Kannattaako edes harkita parisuhdetta, jos ei ole yhtään sinut vartalonsa kanssa?

Minä en ainakaan harkitse. Mielestäni kumppani ansaitsee sen, että pystyn antamaan itsestäni hänelle tarpeeksi.

Kyllä se auttaa jos pää ja itsetunto on kohdillaan.

Ei tietenkään kannata, kyllä sellainen itsekin ymmärtää olla yksin. 

Mä kävisin vähintään muutaman kerran juttelemassa jonkun psyykenasioiden ammattilaisen kanssa. Muuten voisi ajautua tilanteeseen, jossa tuoreessa parisuhteessa kumppani joutuu toimimaan terapeuttina.

Ujous ja epävarmuus on ok. Mutta se, että ei ole yhtään sinut itsensä kanssa, on vakavampaa.

Ei  kannata.  Parisuhteessa täytyy pystyä antamaan ja vastaan ottamaan niin paljon muutakin kuin se vartalo.  Oletko hyvin nuori vain jäänyt hieman jälkeen henkisessä kehityksessä? Ajattelin vain kun kysymyksesi on noin epäkypsä ja lapsekas.

Ehdottomasti kehottaisin työskentelemään itsetuntosi  kanssa. Tuollaisena olet oikeasti vaarassa päätyä parisuhteeseen jossa sinua kylmästi hyväksikäytetään ja tallotaan loputkin siitä mistä itsestäsi ehkä pidät.  Olet helppo saalis näille helppoa uhria vaaniville.  Ja sitä et kai kuitenkaan halua?

Ehdottomasti. Sysäät vain omat ongelmasi toisen harteille mikä on surullista. Tulee olla henkisesti tasapainossa ja sinut itsensä kanssa. Ei voi rakastaa muita ellet kykene ensin rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet.