Onkohan mieheni pilalle passattu?

Minusta tuo kuulostaa pikemminkin luonnekysymykseltä.

Olen joutunut samantapaiseen tilanteeseen. Minulle on luontaista pitää porukan mielialaa yllä. Mieheni on huonotuulinen ja käyttää minua piristeenä. ja kyllä, olen harkinnut eroa.

hän ei juuri kotitöitä tee, odottaa että minä teen kaiken ja niihän minä sitten teenkin.

Hän on suosittu kaveripiirissä (sosiaalinen heidän seurassaan) ja työpaikallaan tykätty. Mutta en tiedä, eikö hän kestä minua vaiko mistä kyse.



ap.

ap.

Minusta sinä mietit liikaa tuota mitä mies kysyy, puhuu ja mitä ei puhu, mitä sen pitäisi tehdä!



Minusta ollaan hukassa parisuhteen kanssa silloin kun jäädään kyttäämään mitä toinen milloinkin sanoo tai jättää sanomatta.



Minä sinuna istuisin alas se miehen kanssa ja yhdessä juteltaisiin. Ei siis sitä että sinä kaikessa suureudessa ja mahtavuudessa avaudut millasta miehen käytös on vaan se että puhut miehen kanssa mitä kaipaat.



Muillakin on ollut ehkä rankka lapsuus kuin sinulla, jos sinulla on rankkaa ollut?? Ei tartte vastata, herättelen sua vaan ajattelemaan.



Meillä kotona oli äiti aika etäinen. Isä teki töitä, viikonloppusin joivat ja tappelivat. Siinä on meidän sisaruksien lapsuus. Ei tullut nähtyä miten suhteita hoidetaan, että parisuhteessa puhutaan, suunnitellaan, haaveillaan.



Minusta paassattu päinvastoin osaa kertoa napakasti mitä tahtoo. Varsikin piloille paassattu..



Oma liitto on kestänyt 12 vuotta eikä mies siinä montaa vitsiä ole kertonut! Monta hauskaa juttua ollaan naurettu kylläkin.



Minusta sinä nyt teet kärpäsestä härkäsen. Minulle sinun käytös on vittumaisen ämmän toimintaa.

Käyt lääkärissä ja olette hiljaa? Oletat että miehen pitää tehdä aloite. Miksi sinä et kysynyt mitä miehen tehdessä tapahtui?



Sitten otat ja lähdet? Ja palvontaa odotat kun käyttäydyt noin?



Mene itseesi. Jotkut ihmiset on hiljasempia.

Veljeni ja hänen nainen ovat tällänen pari joissa mies on hiljanen ja nainen selvästi energisempi, tämä nuoressa ihmisessä näkyy sitten myös palamisena.

Eikä sitten aina jakseta tajuta että toinen on mahdottoman onnellinen vaikka olisikin hiljanen, eikä toisen kaltasesti aina liikkeessä.



Sun tarttee jutella, ei syyttää vaan kertoa mitä kaipaat ja ohjata miestä siihen että sinä olisit onnellisempi.

Kuuntele mitä toinen sanoo. Alku voi olla todella vaikeaa, mies on saattanut aina pitää ajatukset ominaan.



On tärkeää että lapset näkee riitojen lisäksi tapoja sopia. Että lapset näkee kun isä myös tekee kotona, asioita sovitaan ja puhalletaan yhteen hiileen!



Te olette oma yksikkö ja se ei toimi noin että koittaa näyttää toiselle mistä tuulee. Kyllä puhuminen ja kuuntelu on tärkeämpää ja suhteen jatkon kannalta parempaa ja tehokkaampaa.

Eikä mies ihmettele mistä taas tuulee.



Anteeksipyytämisestänne en tiedä mutta jos käytös on tuollasta niin anteeksipyynnöt on vaan sanoja, te ette tarkoita mitä teette.



Vaikka sanot että olet iloinen ja puhelias niin saatat olla myös paljon negatiivisia kamaliakin asioita. Jyrkkä ja kova?



Jos teillä keskenäinen kommunikointi jätetään tollaselle tasolle niin miksi ihmeessä miehen tarttee vitsejä laukoa sinulle? Käsittämätöntä.

Mutta kun teidän välillä on kerran kitkaa niin mitä siinä vitsiä vääntää? Ehkä olet satuttanut häntä?



Sano jos et selviä kotitöistä.

Jos olet kotona niin minusta valtaosa kotijutuista kuuluu sinulle (nytkin istut koneella), mies tekee töitä, kotona pitäisi tehdä hommia jotka sinä olisit tehnyt jos et istuisi koneella?



6

jos hän sanoo jotain hän sanoo sen töykesti. Minä en puhu koskaan hänelle tylysti enkä ole kova ihminen millään tavalla. Minä luulen että hän tykkäisikin paremmin jostain kovemmasta tyypistä.

Ehkä olen liian kiltti.



ap.

ap.

siivosin, laitoin ruokaa ja leivoin hänelle hänen suosikkipiirakkaa (mustikka) ja pesin pyykit. Siihen meni koko ilta, hän itse makasi sohvalla.

En kuitenkaan sanonut hänelle siitä mitään. En sano koskaan.

Ainoa mitä hän sanoi oli että "miksi menen tuonne pyykkituvalle tuommosessa hirveässä pyjamassa?"

Minulla oli päälläni legginssit ja tunika.



ap.

vasta viimmeiset 3 vuotta sanoisinko.



ap.

a) ei enää rakkautta tai yheenkuuluvuutta

b) mielenterveys menossa/mennyt

c) pienempi luonneongelma kuin aivan mielenterveysongelma

d) joku muu perheen ulkopuolinen syy

a) ei enää rakkautta tai yheenkuuluvuutta b) mielenterveys menossa/mennyt c) pienempi luonneongelma kuin aivan mielenterveysongelma d) joku muu perheen ulkopuolinen syy

taikka kyllästynyt... paitti jos ole josain menossa niin hän soittaa kyllä perään ja kysyy missä viivyn niin kauan.

ap.

kaiken kestäjää ja nielijää ja aina nätisti puhuvaa ei jaksa kukaan!



Mitäs jos ap, kunnolla, ihan oikeutetusti, suuttuisit ja huutaisit, että "perkele, mua ei kohdella näin!" Ja sit jos mies lähtee, niin sulla on ainakin itsekunnioitukses eikä tartte olla marttyyri!

tulos on yleensä ollut se että hän suuttuu vaan kahta kauheammin.



En ole itsetuntoani menettämässä mutta asia ottaa kyllä päähän.



ap.

on kyllä henkisstä väkivaltaa tuollainen. No, yleensä auttaa kun alana samanlaiseksi. Kerran sain miehen aika tolaltaan ,kun en enää edes vastannut mihinkään hänen kysmykseen ja passitin muualle nukkumaankin. Jos ei osaa olla aikuinen ihminen, niin sitä saa mitä tilaa. Eiköhän vähäksi ajaksi tajunnut...