G: Mitä ammatteja arvostat eniten ja mitä vähiten?

Arvostan kaikkia työtä tekeviä ihmisiä, ammatista välittämättä.



Vastavuoroisesti halveksin ihmisiä jotka vuodesta toiseen räkivät katton ja elävät muiden verovaroilla.

Ja vain siksi, että eräs hyvin hapan kiusaaja opiskeli sellaiseksi. Mietin, ovatko kaikki muutkin kyseiseen hommaan päätyneet samanlaisia toisen kärsimyksestä nauttivia.

joiden tekijät tietävät oman osaamisensa tason ja juuri sen puuttumisen vuoksi olen alkanut halveksia hoitajia, kun eivät tajua sitä kuilua oman ja lääkäreiden osaamisen välillä...

Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka vaivautuvat töihin ja ennenkaikkea niitä, jotka tekevät työnsä hyvin ja nauttivat siitä.



Hoitajien arvostus on alkanut laskea. Taustaa sen verran, että toivoin palkankorotuksia hoitajille ja arvostin heitä todella paljon. Olin vähän aikaa sitten muutaman päivän sairaalassa. Mistään toimenpiteistä, lääkityksestä yms eivät hoitajat kanssani keskustelleet ellen itse huomannut kysyä. Tunsin olevani heitteillä koko ajan. Muutamaan otteeseen tapasin lääkäreitä, jotka puolestaan kertoivat kaiken oleellisen kysymättä.

Ironisinta tässä on se, että opiskelen itse lähihoitajaksi ja harkitsen jo nyt vakavasti alanvaihtoa. En halua tulla sellaiseksi ihmiseksi, joita nämä ihmiset ovat. Poikkeuksia on, mutta heitä on luvattoman vähän.

Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka vaivautuvat töihin ja ennenkaikkea niitä, jotka

Ironisinta tässä on se, että opiskelen itse lähihoitajaksi ja harkitsen jo nyt vakavasti alanvaihtoa. En halua tulla sellaiseksi ihmiseksi, joita nämä ihmiset ovat. Poikkeuksia on, mutta heitä on luvattoman vähän.

Nykyisin sairaalassa on työvoimapula ja niin kova kiire, että vain perusjutut ehditään tehdä ja niihinkin menee koko työpäivä. Kuulostaa selittelyltä, mutta kokemusta tässä on ja siksi itsekin harkitsen alanvaihtoa.

joiden tekijät tietävät oman osaamisensa tason ja juuri sen puuttumisen vuoksi olen alkanut halveksia hoitajia, kun eivät tajua sitä kuilua oman ja lääkäreiden osaamisen välillä...

Missähän periferiassa mahdat työskennellä vai oletko itse niitä lääkäreitä, joita vanhemmat kokeneet hoitajat joutuvat opastamaan ihan perusasioissa? Totta kai lääkäri on aina lääkäri, vaikka sh voi kertoa oman mielipiteensä potilaan hoidosta. sh

tosin en niitä hoitajia, jotka olivat innokkaimmin työtaistelussa mukana.



Näitten lisäksi en arvosta ammattirikollisia enkä huoria (itse alansa valinneita).

siinä mielessä, että mielestäni on syytä arvostaa kaikkia ammatteja ja työntekijöitä, jotka tekevät työnsä kunnolla. Tähän kunnolla tekemiseen liittyy mielestäni se, että oikeasti tiedetään mitä tehdään ja ollaan omasta tekemisestaan sen verran ylpeitä ja innostuneita, että hommat sujuu ja osittain se tarkoittaa siis myös sitä, että osataan neuvoa muitakin ja jaetaan tietoa ilman jatkuvaa lypsämistä. Tuo tiedon panttauksen kun itse tulkitsen asia osaamattomuudeksi. Ei puhuminen työn ohella vie voimia, ei aikaa eikä siitä ole mitään haittaa, paitsi jos pelkää munaavansa ja osoittavansa tietämättömyytensä.



