Miksiköhän monesti ns. uskikset ovat niin pinnallisia ja kauniita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuuluu siihen illuusioon, että Jumala siunaa ja että on menestynyt. 

Ja köyhiä inhotaan. Tiedän tämän ,kun olin köyhän helluntailaisperheen lapsi. Aina kun kokouksiin meni, niin hyvin harva tuli kättelemään ja sanomaan "rauhaa".

Oliko ne menestysteologiaa kannattavia 

Mene suviseuroille niin näet, ettei pidä paikkaansa. Mitä rumemmat vaatteet, sen parempi. Hiukset voi naisilla olla poninhännällä tai leteillå, koska hiuksia ei saa laittaa. Meikkiä on ehkä joka sadannella. Meikkaamista ja laittautumista pidetään syntinä. 

Uskolle elämänsä perustava ihminen ei välttämättä tee siitä paljonkaan numeroa, tai ei yhtään.  Hänen tekonsa puhuvat puolestaan, eivät puheensa. Ulkonäöstä ei yleensä voi uskoa päätellä, on eri uskonsuuntia meidänkin maassamme.  Mielestäni suvaitsevaisuus on kypsän ihmisen merkki, jokainen meistä on omalla tavallaan etsijä. Muistan aina, kuinka useita vuosia sitten odotin aamuvarhaisella Helsingissä metroa mennäkseni töihin  sunnuntain aamuvuoroon.  Luokseni tuli nuorehko mies kysymään, uskonko Jumalaan. Vastasin uskovani. Mies huusi epätoivoissaan: "Niin, mutta onko se AITOA  uskoa?"  Onneksi metrojuna saapui, mutta mies tuli perässäni tivaamaan samaa asiaa. Hän jatkoi sinnikkäästi, kunnes minun oli melko tiukasti kehotettava häntä lopettamaan. Hän ei siis ollut mikään narkkari tai psykoottinen, vaan luultavasti juuri tuollainen joka olettaa tietävänsä yhden ja ainoan totuuden.  Tuollaista menettelyä kaihdan.  

Tarkoittanet hellareita tai lestadiolaisia? Ihan tavallisen näköisiäkin on.