Voiko pettämisestä todella päästä yli? Niin, että onni vielä palaa? Kertokaa tarinanne!

luulin että voi, rakastin, ymmärsin yritin...

Ei siitä tullut mitään, nyt eron jälkeen olo on helpottunut ja voin paljon paremmin.

En päässyt epäilyistä eroon. Jos mies ilmoitti vaikka jäävänsä ylitöihin niin itsellä oli aina kurja olo. Olin aivan varma että pettää aina jos ei ollut kotona.



Erosin ja olo alkoi helpottaa. Nykyään olen onnellinen vaikka lasten kanssa yksin olenkin.

mutta se vaatii molemmilta kovasti töitä.



Pettäjän pitää mielestäni osata puhua ja kertoa pettämiseen johtaneista syistä. selittää, selittää ja vielä kerran selittää petetylle asioita niin kauan kun tämä niistä haluaa kuulla. Ja toisaalta jos petetyksi tullut ei halua kuulla mitään, niin pettäjän pitää kunnioittaa sitäkin.



Parantuminen menee ehdottomasti petetyn ehdoilla. Hän saa kaiken ajan maailmassa aikaa parannella oloansa. Itkeä ja ihmetellä. Pettäjän pitää vain jaksaa tekojensa seuraukset ja lohdutella!



Tuolla systeemillä me ainakin selvittiin. Se vei aikaa ja voimia. Mutta onnellisia ollaan.

riippuu varmaan, onko pettäminen tapahtunut selvinpäin vai kännissä ja onko ollut ihan suhde vai "yhden yön juttu".



Meillä mies pettänyt kännissä pelkän panemisen ilon takia..



Sattui, sattuu välillä vieläkin.. Olen kuitenkin oppinut luottamaan aika hyvin jo mieheen. Ja hänkin ilmoittaa menoista illan aikana jos ei olla yhdessä ulkona.

mutta ikinä en unohda

otan asian esiin n kerran kuussa riidellessä

useimmat sen työpäivän aikan tekevätkin

ja erittäin tärkeää on, että tulevaisuudessa petetty ei ota riidan yhteydessä puheeksi tuota JO käsiteltyä asiaa. Siis siinä vaiheessa kun asia on aidosti käsitelty ja anteeksi annettu. Sitä EI KOSKAAN enää vedetä mukaan riitoihin.

mutta ei siellä myöskään petetä

Yhtään pariskuntaa en tunne, jok aolisi pystynyt aloittamaan puhtaalta pöydältä!

mieheni petti minua vuosia sitten tilanteessa, jossa hän kuvitteli minun pettäneen häntä. hän siis kosti kuvittelemansa pettämisen (parisuhde oli todella retuperällä, molemmat huitelimme omilla reissuillamme eikä yhtään mitään yhteistä enää ollut). hän jäi klassisesti kiinni sukupuolitaudin saatuaan.



asiaa käänneltiin ja väänneltiin suuntaan jos toiseen, mies suostui alkuun kuuntelemaan minun syytöksiäni ja huutoani, kunnes itselläni meni se vaihe ohi. sen jälkeen olimme pitkään puhumatta asiasta ja yritimme rakentaa suhdetta uudestaan ikäänkuin puhtaalta pöydältä. kuulostaa näin jälkikäteen hölmöltä - aivan kuin olisimme molemmat kieltäneet mitään tapahtuneen - mutta ehkä juuri tuo oli sitten se, joka tilanteen pelasti.



meni varmasti vuosi, ennen kuin asiaa pystyttiin käsittelemään täysin kiihkottomasti puolin ja toisin. _ja_ ennen kuin pystyin itse ymmärtämään, että syytä on ollut minussakin. vaikka en ollutkaan pettänyt, olin kuitenkin alkanut kohdella miestä kuin hän olisi ilmaa, tai huonekalu tai jotain muuta itsestäänselvyyttä. toki tämä oli sitten myös molemminpuolista, mutta sen tajuaminen, ettei mies yksin ollut ensinnäkään saanut parisuhdetta ihan yksin huonoon jamaan, sai minut jollain tavalla myös ymmärtämään pettämisen.



silti tuostakin meni aikaa, ennen kuin pystyin antamaan anteeksi sisimmässäni, vaikka olin muka aikaisemmin jo antanut anteeksi sanoin.



nyt tuosta on kulunut aikaa neljä vuotta ja pystyn ajattelemaan asiaa ilman pahoinvointia, pelkoa tai mustasukkaisuutta. olemme ihan aikuisten oikeasti =DD onnellisia yhdessä ja vaikka tiedänkin, että tottakai olisi mahdollista, että mies vielä joskus pettäisi uudelleenkin, en jaksa miettiä sitä tilannetta hetkeäkään. tulee jos tulee, mutta siihen asti olen luvannut luottaa, koska hän on luvannut olla luottamuksen arvoinen.

siitä on yli 3vuotta. meillä on pieni lapsi, toinen tulossa.

Mies sanoi ettei ymmärtänyt että seurustelimme todella sillon, ei ollut koskaan seurustellut ennen. Nyt tietää kuinka paljon satuttaa. Sanoi että katuu sitä todella paljon.

Mulla vieläkin pyörii, ahdistaa ja itkettää asia viikottain. Yritän unohtaa.

ja voin rehellisesti sanoa, että paljon pahempaa on olla se pettäjä. Ensinnäkin se,että pystyy antamaan anteeksi itselleen. Sen jälkeen katsoa kun läheinen ihminen kärsii. Ja auttaa tätä tuskassansa (paljon helpompaa olisi lopettaa suhde)



Petetyksi tulleella on tavallaan valttikortti koko ajan mukanaan...mutta sinä petit. Toisaalta se onkin paras merkki anteeksi annosta, että tuota asiaa ei nostaa uudestaan esiin. Vaatii myös petetyltä luonnetta pystyä elämään hetkessä, eikä ajatella ja muistella menneitä jatkuvasti.



Mutta uskon, että harva pystyy. mutta jotkut onnekkaat pystyvät!

se nyt vielä puuttuis, että pettäjä olis paremmassa asemassa

se nyt vielä puuttuis, että pettäjä olis paremmassa asemassa

Myös meillä mies petti kännissä yhden illan jutun. Oli katuva, anteeksipyytävä ja on siitä lähtien ollut todella rakastava ja huomioiva mies. Onhan tuo kyyneleitä ja keskustelua vaatinut, mutta uskon ettei tuo merkinnyt miehellekkään mitään. Nykyään ilmoittelee menoistaankin aivan eri tavalla, samoin puhuu tunteistaan. Voisi jopa sanoa että tuon pettämisen ansiosta olen saanut sen miehen josta aina olen haaveillut. Kyllähän se edelleen ajoittain sattuu ja asian otan esille, mutta sen olen luvannut että kun saan tämän asian mielessäni käsiteltyä, en sitä uudelleen esiin enää ota. Luottamisen kanssa tulee kyllä menemään vielä pitempään, mutta ei meidän liitto tähän kaadu. Mikä ei tapa, vahvistaa :)

Ja todellakin hyvä!

Maailmasta löytyi paljon parempi mies.