Sellaisia tuppisuita jotka pelkäävät munaavansa tai jotka koittavat tehdä itsensä työympäristössä korvaamattomaksi en arvosta.

arvostan kaikkia ns. kutsumusammatteja eli

sairaanhoitajia, palomiehiä, opettajia, poliiseja. Sellaisia ammatteja, jossa jollain tavalla oma etu pannaan toisten edun edessä syrjään, autetaan konkreettisesti ja tehdään duunia, mistä yhteiskunta hyötyy, mutta itselle jäävä korvaus työstä on pieni.



En arvosta bisnesmiehiä, it-alan osaajia, pörssimeklareita, lääketehtailijoita..ylipäätään sellaista rahan takia tehtävää duunia, jossa luultavimmin maailman köyhät vaan kärsii ja rikkaat rikastuu.

Ei puhuminen työn ohella vie voimia, ei aikaa eikä siitä ole mitään haittaa, paitsi jos pelkää munaavansa ja osoittavansa tietämättömyytensä.

Kyllä ainakin minun työntekoni kärsii siitä, jos pitää selittää jollekin mitä tahansa. Minulla ei valitettavasti ole kahta erillistä työmuistia, jotka voisivat toimia toisistaan riippumatta samanaikaisesti. Ts. kun selitän, en tee (muuta) työtäni.

Tottakai arvostan kaikkia ihmisiä, jotka tekevät työtä elantonsa eteen. Siksi kysymys on aika vaikea, koska mitään ammattiryhmää en halveksu ja jokaisessa ammattiryhmässä on alansa helmitä, tosiosaajia.

Kaikkia siis arvostan, mutta en kaikkia ammatin edustajia.

Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka vaivautuvat töihin ja ennenkaikkea niitä, jotka tekevät työnsä hyvin ja nauttivat siitä.

Hoitajien arvostus on alkanut laskea.... En halua tulla sellaiseksi ihmiseksi, joita nämä ihmiset ovat. Poikkeuksia on, mutta heitä on luvattoman vähän.

Huonoja kokemuksia, tekivät palkkavaatimuksensa uhkaillen, tietäen vaarantavansa ihmishenkiä. Ne jotka olen kohdannut ovat pääosin happamia sitruunoja joiden mielestä potilaat ovat riesa. ARvostan ihmistä joka tekee työnsä mahdollisimman hyvin, itseään koko ajan kehittäen ja joka iloitsee silminnähden tekemästään työstä.

Ja siinä kyllä huomaa jyvät akanoista.

Se on totta, että itsekin pidän huoneeni ovea kiinni, kun haluan työskennellä rauhassa. Silloin kun keskustelen työstäni muiden kanssa, niin keskustelen asioista, enkä jätä asioita puolitiehen. Brainstormia tarvitaan ja sitä voi ylläpitää pienemmälläkin keskusteluporukalla kuin isoissa palavereissa. Kyllä se aivotyöntulokset keskusteluissa paljastuu, jos sitä työtä on tullut tehtyä. Parempi olla hiljaa jos ei asiasta mitään tiedä, se on melkein minun mottoni (joskin silleen käänteisesti, nurinperin. Eikä se ole mottoni ihan oikeasti, mutta melkein).

Ps. Alunperin tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani ajattelin sairaanhoitajia jotka vaikka hoita potilasta, uskoisin että siinä samalla voi puhuakin riittävässä määrin. Viittasin siis minua edeltävään. Puhumisen mahdollisuudet ovat tietysti ammattikohtaiset, mutta pakkohan sitä joskus on puhua, ellei sitten ole tutkijankammiossa, he ovat huomattava vähemmistö.

Ei puhuminen työn ohella vie voimia, ei aikaa eikä siitä ole mitään haittaa, paitsi jos pelkää munaavansa ja osoittavansa tietämättömyytensä.

Kyllä ainakin minun työntekoni kärsii siitä, jos pitää selittää jollekin mitä tahansa. Minulla ei valitettavasti ole kahta erillistä työmuistia, jotka voisivat toimia toisistaan riippumatta samanaikaisesti. Ts. kun selitän, en tee (muuta) työtäni.

