Kun usko mennyt, ketään samanlaista?

Surullista on että kaikenlaiset puhujien höpö ihmispohjaiset keksinnöt menee vl seuroissa täydestä koska kuulijat eivät itse tunne Raamattua eivätkä kristinoppia.



Monet vl fraasit ovat täyttä hölynpölyä kun niitä alkaa yhtään tarkemmin tutkia Raamatun pohjalta.

Varmasti saattaa kysyvä löytää apua ... mutta varoittaisin silti luottamsta kovin paljon ihmisiin.



Uskonasioissa ihmiset voi olla toisiaan kohtaan todelal häikäilemättömän julmia.

Minä en olisi ikinä selviytynyt terveen kirjoihin vl-kasvatuksesta ja lähdettyäni rauhanyhdistykseltä. hakekaa ihmiset KELAn tukea ja kunnnollista apua! Suosittelen. Usein meidän "tapaukset" on senverran vaikeita ettei kannata yrittää siinitellä yksin.

Minä en ole aina ollut vl, sain parannuksen armon viitisen vuotta sitten. En osaa sanoa sinulle sen kummempaa ohjetta, mutta ole rehellinen itsellesi ja sitä kautta muille. Se on lopunviimeks tärkein asia.



Mikäli uskovaiset ystävät eivät ymmärrä ajatuksiasi tai hylkäävät sinut hädän hetkellä, niin eiväthän he silloin ystäviä koskaan olleetkaan.



Jokaisella tulee eteen vaikeita aikoja, jolloin joutuu miettimään uskoaan ja kyseenalaistamaan sen, mutta se ei mielestäni ole väärin. kaikilla uskovaisilla varmaan on sellaista joskus.



Mutta väärin on teeskennellä itselleen tai pyrkiä olemaan jotain mitä ei aidosti voi olla.



Ohjeeksi voisi kai sanoa, että mieti ja katsele ympärillesi, valitse joku ystäväsi ja kerro hänelle miltä susta tuntuu.



Pyydä apua, jo kuunteleva korva auttaa - ja ole valmis sekä puhumaan että kuuntelemaan. Voimia ja Jumalan siunausta!

Onkohan se asia oikeastaan siis niin että et halua ollenkaan uskoa?



Vai etkö halua uskoa sillä tavalla kuin vl:t?



Sinun pitäisi ehkä ensin pohtia ja saada tieto sydämesi ajatuksista tämän osalta.



Meitä on varmasti paljon joilla on omakohtainen halua uskoa... mutta emme pidä nykyistä elämäntapanormi keskeistä oppia raamatullisena mikä on ry:llä.

Minä olen aina ollut vl mutta haluan vastata kuitenkin. Sehän on niin että halu uskoa riittää, kaikilla on joskus epäilyksiä. haluatko sinä uskoa?



Mutta jos tunnet että et enää ole tai halua olla uskovainen silloin on varmasti parempi kertoa siitä, niin voit itse paremmin.

sitten kohtasin niin rankan elämänvaiheen että takerruin taas uskoon, ja löysin sitä hippusen itsestäni.



Tällä hetkellä en jaksa ajatella onko usko minussa elävää vai kuollutta, mutta tunnen vl-yhteisön, seurat ja oman rauhanyhdistykseni rakkaaksi. Haluan käydä seuroissa, se jotenkin lohduttaa minua.



Rukoile, jos vielä haluat pitää uskostasi kiinni, niinhän sanotaan että halu uskoa riittää.

jos uskaltaisit puhua ajatuksistasi ääneen, voisit yllättyä ettet olekaan yksin ajatustesi kanssa. Kyllä muutkin ovat kokeneet samaa. Toki kannattaa vähän kuulostella kenelle puhuu, toisia tuollaiset jutut saattavat ahdistaa. Mutta olen satavarma että löhipiirissäsi on ihmisiä joille nuo ajatukset ovat ihan tuttuja.

