Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko onnistunut pääsemään ahdingosta takaisin elämään, elämänmakuun, löytänyt uutta energiaa ja "onnea"?
08.08.2024 |
Mun elämä on monella tapaa mennyt pilalle, ulkoisista tekijöistä johtuen ja olen nyt muuttamassa tilapäisesti äidilleni - häntä hoitamaan. Tarkoituksena saada säästöön kuukaudessa n. 1500 e eli keväällä olisi jo jonkunlainen pesämuna uuteen elämään. Hoitaa äitiä ja kuntoilla itse. Ehkä löytää joku uusi mielenkiinnon kohde - harrastus tai uusi työ? Ehkä uusia ystäviä uudella paikkakunnalla? Juu, ja ikää mulla 50. Äitini ei ole muistisairas, normaalisti raihnainen ja suolistovaivainen vanhus, olemme läheisiä. No, ainakin aion kokeilla tätä elämää "maalla", en usko, että siinä menetänkään mitään!
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, olin 23-vuotiaana ilman opiskelupaikka ja työelämän ulkopuolella. Mietin mitä järkeä koko elämässäni on jaa syitä elää. Sitten minua vain vähän vanhempi sisko kuoli, huumeisiin. Aloin ajatella, että elämä on niin lyhyt että mitä vaan voi tapahtua, pääsin opiskelemaan, sain töitä, löysin parisuhteen. Nyt tästä kaikesta on jo vuosia ja elämässä on kaikki periaatteessa ihan ok.
Ihan hyvin sinäkin ehdin vielä vaikka ja mitä. Keskity siihen mitä itse haluat, älä välitä muiden mielipiteistä sellaisissa asioissa mitkä koskee sinua itseäsi. Tee asioita mitä haluat ja mitkä tuo jotain hyvää elämääsi, vaikka ne asiat olisi miten pieniäkin.
Kaksi ekaa kertaa se onnistui minulta. Väänsin asiat kuntoon ja itseni kasaan.
Nyt kolmannella kerralla näyttää kuitenkin käyvän niin, että vaikka kaikki ASIAT on saatu kuntoon, mieliala pysyy matalana ja jaksaminen olemattomana. Voimia ei ole. Pienetkin asiat harmittavat. Kaikki tuntuu turhalta.
No, ehkä mun vaan pitää jaksaa yrittää vielä.
Monessa ahdingossa olen ollut, ja niistä toinen toisensa jälkeen olen selvinnyt. Viimeisin ja ehdottomasti kovin kolaus kävi 8 vuotta sitten, enkä uskonut siitä toipuvani. Mutta näköjään olen täällä edelleen. Enää ei satu yhtä paljon, hetki kerrallaan olen mennyt eteenpäin.
Ymmärrän - itsekin miettinyt, että tuleeko musta enää koskaan energistä, osaanko iloita ja olla onnellinen... onko se edes mahdollista. Elämä on koetellut niin rankasti. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen toki masentunutkin, mutta en tällä hetkellä itsetuhoinen - haluan nähdä, että lapseni löytävät oman polkunsa - toki heidänkin kanssaan ollut paljon vaikeuksia...
AP
Minäkin kaipaisin ennustajaeukkoa. Viimeisin rakkauteni paljastui täydeksi huijaajaksi, joka on vetänyt valheisiinsa mukaan osan yhteisistä tutuistamme, hän mm. Pimitti minulta omia rahojani, tänään kun otin häneen yhteyttä monen kuukauden jälkeen, hän alkoi uhata lähestymiskiellon hakemisella. Yritä siinä sitten uskoa rakkauteen (en tarkoita hänen kanssansa vaan edes jonkun joskus vielä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveeää olet kokenut, olen pahoillani puolestasi!!! ap
Alue: Aihe vapaa
Hyvin ehdit aloittaa uuden elämän! Nnopeasti se pesämuna kasvaa.