Lue keskustelun säännöt.
Kun usko mennyt, ketään samanlaista?
24.02.2011 |
Mä olen koko ikäni ollut vl (siis= vanh.lestadiolainen), ja nyt tuntuu että joudun katsomaan erästä pelottavaa totuutta silmiin: usko minussa on kuollut.
Olen siis mätä hedelmä. Taikka "mätä kala verkossa". Kuljen vl:ien joukossa, olen toiminnassa mukana, kukaan ei aavista että mitään olisi vialla.
En uskalla puhua tästä kenellekään, kai siksi ettei totuus paljastuisi.
Haluaisin edelleen uskoa, mutta kun vain ei pysty. Ei ole uskoa.
Olisi pelottava myöntää totuus ääneen, koska jos paljastuisi etten oikeasti ole uskovainen niin se etäännyttäisi hirveästi minua ystävistäni.
Olisihan se nyt suurin meitä yhdistävä asia silloin meitä erottava asia. Välillemme tulisi ylitse käymätön muuri...
En haluaisi lähteä vl-yhteisöstä. Mutta olen tavallaan "entinen vl". Onko ketään muita joilla olisi sama tilanne?
Kommentit (60)
Nämä tavathan ovatkin sellaisia jotka eivät varsinaisesti ole syntiä vaan tapoja, joiden noudattaminen suojaa synniltä.
Mihin Raamatun opetukseen tai Lutherin katekismukseen perustuu että vl uskossa on määritelty "tavat jotka suojaa synniltä" ? Raamatun ja Lutherin kristinopin mukaan kukaan ihminen ei pysty "suojautumaan synniltä". jos me pystymme suojautumaan synniltä, silloin teemme turhaksi Kristuksen kärsimyksen ristinpuulla, eli Jumalan armon.
Tuo on suuri totuus.
"Se, että Jumala kääntää laupiaat kasvonsa lain alla kamppailevalle ihmiselle, ei ole ihmisteko, vaan sulaa armoa ja lahjaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä seurakuntia ja lahkoja on pilvin pimein jossa todistellaan sitä kuinka VAIN se heidän uskonsa on nyt se ainoa oikea. Tämä kiistely väsyttää.
Esim. vl:t ajattelevat (suurin osa) että kristinusko on yhtä kuin vl usko. Ja taas joidenkin vl:ienkin mielestä se on vähän laajempi se joukko. Ja luterilaisen kirkon mukaan on niin että on joukko mutta se on näkymätön eikä kukaan ihminen voi tietää lopulta toisen ihmisen sileun tilaa, sen tietää vain Jumala.
Mutta se mitä meidän pitää Jumalan käskyn mukaan tehdä on rakastaa lähimmäistä ja huolehtia heikoimmista.
Ei siis lajjitella toinen toisiamme oikea- ja vääräuskoisiksi! Siihen me emme pysty.
Mitä tarkoitat että usko on tämänpuoleinen juttu? MIllainen usko on tuonpuoleinen juttu?
En koe että Jumala palkitsee kun yritän elää hänen tahtonsa mukaan. Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Usko on sydämessä asuva luja luottamus Jumalaan, turvaa, lohtua, rauhaa ja luottamusta elämään tuova asia. Usko synnyttää myös aidon halun elää Jumalan tahdon mukaan.
Usko on sinulle siis lähinnä tämänpuoleinen juttu, vai? (Toivon että et pahastu, tarkoitus ei ole loukata vaan ihan rehellisesti ja avoimesti purkaa auki mitä uskominen on.) On mukavampi elää kun on turvallinen olo, ja ilman uskoa ei olisi turvallista, koetko niin. Onko sinulla lisäksi käsitys on että Jumala palkitsee sen kun elät "Jumalan tahdon mukaan"?
ystävissäsi on vino pino epäilijöitä kanssa. Heille kaikille puhuminen on tabu. Aloita puhumaan varovasti niin ehkä huomaat,että moni muu on pohtinut samoja asioita.