Kukaan meistä ei soittaisi ainakaan poliisille, jos keittiön ikkunan alla raiskattaisiin lasta.

Esim. osa kaupanmyyjistä on sellaisia ammattilaisia joiden asiakkaana on ilo olla, osa pelkkiä nenänkaivajia. Oikein hyvä siivooja olisi mun paras aarteeni jos sellaisen saisin palkattua, mutta esim. meidän työpaikalla on niin huonoja siivoojia etteivät (siis osa niistä) pysty hoitamaan edes omaa henkilökohtaista hygieniaansa.

Arvostan kaikkia ihmisiä, jotka vaivautuvat töihin ja ennenkaikkea niitä, jotka tekevät työnsä hyvin ja nauttivat siitä.

Hoitajien arvostus on alkanut laskea. Taustaa sen verran, että toivoin palkankorotuksia hoitajille ja arvostin heitä todella paljon. Olin vähän aikaa sitten muutaman päivän sairaalassa. Mistään toimenpiteistä, lääkityksestä yms eivät hoitajat kanssani keskustelleet ellen itse huomannut kysyä. Tunsin olevani heitteillä koko ajan. Muutamaan otteeseen tapasin lääkäreitä, jotka puolestaan kertoivat kaiken oleellisen kysymättä.

Ironisinta tässä on se, että opiskelen itse lähihoitajaksi ja harkitsen jo nyt vakavasti alanvaihtoa. En halua tulla sellaiseksi ihmiseksi, joita nämä ihmiset ovat. Poikkeuksia on, mutta heitä on luvattoman vähän.

Ei hoitajilla enää riitä aikaa kertoa lääkkeistä ja tutkimuksista potilaille. Kyllä se on lääk tehtävä. Kaikkea ei edes sh saa kertoa lähiristä puhumattakaan.

Vaihda vaan alaa. Niin minäkin olen tekemässä. on turhauttavaa kun ei saa kertoa esim koetuloksia vaikka tietää. Eikä työtänsä voi tehdä niin kuin haluaisi. Kiva olisi jutella ja kylvyn jälk laittaa paplarit päähän, mutta kun moni muu istuu ja odottaa pas... housuissa tai kipulääkettä

Kukaan meistä ei soittaisi ainakaan poliisille, jos keittiön ikkunan alla raiskattaisiin lasta.

Median ansiosta.Mm seuraavat tapaukset muistan lehdistöstä: Poliisi on ehdotellut sakon saaneelle naiselle seksiä että sakko unohdetaan, päihdeongelmia, vaimonhakkaajia, rattijuoppoja, vaitiolovelvollisuuden rikkojia, muuten asemansa väärinkäyttäjiä... kaikkea löytyy poliisin sisältäkin-valitettavasti. Jotenkin heitä on vaikeaa ottaa tosissaan enää, vaikka suurin osa varmasti hoitaa työnsä ihan kunniallakin. Medialla on hurja voima imagoasioissa!! Ja tuollainen julkisuus poliisille on aika vahingollista, kun kyse pitäisi olla jonkinlaisesta auktoriteetista. Vaikka hyvähän se on tietää, että ihmisiä hekin ovat.

Olenpa tosin itsekin kerran sellaiseen sakkotilanteeseen tiellä joutunut, että perustetta saadulle rangaistukselle ei 110 % ollut: Mutta arvatkaapa kumpaa uskottiin? Siitä jäi ikävä tunne, että aina viattomallakaan kansalaisella ei oikeasti ole saumaa puolustaa oikeuksiaan poliisin sanaa vastaan. Toivottavasti tuollaiset tapaukset on harvassa.

harjoittajia kuten sairaanhoitajat, tk-lääkärit, ensihoitajat, roskakuskit (!).



Plastiikkakirurgit eivät saa paljoa arvostusta. Toki tekevät myös palovammojen yms. korjausta, mutta kasvojenkohotuksilla ja silikonien asentamisella elävät ovat säälittäviä.