Miesten tyypillinen reagointi, kun he saavat lapsen ensi kertaa syliinsä

"Tää ei oo kyllä mun"

seisoi mun vieressä ja näki kun pää työntyi ulos ja vauva oli ihan kurttuinen ja sininen. Mies sanoi jälkeenpäin, että pelästyi, kun luuli, että vauva tulisi olemaankin sen näköinen :D . Ihan söpöksi tuo poika sitten "muotoutui" kun oli hetken ihmetellyt tätä maailmaa :)



Mies oli onnesta sekaisin ja hämillään ja otti isän roolin heti vastaan. Piteli kapaloitua vauvaa sylissä ja jutteli ja ihmettelivät molemmat toisiaan :). Taisi mies kylvettääkin poikaa kätilön opastuksella.



Kätilö oli vastavalmistunut ja oli vissiin vähän tohkeissaan itsekin. Miestä vähän harmitti, kun kätilö leikkasi napanuoran kysymättä. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla sanoa, että haluaa itse leikata.



Eikös ne yleensä tarjoa isälle mahdollisuutta katkaista napanuoraa?



En tiedä, miten yleensä on, mutta meillä näin.



Täytyy tunnustaa, että itsekin jännitin, minkänäköinen vauva sieltä vatsasta tuli, ja helpottuneena katsoin poikaa: "toi onkin ihan söpö" oli eka ajatus.

Hän kun ei uskaltanut edes kummityttöään pitää sylissä :)

Lapsemme synnyttyä mies kuitenkin otti 10 sekuntia vanhan pojan syliin ilman mitään hätäilyjä ja itki ilosta. Ei pyörtynyt, vaikka sitäkin hän jännitti. Kylvetti lapsen kätilön ohjeistuksella.

Mutta muuten oli kyllä tohkeissaan :) Hyvin ylpeä isä oli saadessaan esikoisensa syliin :)

Oma mieheni varmasti oli hakeltynyt, mutta onnellinen vauvan suntyessa (kuten minakin;-).



Jalkeenpain mies kertoi, etta kummallinen hetki oli kun han lahti sairaalasta kotiin myohaan illalla.

Astuessaan ulos sairaalasta han tajusi, etta maailma on muuttunut taysin. Kaikki naytti ja tuntui yllattaen aivan erilaiselta kuin muutamaa tuntia aikaisemmin.,

Siihen hetkeen oli kuulema skottui kaikki suuret tunteeti: hilliton onni, helpotus, kiitollisuus suunnaton rakkaus, mutta samalla se suuri vastuu, huoli tulevasta.. ja elaman kietokulku/jatkumiminen...



Vielakin 7 vuoden jalkeen mies miettii tuota hetkea kun hanen maailmasa muuttui :-)

eli olihan se pieni. Ja vietiin samantien pois isän ja äidin läheltä.

Tyttöni kun syntyi oli sillä napanuora 2 kierrosta kaulan ympäri ja tästä johtuen ei oikein saanut happea. Tämän takia sitten vietiin happikaappiin jossa sain olla tunnit yksittään hänen kanssaan, äiti ei oikeastaan nähnyt kun vilaukselta. Oli tosi ihanaa olla pienen tytön kanssa siellä ja pitää kädestä kiinni ja puhua sille kaikkea. Katseli pleksin läpi että kukahan tuo oikein on. Vaihdoin jo sairaalassa sille ekat vaipatkin vaikka eka lapsi oli. Itse olen aina hoitanut, käyttänyt melkein joka kerta lääkärissä ja aina olin mukana sairaalassakin kun käytiin allergia testeissä jne. Kyllä miehet vaan kummasti osaa ja oppii kun se lapsi sitten oikeasti syntyy. Neuvolan täti kun pyysi katselemaan videoita synnytyksessä (tytöni äiti oli jo synnyttänyt 2 kertaa) niin sanoin että tiedän mitä se homma on (nähnyt lehmän synnytyksen ja hirvimiehenä nähnyt kaikenlaista) ja jos pyörryn niin vetäkööt minut jalasta johonkin siivouskomeroon :)

siis oven toiselle puolelle kun häntä hävetti koko ajan siellä synnytyksessä.Eipä ollut mitään apua koko ukosta.Häntä myös hävetti käydä sairaalassa meitä kattomassa vaikka olin yksin omassa huoneessani ja vauva ihan normaali.Ihan paska koko mies sillä hetkellä kun olin vauvan saanut ulos maailmaan tiesin että tuosta ei ole isäksi ja näin kävi.Viina ja omat kaverit vetivät puoleensa.Lasta tehtiin 6 vuotta ja yhdessä oltiin oltu 13 vuotta.Kaikista ei vaan ole ISIKSI. =/

hätäsektiolla kesken normisynnytyksen.



Joutui odotteleen pitkään yksinään synnytyssalissa ja kun vihdoinkätilö oli tuonut kapaloidun n. 1h ikäisen tytön syliinsä niin ensinmäinen ajatuksensa oli ollut, kun lasta katsoi: Miten voi noin pienellä olla noin viisas katse. Tyttö oli tapittanut silmat apposen auki isäänsä suoraan silmiin. Se oli molemminpuoleista rakkautta ensisilmäyksestä.

Siellä he sitten liki pari tuntia saivat rauhassa tutustua toisiinsa.



Toka kun syntyi, niin ekana mies sanoi, hei pieni sininen poikani, lapsi oli aikas sininen syntyessään.



Kolmas kun syntyi sanoi, voi miten pieni, tyttö oli yli kilon köykäisempi veljensä.



Neljäs kun syntyi joutui taas odottelemaan ulkopuolella kun mentiin kiireelliseen sektioon.

Poika kun sitten hälle kiikutettiin kapaloituna, oli ensiajatuksensa ollut, maailman söpöin lapsi, taas.



No joo, mun mies on aika tunteellinen kun kyse lapsistaan:)