Lue keskustelun säännöt.
Lopetin laihduttamisen 15 vuoden yrittämisen jälkeen ja laihduin 26kg.
01.02.2011 |
Aloin laihduttaa 15-vuotiaana ja minulla on ollut anoreksia ja BED (ahmimishäiriö). Olen ollut hoidettavana myös syömishäiriöpoliklinikalla.
Parhaimmillani olin hoikka. Mutta vain yhden kesän. 15 vuoden aikana olen muuten ollut aina ylipainoinen, reilustikin (BMI 35 ylimmillään).
Vuosi sitten vihdoinkin päätin, etten enää tuhoa itseäni tällä ruokatemppuilulla. Aloin istua perheen kanssa yhteisille aterioille ja söin normaalia kotiruokaa. Ja aloin käyttää lautasmallia. Puolet salaattia, neljäsosa perunaa/riisiä/pastaa ja neljäsosa lihaa. Söin viisi ateriaa päivässä (aamu-, väli- ja iltapala ja kaksi lämmintä ateriaa).
Heitin vaa'an menemään ja lopetin laihduttamisen. Tein päätöksen uudenvuoden päivänä. Nyt vuosi päätöksen jälkeen painan 26 kiloa vähemmän. Laihduin siis noin puolen kilon viikkovauhtia ihan huomaamatta. Kahden kilon kuukausivauhtia en edes huomannut itse, koska laihtuminen oli niin hidasta.
Olen oppinut syömään oikein ja nauttimaan ruoasta ja ruokailusta. Perheen yhteiset ruokahetket ovat ihania. Ennen söin salaa tai mätin ruokaa lautaselle viiden hengen edestä, tai en syönyt kahteen viikkoon mitään.
Lopettakaa laihduttaminen ja opetelkaa syömään oikein.
Kommentit (10)
Miten olet selvinnyt herkuista?
Minulle ongelma on herkut. Syön kuvailemaillasi tavalla, mutta lisäksi herkuttelen karkilla. En vaan osaa olla ilman :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tottunut korvaamaan aterioita herkuilla. Saatoin ahmimiskohtauksen tultua ihan kevyesti syödä vaikkapa sipsipussin, neljä donitsia, litran jäätelöä ja keksipaketin "iltapalaksi". Söin herkkuja 15 vuotta aina aivan liikaa, en ikinä kohtuudella.
Tuosta tavasta oli todella vaikeaa päästä eroon. Sitten opettelin syömään herkkuja koko perheen kanssa yhdessä. Söin saman verran, kun antaisin lasteni syödä. Enhän lapsillekaan voisi antaa kokonaista sipsipussia, saati edes sitä toista donitsia.
Ja herkkuja voi syödä aina vain ruoka-aikaan, jälkiruoaksi tai joskus korvaamaan jonkun iltapalan (esim. jäätelöä koko perheelle).
Herkkujen suurkulutuksesta pois oppimiseen meni 2-3kk, mutta nyt sujuu oikein hyvin.
ap
En tiedä missä itsellä mättää, mutta mä en vaan millään pääse sopuun syömiseni kanssa. Mäkin olen laihdutellut 15-vuotiaasta saakka, aluksi parikymppiseen saakka kokeilin kaikenmaailman ihmedieetit, mutta sen jälkeen olen vaan tehnyt (kohta 10 vuotta) elämäntaparemontteja. Tai yrittänyt.. tiedän kaiken oikein syömisestä. Olen noin sata kertaa aloittanut juuri noin, että syön 5 kertaa päivässä, oikeaoppisesti, enkä laske kaloreita..
mutta mulla syömishimo ei silti vaan katoa. Ei mulla nälkä ole, mutta oikein syömisestä huolimatta huomaan mättäväni jossain vaiheessa taas urakalla kaikkea. Eikä mua vaivaa mikään varsinainen hiilarihimo, koska karppaustakin joskus kokeilin ja siinäkin, vaikkei nälkä ollut yhtään, halusin vaan syödä, syödä ja syödä.
Puputin sitten hirveitä määriä juustoa, salaatteja, lihaa.
Syöminen on jotenkin ihan järjettömän ihana ja iso asia mulle. Se kiehtoo ja hallitsee mua, se on kuin "huumetta".
