keskustelet lapsen kanssa hyvästä käytöksestä, joka on muiden huomioon ottamista - ja huomattavasti tärkeämpi asia kuin äly ja nopeus. Keskustele arvoista. tuo esille, että on tärkeämpää tehdä hyvin ja huolellisesti kuin nopeasti. Voisit herätellä myös tytön auttamishalua. Hänhän voisi ehkä joskus auttaa hitaampia.

on luonteeltaan hiljainen ja auttavainen. Monesti ajattelen että lapseni on ihan liian viisas. Pohtii asioita jotka ei ole mieleeni koskaan edes tulleet.

Minun tyttöni oli tuollainen mutta ilman häiriköintiä.

Sai opettajalta pulpettikirjoja joita sai lukea sillä aikaa kun muut tekivät tehtäviä.

Lapseni opettaja oli hereillä näiden nopsien ja lahjakkaiden kanssa ja siitä olen kiitollinen. Häiriökäyttäytymistä ei päässyt syntymään kun oli mielenkiintoista tekemistä.

Luokassa oli tyttöni lisäksi pari muuta nohevaa joilla myös samanlainen tilanne.

Jos lapsesi on innostunut lukemisesta ehdota opettajalle että tällainen menettely aloitettaisiin - olisi helpotus koko luokalle.

Tyttäreni oppi lukemaan sujuvasti ja ihan itsekseen jo 5-vuotiaana.

Oppien kannalta olisi voinut mennä suoraan kakkoselle, sosiaaliset taidotkin olivat kunnossa.

Kakkosella uusi asia oli kaunokirjoitus.

Uskon että tyttäresi menestys jatkuu, oma on jo yläkoulussa ja on saanut useamman kerran stipendejä koulumenestyksestään.

Lapseni on muuten ihan "lapsellinen" lapsi, siksi ns. "apuopena" toimiminen ei taitaisi onnistua. Rupeaa tunneilla esittelemään vieruskavereille omia piirustuksiaan, houkuttelee ystäviään leikkimään "lankaleikkiä" (siis tehdään lankalenkistä erilaisia kuvioita). Lukee pulpettikirjastaan ääneen omasta mielestään hyviä kohtia. Varmasti todella rasittavaa opettajan ja toisten lasten kannalta.



Lapsellani on siis pulpettikirja, meidän ostamia lisätehtäviä, piirustusvihko, mutta silti vain lähes joka päivä häiriköi jollain tunnilla. Ymmärrän kyllä vähän lastanikin, kaipa se on tylsää tehdä aina itsekseen jotain "näennäistehtäviä", kuten piirrellä.

Muutama tunti menee aina hyvin, kuten liikunta ja musiikki, jossa on koko ajan toimintaa. Aamupäivän tunnit sujuvat myös paremmin, koska silloin jaksaa vielä lukea kirjaa itsekseen.



Tällä hetkellä lapseni opiskelee luonnontiedon tunneilla eläin- tai kasvilajeja, joita sitten kyselen häneltä kotona. Ehkä eniten ongelmia aiheuttavat juuri matikan ja äidinkielen tunnit, ja niitähän ekaluokkalaisiaa pääasiassa onkin.



Olen kotona vauvan ja taaperon kanssa ja minulla kyllä riittää puuhaa ilman, että kehitän koululaisellenikin koulupäivien ajaksi tekemistä. Opettaja ei ehkä ole toiminut kovin jämäkästi lapseni kanssa, kutsuu hänen tehtäviään aina "lisätehtäviksi" eikä oleta että lapseni pitäisi niitä tehdä jos ei huvita. Välillä tuntuu, että samalla vaivalla "opettaisin" häntä itse kotona, mutta koulullahan on muitakin kun tiedollisia oppimistavoitteita.



Itsekin ehdotin 2.luokan matikankirjaan siirtymistä, mutta opettaja ei halunnut, koska hänestä on hankala opettaa lapselleni eri asioita ja sitten ensi vuonna on kuitenkin taas samat ongelmat edessä.

Itse opin tylsistymään koulussa vasta ehkä jotain viidennellä luokalla, ja sen jälkeen homma alkoi sujua kun en edes yrittänyt tehdä mitään järkevää. Istuin vain ja katselin ulos ikkunasta kun tehtävät oli tehty. Menihän siinä varmaan vuosia hyvää oppimisaikaa hukkaan, mutta suomalaisessa työelämässä tuo tylsänä istuminen on ehdoton edellytys jos meinaa mielenterveytensä säilyttää.



Kyllä ap sinunkin tyttösi sen vielä oppii, joten ei syytä stressiin.

tässä lienee hankalin paikka lapsen luonne. Olen todella kiitollinen siitä että oma tyttöni ei ole ollut häirikkö vaikka koulu on ollut aina tähän saakka hänelle liian helppoa.



Uskon että ensi vuonna on jo haastetta, otti valinnaisissa kolme uutta kieltä.



Koulussa kielet 10 ja samoin matikka.

Mielestäni erityisopetusta tulisi olla myös lahjakkaille eikä vain niille joiden oppimisessa ongelmia.



Suomalaisessa koulujärjestelmässä on vielä paljon kehitettävää.



Lahjakkaat on unohdettu.