Olen minäkin tuota asiaa joskus ajatellut mutta vaan ohimennen. olen kyllä samaa mieltä että se minkä Jumala synniksi ilmoittaa on silloin syntiä aina. Ei kait se voi lakata olemasa syntiä? Varastaminen, valehtelu, aviorikos? Mutta itselläni ei ole nuo "säännöt" niin vakava uskon este vaan yksinkertaisesti uskon puute. ja sitten se että jos puhun tästä niin tulee ihmissuhteisiin vaikeaa. Uskossa onkin ehkä mulle ollut tärkeintä lähinnä juuri tämä sosiaalinen puoli, ei säännöt. En haluaisi kadottaa ystäviä! ap
Minuakin alko kiinnostaa tuo että miten sinä määrittelet TAVAN ja SYNNIN eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eläisi jossain kuplassa jonne synti ei pääse. TOttakai me olemme syntisiä ihmisiä, jotka joudumme syntiin joka päivä.
Mutta uskon suojelemiseksi haluamme välttää tiettyjä juttuja. Miksi asettaa itsensä alttiiksi vaaralle ehdoin tahdoin. Tästä on kyse.
Jätä nuo huuhaa jutut.
Minua kustiin silmään vuosikausia uskonnon varjolla...
Onneksi erosin miehestä,yhteisöstä jne.
Pelastin lapset ja itseni.
Tosin eksä yrittää vielä pienintä lasta koittaa sumuttaa helvetinpelolla.ja se on kurjaa...
Onneksi isommat tajuaa että ei ole normaalia elämää tuommoinen.
Kyllä normaali nuori saa kokeilla tupakkaa,alkoholia,seksiä jne.
Eikä tarvitse pelätä joutuvansa helevettiin:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valehteleminen, varastaminen, pahan puhuminen toisesta, tämmöiset jutut jotka eivät siitä miksikään muutu (siis luvalliseksi) vaikka aika muuttuisi.
Tavat taas ovat esimerkiksi meikkaaminen, hiusten värjäys, korvakorut. Eivät nämä ole syntiä sinänsä, joskus aikaisemmin vain on ajateltu etteivät ne sovi uskovaiselle koska ennen meikkaamisen ajateltiin liittyvän pinnallisuuteen, maailmallisuuteen ja ns. huonot naiset meikkasivat. Aika on ehkä muuttunut, ja meikkaamisen merkityskin on ehkä muuttunut, mutta edelleen vl:t noudattavat tuota luomuilutapaa.
Mitä tarkoitat että usko on tämänpuoleinen juttu? MIllainen usko on tuonpuoleinen juttu? En koe että Jumala palkitsee kun yritän elää hänen tahtonsa mukaan. Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Hyvä että pyysit tarkennusta. kysin vaan sitä että oletko uskova sen takia aettä se antaa mukavan ja turvallisen elämän ennen kuolemaa.
Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Miten siis ihmisen on elettävä elääkseen uskovana oikein? Kun kerran armoa ei voi ansaita teoilla eikä tekemättä jättämisellä.
Eli mikä se _Jumalan tahto_ oikeasti ja pohjimmiltaan on, jota ihmisen mielestäsi tulee "noudattaa" "kelvatakseen" Jumalalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi kysymystä tuli vastauksestasi mieleen.
1. Oletko sinä sitä mieltä, että uskon tulee perustua yksin Raamattuun?
Ainakin tuntuu siltä että tunnet hyvin katekismuksen, kristinopin selityksen... Hyvä.
No, syntiä on esimerkiksi valehteleminen, varastaminen, pahan puhuminen toisesta, tämmöiset jutut jotka eivät siitä miksikään muutu (siis luvalliseksi) vaikka aika muuttuisi.
Tavat taas ovat esimerkiksi meikkaaminen, hiusten värjäys, korvakorut. Eivät nämä ole syntiä sinänsä, joskus aikaisemmin vain on ajateltu etteivät ne sovi uskovaiselle koska ennen meikkaamisen ajateltiin liittyvän pinnallisuuteen, maailmallisuuteen ja ns. huonot naiset meikkasivat. Aika on ehkä muuttunut, ja meikkaamisen merkityskin on ehkä muuttunut, mutta edelleen vl:t noudattavat tuota luomuilutapaa.
2. Millä sinä perustelet "tapojenne" velvoittavuutta, Raamatulla tai Lutherilla?
Vai eivätkö ne velvoita kaikkia? Eli voiko myös sellainen, joka ei noudata vl-tapoja, mutta uskoo, pelastua?
