Lue keskustelun säännöt.
Muita vanhempia, jotka eivät kohtaa lapsivihaa normaalielämässä?
06.08.2024 |
Lapsivihasta puhutaan paljon, ja tää palsta nyt on ihan oma maailmansa, mutta onko meidän perheen lisäksi muita, jotka kokevat vain neutraalia tai ystävällistä käytöstä lasten kanssa liikkuessaan? Me ollaan paljon ihmisten ilmoilla, eikä olla kohdattu kyllä minkäänlaisia ongelmia esim. julkisissa liikennevälineissä (kaikki on aina tosi avuliaita), kahviloissa, ravintoloissa, kirjastoissa, tai missään. Ja meidän muksut on kyllä aivan tavallisia nappuloita, eivät istu kädet ristissä pyhäpuku päällä hiljaa.
Aivan varmasti ihmisillä on myös toisenlaisia kokemuksia, mutta mahtaako lapsivihan yleisyys olla kuitenkin vähän myytti?
Kommentit (13)
Kokemukset 1020 v takaa 3 lapsen kanssa ja aina sai apua vaikka junaan nousussa (ennen matalalattiavaunuja Helsingissä) tai ovien auki pitämisessä. Edes katsekontaktia ei aina tarvittu vaan spontaanisti joku kiiruhti apuun. Usein nuori mies. Tiedä sitten vaikuttiko se, että oli kaksostenrattaat eli selvästi näki että apua tarvitaan. Hymyilin ja kiitin aina.
Omalla asenteella ja käytöksellä voi olla vaikutusta, itseäni ainakin harmittaa suunnattomasti ne äidit, jotka tunkevat rattaineen päälle yhtään väistämättä tai eivät kiitä, jos pidän ovea auki. Tai äiti ei komenna lastaan pyytämään anteeksi, jos lapsi tyrkkää voimakkaasti vaikka vahingosta olisi kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkona on ollut kesällä ihan tyytyväisiä pikkulapsia tässä pihassa, aikuisen kanssa. Ei ole ollut tukala olo, niin ei huuda. Vähän matkan päässä on lähiön melukylän lapsia ja kadulla.
En kohtaa lapsivihaa liikkuessani lasten kanssa. Mutta siitä puhuu minulle ilman lapsia lapsettomat ihmiset. Yhden kanssa välit meni kun en jaksanut sitä hirveää vihaa lapsia kohtaan.
Me saadaan aika usein jopa kiitosta. Mutta meidän lapset on kyllä superkilttejä ja aika rauhallisia ihmisten. Ne ei juoksentele tai huuda. Ja siis ovat tuollaisia ns kasvattamatta eli luonteesta kyse.
En yhtään epäile etteikö villimpien tapausten vanhemmat saa kuraa tällaisessa maailmassa niskaan.
Kyllä paljon useammin kohtaan lapsiystävällistä käytöstä kuin lapsivihaa. Ja se lapsiviha on yleensä sen verran sekopäisiltä tyypeiltä tulevaa, etten viitsi ottaa siitä itseeni.
Toki pyrimme myös huomioimaan muut ihmiset, usein täällä palstalla ihmiset kuvailevat kohdanneensa lapsivihaa tilanteissa, joissa ovat itse käyttäytyneet huonosti tai ajattelematta muita. Tulee mieleen että kuvittelevat lapsensa olevan jokin get out of jail free -kortti, joka oikeuttaa itsekeskeisyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemukset 1020 v takaa 3 lapsen kanssa ja aina sai apua vaikka junaan nousussa (ennen matalalattiavaunuja Helsingissä) tai ovien auki pitämisessä. Edes katsekontaktia ei aina tarvittu vaan spontaanisti joku kiiruhti apuun. Usein nuori mies. Tiedä sitten vaikuttiko se, että oli kaksostenrattaat eli selvästi näki että apua tarvitaan. Hymyilin ja kiitin aina.
Omalla asenteella ja käytöksellä voi olla vaikutusta, itseäni ainakin harmittaa suunnattomasti ne äidit, jotka tunkevat rattaineen päälle yhtään väistämättä tai eivät kiitä, jos pidän ovea auki. Tai äiti ei komenna lastaan pyytämään anteeksi, jos lapsi tyrkkää voimakkaasti vaikka vahingosta olisi kyse.