Mulla on mennyt usko esim. siihen että näillä säännöillä joiden mukaan uskovaisena kuuluu elää olis yhtään mitään tekemistä uskomisen kanssa. uskomisen on ehkä jotakin erilaista?

ap

sitä varten että säilyisimme uskomassa. Osa on kyllä ihan turhia, ja ne muuttuvat ajan kanssa ja niin niiden tuleekin muuttua.



Esim vaikka joskus 70-luvulla parta miehillä oli syntiä. Miksi? Siksi että tuohon aikaan parta oli vasemmistoradikaalien tavaramerkki. Sillä oli siis silloin eri merkitys kuin nykyään, eikä nykyään varmasti kukaan paheksu partaa vl-miehillä.



Sitten on tietysti jäänyt kaikenlaisia tapoja joilla ei olisi enää merkitystä mutta joita kuitenkin noudatetaan vanhasta tottumuksesta.



Tavat muuttuvat hitaasti, ja on ihan hyvä miettiä ja tiedostaa että mitkä asiat ovat oikeasti uskomisen asioita (ja muuttumattomia) ja mitkä näitä tapoja.



Ne tavat sinänsä ovat tärkeitä, koska ne todella suojelevat uskovaista ja uskoa, mutta ei yhtään haittaa miettiä syvemmin MITKÄ tavat ovat tässä ajassa tärkeitä ja mitkä eivät.



vl

kyllä uskominen on jotain ihan muuta kuin sääntöjen noudattamista.

Onkohan se asia oikeastaan siis niin että et halua ollenkaan uskoa? Vai etkö halua uskoa sillä tavalla kuin vl:t? Sinun pitäisi ehkä ensin pohtia ja saada tieto sydämesi ajatuksista tämän osalta. Meitä on varmasti paljon joilla on omakohtainen halua uskoa... mutta emme pidä nykyistä elämäntapanormi keskeistä oppia raamatullisena mikä on ry:llä.

Esim Päivämiehessä. Sekin saattaa vieraannuttaa että siinä lehdessä on millon mitäkin vaatimuksia et pitää elämäntavoissa elää just samalla lailla kuin ne kirjoittaa. Vaikka monikaan nuoremmista ihmisistä ei enää just sillälailla elä eikä niitä juttuja silleen noudata. Uskomassa voi olla mutta ei tarvi/pidä uskoa lakihenkisesti.

Kuinka synnit voivat muuttua 30 vuodessa?

Minusta tuo sinun selitys on kaukaa haettu ja aika hassu. Tuollaiseen hölynpölyyn ei pitäisi mennä mukaan.



Mikä on tänä päivänä "vasemmistoradikaalin tavaramerkki" joka on nyt syntiä? Poninhäntäkö? Vai kaljupää?



Mikä se oli Jeesuksen aikana? Jeesushan oli itse erittäin radikaali ja silloisen yhteiskunna kriitikko. Hän loukkasi oman aikansa vallassa olevia, kaatoi jopa markkinoitten myyntipöytiä jne. Jeesus kuvataan taidekuvissa aina pitkätukkaisena. Näin ei liene tosiasiassa muuten ollut.



Minä olen tätä syntiasiaa miettinyt, kun olen vähäsen toisinaan lukenut Raamattua ja Lutheria.



Synti on kristillisyyden ja uskon käsitteenä itse asiassa ihan muuta kuin jotain "konkreettisia tekoja" esim. parran kasvattaminen tai sen pois raakaaminen.

kyllä uskominen on jotain ihan muuta kuin sääntöjen noudattamista.

Elikkä mitä se on?

Nämä tavathan ovatkin sellaisia jotka eivät varsinaisesti ole syntiä vaan tapoja, joiden noudattaminen suojaa synniltä.

Synti (ahneus, valehtelu, ilkeys jne) ei tietenkään muutu.