Mitä tarkoitat että usko on tämänpuoleinen juttu? MIllainen usko on tuonpuoleinen juttu? En koe että Jumala palkitsee kun yritän elää hänen tahtonsa mukaan. Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Hyvä että pyysit tarkennusta. kysin vaan sitä että oletko uskova sen takia aettä se antaa mukavan ja turvallisen elämän ennen kuolemaa.
No se on yksi asia. En kyllä tosin ole sitä mieltä että uskovaisena elämisestä seuraa kaikilta osin "mukava" elämä. Pohjimmillaan uskossa on tietysti kyse siitä että haluaa päästä Taivaaseen.
Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Miten siis ihmisen on elettävä elääkseen uskovana oikein? Kun kerran armoa ei voi ansaita teoilla eikä tekemättä jättämisellä. Eli mikä se _Jumalan tahto_ oikeasti ja pohjimmiltaan on, jota ihmisen mielestäsi tulee "noudattaa" "kelvatakseen" Jumalalle?
Kuten sanoin, usko SYNNYTTÄÄ sen halun elää Jumalan tahdon mukaan. Vähän sama kuin että haluat rakastamallesi ihmiselle hyvää. Ei niin että toimit tietyllä tavalla jotta eläisit oikein ja jotta rakkautesi kelpaisi.
jumala on ilmaissut tahtonsa Raamatussa, mutta tietenkään siellä ei ole yksityiskohtaisia toimintaohjeita joka ikiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Oletko sinä sitä mieltä, että uskon tulee perustua yksin Raamattuun?
Kyllä.
2. Millä sinä perustelet "tapojenne" velvoittavuutta, Raamatulla tai Lutherilla? Vai eivätkö ne velvoita kaikkia? Eli voiko myös sellainen, joka ei noudata vl-tapoja, mutta uskoo, pelastua?
Ainoastaa usko pelastaa, ei vl-tapojen noudattaminen.
Sitten on sellainen juttu kuin yhteisen rakkauden pitäminen. Vl:t yleensäottaen haluavat toimia niin, etteivät pahenna ketään, joten tämä osaltaan edesauttaa turhienkin tapojen säilymisen.
Mitä tarkoitat että usko on tämänpuoleinen juttu? MIllainen usko on tuonpuoleinen juttu? En koe että Jumala palkitsee kun yritän elää hänen tahtonsa mukaan. Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Hyvä että pyysit tarkennusta. kysin vaan sitä että oletko uskova sen takia aettä se antaa mukavan ja turvallisen elämän ennen kuolemaa.
No se on yksi asia. En kyllä tosin ole sitä mieltä että uskovaisena elämisestä seuraa kaikilta osin "mukava" elämä. Pohjimmillaan uskossa on tietysti kyse siitä että haluaa päästä Taivaaseen.
Ei kukaan ihminen pysty elämään täysin Jumalan tahdon mukaan, eikä niin hyvää ihmistä olekaan että hän omilla teoillaan kelpaisi Jumalalle.
Miten siis ihmisen on elettävä elääkseen uskovana oikein? Kun kerran armoa ei voi ansaita teoilla eikä tekemättä jättämisellä. Eli mikä se _Jumalan tahto_ oikeasti ja pohjimmiltaan on, jota ihmisen mielestäsi tulee "noudattaa" "kelvatakseen" Jumalalle?
Kuten sanoin, usko SYNNYTTÄÄ sen halun elää Jumalan tahdon mukaan. Vähän sama kuin että haluat rakastamallesi ihmiselle hyvää. Ei niin että toimit tietyllä tavalla jotta eläisit oikein ja jotta rakkautesi kelpaisi. jumala on ilmaissut tahtonsa Raamatussa, mutta tietenkään siellä ei ole yksityiskohtaisia toimintaohjeita joka ikiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole VL.
Mutta olen uskossa, tai en ole. Tilanne on vähän sama kuin ap:lla, eli pohdin uskoa, uskomista ja uskonyhteisöön kuulumista.
Minulla on pitkään, monta vuotta, jatkunut hankala ja raskas elämäntilanne, ja kun tämä kaikki alkoi, uskonystävät hokivat, miten tämä on jumalan tahto ja herra koettelee ja meille on edessäpäin luvassa Jumalan osoittama tehtävä ja tämä kaikki on valmentautumista siihen ja sitten myöhemmin ymmärrämme miksi Jumala tämän kaiken tiellemme asetti, jos emme tässä maailmassa, taivaan portilla viimekädessä ja plaaplaa.
