Miksi nykyään Suomessa lapsista kasvatetaan rasite eikä apu? Ennen vanhaan lapset auttoivat kotitöissä ja tienasivat töistä rahaa perheelle.

Mikä vuosikymmen on tämä "ennen vanhaan"?

Minä ihmettelen näitä perheitä, joissa ei 8 kk ikäisen vauvan kanssa pysty tekemään yhtään kotitöitä, kun vauvaa pitää viihdyttää ja tarjota virikkeitä. Meillä tuossa iässä joutui lajittelemaan muovilautasia. Ei siitä mitään hyötyä ollut, mutta oppipa värit ja koot ja luuli olevansa hyödyksi, kun minä tyhjensin tiskikonetta.

Liian laajasta lapsityövoiman käytöstä tulee lasu.

Vanhemmilla ei myöskään ole keinoja pakottaa lapsiaan tekemään töitä, koska kurinpidosta tulee myös lasu.

Jenkeissähän on valkoinen pariskunta oikeudessa nyt kun adoptoivat värillisiä lapsia ja laittoivat heidät orjatyöhön. Odotellaan tuomiota.

En ymmärrä aloitusta. Olen 60-luvun lapsi ja ollut aina varsinkin äidilleni pelkkä rasite, vaikka ruumiillista kuritusta tuli päivittäin. Ei siis todellakaan mitään vapaata kasvatusta. Vanhempani olivat käyneet pelkän hikisen keskikoulun 50-luvulla, mutta ei minua pakotettu lopettamaan lukiota ja menemään töihin. Kesätöissä ansaitsemani palkan sain pitää itse. Vai mitä ap tarkoittaa? Ehkä 60-luku ei ole vielä tarpeeksi ennen vanhaan.

Lainsäädännössä on maininta lapsityövoimasta sekä lapsen itse tienaamien rahojen omistuksesta ja niden käytöstä...

Itsellä on lukiolainen, ei se lukuvuoden aikana arkena ehdi edes tiskikonetta tyhjentää, joten jätettiin kotityölista suosiolla pois. 

Ennen vanhaan sai piiskaa jossei alkanut orjaksi sitäkö tarkoitat. Kyllä mulla lapset auttaa mutta ei koti heidän vastuulla ole eikä mitään pakkopulla töitä.

Kannattaa siirtyä nykypäivään. Lapsen tienaamia rahoja saa edes vanhemmat käyttää 

Lapsilla on nykyään oikeudet.

Minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika joiden yh olen ollut siitä asti kun nuorempi oli 3 vuotta.

Olen halunnut taata lapsilleni lapsuuden. Se on kuitenkin niin mitättömän lyhyt aika, aikuinen ehtii sitten olla vuosikymmeniä jos ei satu ennemmin kuolemaan.

En ole koskaan kokenut että minulla olisi ollut raskasta vaikka yksin tätä perhettä eteenpäin olen vienyt ja vien.  Raskaampaa se olisi monin verroin raskaampaa kumppanin kanssa joka tekisi elämisen vaikeaksi ja mahdottomaksi.

Oman huoneen siivous on molemmilla itsestäänselvyys, mutta huushollia en vaadi siivoamaan.  Kesät saa olla vapaat, koulu on raskasta ja loma ansaittu.  Itse en ole kotonani joutunut töihin ja samaa kaavaa noudatan omieni kanssa.

Minusta ei tullut huonoa ihmistä, ei rikollista tai muutakaan rasitetta kenellekään eikä yhteiskunnallae. Olen erittäin työorientoitunut ja pidän tärkeänä että pystyn perheestäni huolehtimaan.  Isästään ei ole koskaan ollut mitään apua enkä sitä siltä suunnalta edes odota.  osasipa häipyä elämästämme ja se ei ollut menetys.

Kun lapset on olleet pieniä en tietenkään voinut liehua kylillä ja istua kapakoissa. Se ei kuitenkaan minulle ole ollut mikään menetys.  Olen aina tykännyt tehdä kaikenlaista lasten kanssa. On matkusteltu ja  tutustuttu Suomen luontoon ja nähtävyyksiin. On käyty joskus huvipuitossa. Kesällä uimarannalla.  Itsekin nautin näistä retkistä, en tunne menettäneeni yhtään mitään.