Juuri tästä tasapäistämisestähän suomalaista koulujärjestelmää on kritisoitu. Suomalaiset koululaiset pärjäävät keskimäärin paremmin kuin muunmaalaiset, mutta huiput jäävät puuttumaan juuri siksi, ettei lahjakkaille ole aikaa. Sinun lapsesi, ap, on siis järjestelmän uhri.

Olin tyttäresi kaltainen oppilas. Koulu ei oikein tarjonnut minulle haastetta ennen yliopistoa. Suosittelen, että keskustelet lapsen kanssa hyvästä käytöksestä, joka on muiden huomioon ottamista - ja huomattavasti tärkeämpi asia kuin äly ja nopeus. Keskustele arvoista. tuo esille, että on tärkeämpää tehdä hyvin ja huolellisesti kuin nopeasti. Voisit herätellä myös tytön auttamishalua. Hänhän voisi ehkä joskus auttaa hitaampia.

KYLLÄ!!! Veit jalat suustani! Mun häiritsevään käytökseen ei kauheasti puututtu ja nyt olen väliaikaisesti työtön välkky, jolla ei tällä hetkellä ole enään kauheal välkky olo =)

lapsen tunteita, mutta toisaalta kun koulun pitäisi tarjota kaikille haasteita, ehkä hänen haasteensa voisi olla se, että opettelee huomioimaan toiset ja sietää välillä tylsyyttäkin. Luulisin, että vaihtelevista tehtäväkirjoista, lukemisesta, piirtämisestä jne. pitäisi jo löytyä jotain kiinnostavaa. Ei koulun tarkoitus ole, että siellä on aina kivaa. Ei varmaan niillä hitaammilla oppijoillakaan ratkiriemukasta ole, kun hiki päässä ratkovat perustehtäviä. En tarkoita olla tyly, mutta nopeus, älykkyys tms. ei oikeuta olemaan käyttäytymättä (siis esim. häiriköi muita näiden tehdessä tehtäviä). En kannata järkkyjä rangaistuksia, mutta asioista kannattaisi puhua lapsen kanssa.

niin, siis lapseni opettaja ei ehkä ole paras mahdollinen tässä tilanteessa. Hänestä koulun aloittamiseen liittyy niin paljon muutakin, kuin sitä tiedollista osuutta, että pitää antaa lapselle aikaa "kehittyä oppimaan oppimisessa".



Hän ei oikeasti taida huomata kuinka helppoa kaikki "tiedolliset" asiat ovat lapselleni. Luulen, ettei lapseni 2.luokan matikan kanssa tarvitsisi lainkaan niin paljon opettajan opetusta, kun ope kuvittelee.



Jotenkin helpottavaa kuulla, että on muillakin samantapaisia ongelmia, harmi vain ettei meille ole osunut yhtä hyviä opeja. Totta taitaa olla sekin, että hitaampien kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen. Häiriköinti on kyllä saatava jollain keinolla loppumaan, vaikkei koulussa olisikaan haastetta. Onneksi hän käy pianotunneilla, joten on edes hiukan jotain, jossa pitää harjoitella.

Ekaluokasta lähtien peruskoulu oli tylsää, koska kaikki oli aivan liian helppoa. Tehtäväkirjat saatuani täytin ne parissa päivässä, joten tekemisen puutteessa olin häirikkö. Vanhempani yrittivät luokanvaihtoa sekä eka- että tokaluokalla, mutta koulu ei suostunut. Käytin sitten aikani kaikenlaiseen pieneen pahantekoon, kun opettajan huomio oli niissä hitaissa oppilaissa.



Ehdottomasti siis tällaisille lapsille mielekästä opettavaa tekemistä! Käytöstapoja on ilman muuta opeteltava eli toisten häiritsemisen on jäätävä, mutta lapsen on ilman muuta saatava kyvyistään ensisijaisesti positiivista palautetta.



Voisiko ap neuvotella tytön kanssa esim. jostain palkinnosta? Eli kun on tehnyt vaadittavat tehtävät, niin paneutuisi annettuihin lisätehtäviin (ja antaisi toisten oppilaiden olla rauhassa) ja saisi sitten kauniista käytöksestään jotain hänelle mielekästä, mitä se sitten onkin.



Muistan vieläkin tuon tylsistymisen, koska koen sitä edelleen työelämässäni. En tee mitään neron hommia, mutta turhaudun suunnattomasti, ellei käsillä ole koko ajan jotain älyllisesti haastavaa. Toisaalta myös nautin ongelmien ratkomisesta. Ja kyllä, minäkin olin ekaluokalla lapsellinen, oikea villilapsi suorastaan.

jotka on useimmiten hoidettu luokan yli hyppäämisellä. Eli että eka ja toka luokka on käyty yhdessä vuodessa. Puoli vuotta ekaluokan tehtäviä ja kevät tokaluokan tehtäviä.



Itselläni oli lapsena koulussa samoja ongelmia. En häiriköinyt, mutta osasin jo lukea kouluun mennessäni sujuvasti, matikka ei tuottanut ongelmia ja opin muidenkin tuntien asiat nopeasti. En silti hypännyt luokkaa, mikä oli jälkikäteen ihan hyvä niin ei ollut sitten nuorin luokasta.



Pattitilanne, ehkä lapsen kuitenkin kannattaisi ns. hidastaa tahtia eli ei ainakaan tee kaikkia kirjoja valmiiksi vaikka kuinka tekisi mieli vaan matikassa niitä samoja juttuja voisi laajentaa ennemmin kuin siirtyä heti uusiin.