Tätä olen kuunnellut useamman vuoden erilaisilla raamatun lauseilla ja kristittyjen marttyyritarinoilla höystettynä.
Muutaman kerran sain raamatusta päähän, eli minulle osoitettiin miten minä toimin vastoin Raamattua ja tuhoan perheeni ja lapseni ja miten Jumala on minulle vihainen jne. Minun tulee ymmärtää muita, tyytyä osaani ja nöyrtyä. Tämän sain, kun avauduin uskonsisarille ja kerroin ahdistavata tilanteestani.
Laitoin välit poikki.
Oma uskonyhteisöni selitteli asioita alussa mainituilla fraaseilla.
Noin kuukausi sitten tuli tämän aasin kuorma täyteen sitä tekstiä.
Minä räpiköin tässä hankaluudessa (kaikki ei ole itseaiheutettua! No, minun kohdalla mikään ei ole itseaiheutettua, tulleet puolison päätösten kautta) jo monetta vuotta, tuntuu ettei tämä lopu ikinä. Näinkö Jumala rakastaa? Rukoile. Rukoillaan.
Sitä on tehty monta vuotta, mikään ei muutu paitsi ehkä pahemmaksi.
Koin, että uskonsisaret eivät kohtaa, he pitävät kilpenään näitä jeesus-fraaseja.
Se on vähän kuin sanoisi vaikeuksissa itkevälle: "sinä olet vahva, sinä selviät", mitkä sanat on kait tarkoitettu lohdutukseksi, mutta mitkä aika usein ovat kuitenkin torjuntaa: auttaja kokee ettei osaa eikä pysty auttamaan ja turvautuu typerään fraasiin sen sijaan että vain kuuntelisi ja tukisi, olisi empaattinen, asettuisi toisen asemaan.
Minä olen ihan kurkkuani myöten täynnä tekopyhää jeesustelua.
Päätin pitää etäisyyttä uskonsisariini. En osallistua, en käy, en tapaa. En jaksa mitään helkutin rukouksia. Minne ne katoaa?!! Ja sitten selitellään miten jumala ei anna sitä mitä pyydämme vaan sen mikä meille on parasta - tämä on siis hyväksi minulle? Ja lapsilleni. Hahaa. Kiva Jumala.
Olen uskossa edelleen vain siksi, että muistan miten todellinen oli se tilanne jossa tein uskonratkaisun.
AP:lle toteaisin, että yritä erottaa usko ja uskonyhteisö, uskonto toisistaan.
Unohda säännöt. Mieti, uskotko siihen perussanomaan, ylösnousseeseen Jeesukseen.
Mieti niitä hetkiä, jolloin olet kokenut vahvasti Jumalan tai pyhän hengen läsnäolon, tai jotain vastaavaa. Vaikka saatanan kohtaamisen.
Lopeta sääntöjen lukeminen, pohtiminen. Palaa peruskysymyksen äärelle.
Käy juttelemassa asiasta jonkun tuntemattoman kanssa, vaikkapa helluntaisuuntaus tai babtistit. Tiedän monia lestadiolaisia jotka ovat vaihtaneet uskonyhteistöä. Eivät ole kadottaneet uskoaan, mutta ovat ottaneet toisen yhteisön, joka ei koko ajan korosta lakia, ja sääntöjä.
"Tapojen noudattaminen" on samankuuloista kuin omavanhurskauden kuvitelmat, lakihenkisyys ja Jeesuksen ajan fariseukset, sääntöjen noudattajat. Jeesus opetti, että ihmisen Jumalalle tarjoamat teot ja tekemättä jättämiset ovat Jumalalle kauhistus.
Jumala antaa armonsa ihmiselle silkkana lahjana, piste.
Ja myös usko on yksin Jumalan lahja. Ihminen ei voi tehdä YHTÄÄN MITÄÄN pelastuakseen.
Jeesus antoi meille yhden velvoitteen, jossa on "laki ja profeetat". Hän opetti: "Mitä te tahdotta toisten tekevän teille, tehkää se heille." Tätä varten me elämme ja olemme täällä.
Ei mitään muuta kilvoitusta tarvita.
Meikkaamisesta luopuminen voi antaa ihmisen egoistisielle sydämelle mielihyvää, kun ihminen kuvittelee että Jumala siitä meikistä luopumisesta tykkää.