En ole kaivannut enkä kaipaa mitään "isukkia" lapsille, sitä laatua on jo nähty joten kiitos ei.  Olemme siitä onnellisessa asemassa että pärjäämme minun tuloillani,  mitään ei puutu.  Lapsilleni haluan taata hyvän lapsuuden, ja niin paljon koulutusta ja opiskelua kuin he itse haluavat.  Haluan että heillä on hyvä  pohja sitten ponnistaa omaan elämään.

Lasten isän mukaan lapset eivät ole tilivelvollisia mistään kotonaan, koska hän maksaa elatusapuna täyden ylöspidon, eli puolet kuukauden ruokalaskusta. Kännykän käyttöä ei voi rajoittaa, koska rikkoo lapsen itsemääräämisoikeuksia. Lapsen terveyteen ei voi puuttua, koska asia on luottamuksellinen. Voi tarvita ehkäisyä, josta minun ei pidä tietää. Hammashoitokin siksi retuperällä. Miksi vedotaan vanhempien velvoitteisiin, jos lasten oikeudet estävät kaiken puuttumisen. 

Vierailija kirjoitti:

En ole kaivannut enkä kaipaa mitään "isukkia" lapsille, sitä laatua on jo nähty joten kiitos ei.  Olemme siitä onnellisessa asemassa että pärjäämme minun tuloillani,  mitään ei puutu.  Lapsilleni haluan taata hyvän lapsuuden, ja niin paljon koulutusta ja opiskelua kuin he itse haluavat.  Haluan että heillä on hyvä  pohja sitten ponnistaa omaan elämään.

Naisena en hyväksy niitä arvoja mitä nämä "isukit" lapsiin iskostavat. Patriarkaalisuutta, transfobiaa, muukalaisvihaa, ilmastoskepsismiä.

Mä olen ollut lapsi 70-luvulla ja kyllä mun tehtävä oli käydä koulua ihan yli 20 vuotiaaksi, kuten kaikkien kavereittenikin.

Eli mistä ajasta puhut?

Vierailija kirjoitti:

Liian laajasta lapsityövoiman käytöstä tulee lasu.

Vanhemmilla ei myöskään ole keinoja pakottaa lapsiaan tekemään töitä, koska kurinpidosta tulee myös lasu.

Mitä ihmeen paskanjauhantaa ! Jokaiselle pitäisi opettaa kotihommia ja mitä nuoremmasta sen aloittaa sen parempi.

Perheessä kaikki tekee asioita perheen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä aloitusta. Olen 60-luvun lapsi ja ollut aina varsinkin äidilleni pelkkä rasite, vaikka ruumiillista kuritusta tuli päivittäin. Ei siis todellakaan mitään vapaata kasvatusta. Vanhempani olivat käyneet pelkän hikisen keskikoulun 50-luvulla, mutta ei minua pakotettu lopettamaan lukiota ja menemään töihin. Kesätöissä ansaitsemani palkan sain pitää itse. Vai mitä ap tarkoittaa? Ehkä 60-luku ei ole vielä tarpeeksi ennen vanhaan.

Tässäkin varmaan eroja hieman maaseudun ja kaupunkielämän välillä. Kyllä 60- ja 70-luvuilla maatilojen lapset kesäisin tekivät niitä maatilojen töitä ja näin osallistuivat siihen perheen tulojen hankintaan.

Meillä ei ollut isoa tilaa ja vanhemmat aina palkkatyössä, mutta kyllä meidänkin piti kesäisin heinäntekoon, kasvimaan hoitoon, perunan istutukseen ja nostoon sekä marjojen poimintaan osallistua. Puhumattakaan tietysti siivouksesta, ruuanlaitosta yms, joihin osallistuttiin pienestä pitäen kykyjen mukaan.

Varsinaisesta ulkopuolisesta kesätyöstä saamamme palkan sitten isompana saimme toki itse pitää ja kouluja saimme käydä niin pitkälle kuin pää riitti. 

En mä pakota mun lapsia toimimaan mun piikoina. Osaavat silti hoitaa tiskikoneen ja pyykkikoneen, pyykkien kuivaamisen, ruuan laiton (tiettyyn pisteeseen) yms perusasiat.

Ne tekee niitä silloin kun huvittaa. Niistä ei saa palkkaa. Tällä tyylillä meillä jopa 7v osaa pistää koneellisen pyykkiä pyörimään jos haluaa jonkun tietyn vaatteen puhtaaksi tai laittaa itselleen esimerkiksi pastasalaattia (me kyllä kaadetaan se kuuma vesi pois).