Mua ärsyttää myös. Tuo on huonoa käytöstä ja kaiken lisäksi aika usein siellä on muiden lapset jäämässä rattaiden alle tai tönittävänä.
Superärsyttäviä on ne äidit, jotka valtaa omilla vaunuillaan sen koko vaunupaikan bussissa. Mihin siis mahtuu ainakin kolmet vaunut. Ihan ok istua ja pitää vaunuja poikittain, jos muita ei ole tulossa kyytiin. Mutta jos joku muu haluaa kyytiin, niin sitten ei istuta eikä pidetä vaunuja poikittain.
En ole kohdannut. Toisaalta pyrimme huomioimaan myös muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhin lapsi on 5 v. Ei olla tavattu lapsivihaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Just tuossa yksi päivä huomasin, että vanhempi rouva katsoi vähän pitkään rattaissa raivokohtausta aloittelevaa uhmaikäistä, ja ajattelin, että nyt taitaa mennä rouvalla tunteisiin, mutta ei: Hän tulikin meidän luokse, ja näytti lapselle valtavan isoa ruusua, joka hänellä oli mukana. Rouva jututti lasta hetken, ja lapsi unohti raivarinsa. Hän siis näki tilanteen, ja tuli apuun. Tällaista kohdataan paljonkin. Varsinkin iäkkäämmät naiset ovat aivan ihania.
Tuo juuri voi olla monien "lapsivihaa" kohtaavien ongelma: omat oletukset ja väärät tulkinnat. Tuonkin rouvan katseen joku olisi voinut tulkita lapsivihamieliseksi mulkoiluksi. Monilla on julkisilla paikoilla perusvakava ilme ja he ovat omissa ajatuksissaan, eivätkä kaikki osaa tai halua höpötellä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuossa yksi päivä huomasin, että vanhempi rouva katsoi vähän pitkään rattaissa raivokohtausta aloittelevaa uhmaikäistä, ja ajattelin, että nyt taitaa mennä rouvalla tunteisiin, mutta ei: Hän tulikin meidän luokse, ja näytti lapselle valtavan isoa ruusua, joka hänellä oli mukana. Rouva jututti lasta hetken, ja lapsi unohti raivarinsa. Hän siis näki tilanteen, ja tuli apuun. Tällaista kohdataan paljonkin. Varsinkin iäkkäämmät naiset ovat aivan ihania.
Tuo juuri voi olla monien "lapsivihaa" kohtaavien ongelma: omat oletukset ja väärät tulkinnat. Tuonkin rouvan katseen joku olisi voinut tulkita lapsivihamieliseksi mulkoiluksi. Monilla on julkisilla paikoilla perusvakava ilme ja he ovat omissa ajatuksissaan, eivätkä kaikki osaa tai halua höpötellä lapsille.
No tätä olen miettinyt, mutta sitten toisaalta en tiedä, että miten pienten lasten kanssa liikkuva edes ehtii tarkkailla toisten ilmeitä ja eleitä. En minä ainakaan ehdi. Yleisesti kyllä varmaan hyvä sääntö elämässä on se, että kannattaa olettaa hyvää, kunnes toisin todistetaan. Ap
En ole kohdannut, päinvastoin, vaikka nyt 5-vuotias oma tyttäreni oli etenkin taaperoikäisenä todella villi tapaus. Silti pienestä pitäen ollaan oltu kahviloissa, ravintoloissa, museoissa jne ilman mitään lapsivihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ihmiset usein meidän pienille lapsille iloisesti hymyilee tai juttelee. Naiset ehkä enemmän, mutta miehet myös.
Just tuossa yksi päivä huomasin, että vanhempi rouva katsoi vähän pitkään rattaissa raivokohtausta aloittelevaa uhmaikäistä, ja ajattelin, että nyt taitaa mennä rouvalla tunteisiin, mutta ei: Hän tulikin meidän luokse, ja näytti lapselle valtavan isoa ruusua, joka hänellä oli mukana. Rouva jututti lasta hetken, ja lapsi unohti raivarinsa. Hän siis näki tilanteen, ja tuli apuun. Tällaista kohdataan paljonkin. Varsinkin iäkkäämmät naiset ovat aivan ihania.