Mutta sellainen on omavanhurskauden lakioppia kaikessa karmeudessaan.
Jumalalle tarjottu meikkaamattomuus on Hänelle kauhistus.
Sen sijaan jos luopuu meikkaamisesta sen takia että ei vaan välitä siitä, tai haluaa suojella luontoa, eikä sekoita sitä vanhurskauttamiseen, silloin uskoo ja toimii kristillisesti oikein.
Tavat eivät ole mitään hyviä tekoja joita kannetaan Jumalalle pelastuksen toivossa.
Tavat ovat synnin karttamista. JOKAINEN uskovainen ihminenhän haluaa karttaa syntiä, eikä yksikään ihminen siihen koskaan täysin pysty.
Meikkaamattomuudella ei päästä taivaaseen, eikä rei´ittämättömillä korvilla, eikä televisiottomuudella eikä...
"Tapojen noudattaminen" on samankuuloista kuin omavanhurskauden kuvitelmat, lakihenkisyys ja Jeesuksen ajan fariseukset, sääntöjen noudattajat. Jeesus opetti, että ihmisen Jumalalle tarjoamat teot ja tekemättä jättämiset ovat Jumalalle kauhistus. Jumala antaa armonsa ihmiselle silkkana lahjana, piste. Ja myös usko on yksin Jumalan lahja. Ihminen ei voi tehdä YHTÄÄN MITÄÄN pelastuakseen. Jeesus antoi meille yhden velvoitteen, jossa on "laki ja profeetat". Hän opetti: "Mitä te tahdotta toisten tekevän teille, tehkää se heille." Tätä varten me elämme ja olemme täällä. Ei mitään muuta kilvoitusta tarvita. Meikkaamisesta luopuminen voi antaa ihmisen egoistisielle sydämelle mielihyvää, kun ihminen kuvittelee että Jumala siitä meikistä luopumisesta tykkää. Mutta sellainen on omavanhurskauden lakioppia kaikessa karmeudessaan. Jumalalle tarjottu meikkaamattomuus on Hänelle kauhistus. Sen sijaan jos luopuu meikkaamisesta sen takia että ei vaan välitä siitä, tai haluaa suojella luontoa, eikä sekoita sitä vanhurskauttamiseen, silloin uskoo ja toimii kristillisesti oikein.
Kiitos vastauksista.
1. Oletko sinä sitä mieltä, että uskon tulee perustua yksin Raamattuun?
Kyllä.
2. Millä sinä perustelet "tapojenne" velvoittavuutta, Raamatulla tai Lutherilla? Vai eivätkö ne velvoita kaikkia? Eli voiko myös sellainen, joka ei noudata vl-tapoja, mutta uskoo, pelastua?
Ainoastaa usko pelastaa, ei vl-tapojen noudattaminen.
Sitten on sellainen juttu kuin yhteisen rakkauden pitäminen.
Vl:t yleensäottaen haluavat toimia niin, etteivät pahenna ketään, joten tämä osaltaan edesauttaa turhienkin tapojen säilymisen.
Tuo ihmisten keskinäisestä rakkaudesta huolehtiminen on tietenkin aivan keskeinen asia kristinuksossa (Jeesuksen Vuorisaarna).
Mutta juuri sillähän sinä itse juuri pahennat lähimmäistäsi, että sinä et pidä uskovaisena sellaista ihmistä joka meikkaa.
Silloinhan teet häntä kohtaan väärin, koska meikkaaminen ei ole mitenkään Jumalan tahdon vastaista.
Siis se ei loukkaa ketään että sinä et itse meikkaa. Se on vain sinun oma tapasi, eli on ehdonvallan asia, se on OK. Kristityillä voi olla erilaisia tapohja, Ramatunkin mukaan (lue esim. Paavalin Galatalaiskirje ja Lutherin selitys siihen).
Uskon tulee perustua yksin Raamattuun, ei vaihteleviin tapakulttuureihin, tästä me olemme samaa mieltä.
Tavat ovat synnin karttamista. JOKAINEN uskovainen ihminenhän haluaa karttaa syntiä, eikä yksikään ihminen siihen koskaan täysin pysty. Meikkaamattomuudella ei päästä taivaaseen, eikä rei´ittämättömillä korvilla, eikä televisiottomuudella eikä...