Partaesimerkkikin oli esimerkki asiasta, jota ei pidetty uskovaiselle sopivana 70-luvulla, tietyistä syistä. Nykyään nuo syyt ovat poistuneet joten parran paheksunnallekaan ei enää ole perusteita.

Kuinka synnit voivat muuttua 30 vuodessa? Minusta tuo sinun selitys on kaukaa haettu ja aika hassu. Tuollaiseen hölynpölyyn ei pitäisi mennä mukaan. Mikä on tänä päivänä "vasemmistoradikaalin tavaramerkki" joka on nyt syntiä? Poninhäntäkö? Vai kaljupää? Mikä se oli Jeesuksen aikana? Jeesushan oli itse erittäin radikaali ja silloisen yhteiskunna kriitikko. Hän loukkasi oman aikansa vallassa olevia, kaatoi jopa markkinoitten myyntipöytiä jne. Jeesus kuvataan taidekuvissa aina pitkätukkaisena. Näin ei liene tosiasiassa muuten ollut. Minä olen tätä syntiasiaa miettinyt, kun olen vähäsen toisinaan lukenut Raamattua ja Lutheria. Synti on kristillisyyden ja uskon käsitteenä itse asiassa ihan muuta kuin jotain "konkreettisia tekoja" esim. parran kasvattaminen tai sen pois raakaaminen.

Vähän kuin pyytäisit selittämään vaikkapa rakkauden.

Usko on sydämessä asuva luja luottamus Jumalaan, turvaa, lohtua, rauhaa ja luottamusta elämään tuova asia. Usko synnyttää myös aidon halun elää Jumalan tahdon mukaan.

Elikkä mitä se on?

Uskovainen voi olla vaikkei vl porukkaan kuuluisikaan. Usko Jeeukseen ei ole maallisiin ryhmittymiin sidottu.

Olen minäkin tuota asiaa joskus ajatellut mutta vaan ohimennen. olen kyllä samaa mieltä että se minkä Jumala synniksi ilmoittaa on silloin syntiä aina. Ei kait se voi lakata olemasa syntiä? Varastaminen, valehtelu, aviorikos?



Mutta itselläni ei ole nuo "säännöt" niin vakava uskon este vaan yksinkertaisesti uskon puute. ja sitten se että jos puhun tästä niin tulee ihmissuhteisiin vaikeaa.



Uskossa onkin ehkä mulle ollut tärkeintä lähinnä juuri tämä sosiaalinen puoli, ei säännöt. En haluaisi kadottaa ystäviä!



ap

Usko on sydämessä asuva luja luottamus Jumalaan, turvaa, lohtua, rauhaa ja luottamusta elämään tuova asia. Usko synnyttää myös aidon halun elää Jumalan tahdon mukaan.

Usko on sinulle siis lähinnä tämänpuoleinen juttu, vai? (Toivon että et pahastu, tarkoitus ei ole loukata vaan ihan rehellisesti ja avoimesti purkaa auki mitä uskominen on.)

On mukavampi elää kun on turvallinen olo, ja ilman uskoa ei olisi turvallista, koetko niin. Onko sinulla lisäksi käsitys on että Jumala palkitsee sen kun elät "Jumalan tahdon mukaan"?

en tosin ole vl-perheestä,mutta vapaakirkollisesta fundamentaliuskovaisesta perheestä. Minun uskoni kuihtui vuosien myötä. Mutta viime syksynä se palasi räjähtävällä voimalla takaisin - erilaisena.

En enää usko sääntöihin, vaan uskon rakkauden Jumalaan. Jumalaan, joka haluaa minun parastani sen vuoksi, että minä uskon ja luotan häneen sekä armon vuoksi - ei sen vuoksi, että toimin tiettyjen sääntöjen mukaan.



Tämä oma muutokseni on aiheuttanut sen, että tunnen,miten Jumala toimii. Henkenäni salpaa, kun näen kaikkea käytännössä tapahtuvan. Silloin kun uskoin pelkällä järjellä, en näitä ihmeitä nähnyt.