Mutta nythän sinä jo määrittelitkin "tavat" joita kartetaan, synniksi. Vaikka aikaisemmmin sanoit, että ne eivät kuulu synteihin, vaan ovat jotakin muuta.
Jos vallalla on sellainen ajatus, että "tapa" johtaa synnin välttämiseen, silloin ajattelu on jo pahasti harhaoppista Raamatun ja Lutherin valossa.
Koska mikään tapa ei auta synnin välttämisessä. Syntiä ei ole vähemmän anteeksi annettavana sillä joka ei hanki televisiota kuin sillä jolla televisio on kotona.
Kumpikaan ei pelastu ilman Jumalan armoa.
Vl tavat eivät suinkaan auta synnin välttämisessä, kun mietit, mitä sana "synti" todella tarkoittaa.
Tosiasiassa mekanismi on sellainen, että vl-uskon tavoilla (kielloilla, säännöillä) rakennetaan omahyväistä kuvitelmaa omasta "paremmuudesta" ja kysytä "välttää syntiä".
Vl-tavoilla ei alkuunkaan rakenneta rakkautta vaan murretaan sitä ihmisten välillä.
Vl-tavat johtavat ihmistä kauemmaksi Jumalasta, eli vl-tavat ovat oikeasti syntiä.
Lisäksi ne tavat rakentavat ihmismieleen lisäportaita armoon, ja silloin on kyse vakavasta harhasta.
Kiitos jälleen vastauksesta. Siteeraan kirjoitustasi:
"Kuten sanoin, usko SYNNYTTÄÄ sen halun elää Jumalan tahdon mukaan. Vähän sama kuin että haluat rakastamallesi ihmiselle hyvää. Ei niin että toimit tietyllä tavalla jotta eläisit oikein ja jotta rakkautesi kelpaisi."
Tuossa alkupuolella olet täysin oikeassa, että usko, joka on Jumalan lahja, synnyttää meissä kiitollisuutta ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. Onhan Jumala asettanut meihin kuolemattoman sielun.
Mutta sitten meni pieleen. Kas kun Jumala ei alkuunkaan ole "ihminen" eikä "ihmismäinen" taho. Itsekkyydessään ja kyvyttömyydessään kokonaan ymmärtää Jumalaa ihminen tekee Hänestä mielellään itsensä kaltaisen olennon, jolla on tarpeita. Sellainen on suuri harha.
Ihminen yrittää siis "tehdä Jumalan tahdon" antamalla suoraan Jumalalle jotakin. Sinä kuvittelet antavasi Jumalalle jotakin mieluista kun et meikkaa.
Se ei mene niin kristinuskossa.
Ihminen ei voi antaa Jumalalle mitään. Hän ei kaikkivaltiaana itse suoraan tarvitse mitään.
Ihminen voi vain ottaa jumalalta armon vastaan kuin lapsi, siis yhtä itsestäänselvänä ja yrittämättäkään antaa mitään Jumalalle takaisin.
Kun pikkuvauvalle annetaan ruokaa ja vaihdetaan kuiviin, hän ei yritä antaa siitä takaisin mitään. Juuri sellainen on Jumalan ja ihmisen suhde, armon syvimmässä merkityksessä.
Ihminen rakastaa Jumalaa silloin kun hän tahtoo ylittää oman itsekeskeisyytensä ja kääntyy, ei "suoraan jumalan puoleen" vaan lähimmäisensä puoleeen, rakastavasti ja hyväksyvästi.
Eli suhtautuu lähimmäiseensä sillä rakastavalla asenteella josta sinä kauniisti kirjoitit.
Sitä kautta kulkee se sinun rakkaus Jumalan puoleen, ei sillä että ei meikkaa tai pidättyy television katselusta.
Sellainen ajatus on täysin väärin tulkittua Raamattua, oikeastaan pakanallista kulttia. Pakanauskonnoissa jumalia lepytetään lahjoilla, itsensä kiduttamisella tms.
Mihin Raamatun opetukseen taik Lutherin katekismukseen perustuu että vl uskossa on määritelty "tavat jotka suojaa synniltä" ?
Raamatun ja Lutherin kristinopin mukaan kukaan ihminen ei pysty "suojautumaan synniltä". jos me pystymme suojautumaan synniltä, silloin teemme turhaksi Kristuksen kärsimyksen ristinpuulla, eli Jumalan armon.