En oikein syö tunteisiinkaan, mulla on ollut vaikeita ja helppoja aikoja elämässä, mutta aina vaan syön yhtä paljon (tai haluan syödä).
Mä kans heivasin jo muutama vuosi sitten vaa'an mäkeen lopettaessani varsinaisen laihdutuksen, ja olen käynyt vaan silloin tällöin jossain kylässä vaa'alla. Mutta mä en ole laihduttamisen lopettamisen vuoksi laihtunut, kuten ap, vaan lihonut. Noin viitisen kiloa tässä viime vuodenkin aikana ja noususuunnassa koko ajan ollaan :/
En tiedä mitä oikein asian kanssa tekisin.
Tuosta tavasta oli todella vaikeaa päästä eroon. Sitten opettelin syömään herkkuja koko perheen kanssa yhdessä. Söin saman verran, kun antaisin lasteni syödä. Enhän lapsillekaan voisi antaa kokonaista sipsipussia, saati edes sitä toista donitsia.
ap
Hieno oivallus! Sitä tosiaan tulee varattua omat herkut, joita mussutellaan lasten mentyä nukkumaan. Mutta opettelu ei ole varmaan ollut
siltikään helppoa.
Olen itse lähtenyt samalle tielle tammikuun alussa. Vuosien jojo-laihduttamisen ja kaikkien mahdollisten temppujen kokeilijana päätin tehdä elämänmuutoksen. Kevyempi ruoka, herkut vähälle, oikeaa ruokaa, mutta runsaasti vihanneksia, kasviksia ja juureksia ja lisäksi päivittäin puoli tuntia liikuntaa jossakin muodossa (iso askel todella vähän liikkuvalle, istumatyötä tekevälle). En sentään heittänyt vaakaa pois vaan seuraan tilannetta viikottain. Nyt on kulunut kuukausi ja painoa pudonnut 4,5kg. Ole tyytyväinen, alku on hyvä ja vaikka pudotettavaa onkin 10 kertaa tuo määrä, olen tyytyväinen hitaaseen pudotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiaan yritin kaikkeni, syödä vähän ja useasti, liikkua paljon, herkut pois... Ei mitään vaikutusta. Ehkä ikä vaikutti, olen jo 41v. Sitten otin nutriletin käyttöön ja laihduin 10kg parissa kuukaudessa. Ja kilot pysyneet pois. Kukin taaplaa tyylillään, mikä sopii kellekin... Ei voi sanoa, että kun minulla tämä tepsi niin se tepsii sinullakin, kaikki on yksilöitä ja kaikille ei samat jutut vaan tepsi.
ettei se laihduttaminen oikeasti ole mitenkään vaikeaa. Se on vain ihan normaalien terveellisten elämäntapojen noudattamista.
Onnea sinulle, että vihdoin teit tämän löydön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sitä MAALAISJÄRKEÄ mitä ei näytä enää oikein olevan
tai sitten sitä ei vaan osata käyttää
Joko laihduttaa ja miettiä miten syö ja elää kun on laihtunut -ja tarttee pysyä siinä painossa!
Tai tekee elämänmuutoksen. Ja laihtuu vaan hengitellen: syöden ja liikkuen tällä uudella tavalla.
Ei laihduttaminen lihota. Tai tee sairaaksi.
Mitä laihduttamista salaa syöminen tai mättäminen on?
Tai nälkiinnyttäminen?
Syömishäiriöitä minulla ei ole ollut, mutta lahdutin muutama vuosi sitten järkevähköllä dietillä, joka kuitenkin oli dietti, ja sen takia se petti ollessani raskaana. 15 kiloa painavampana päätin, etten enää lahduta, vaan syön miten haluan. Lautasmalli sopii minullekin koska pidän kasviksista ja lounaaksi laitan usein hyviä kasvispohjaisia keittoja, joihin voin tarvittaessa lorauttaa kermaakin.
Liikunta on tärkeä osa elämääni, mutta ei kuten laihduttaressani siksi, että se kuluttaa kaloreita, vaan siksi, että siitä tulee niin älyttömän hyvä olo. Olen huomannut, että kun harrastan säännöllistä liikuntaa pystyn syömään suklaata kohtuudella (lähes päivittäin kahvin kanssa), mutta kun en liiku, vedän helposti koko paketin.
Paljonko painoni on parissa kuussa pudonnut en ihan tiedä, mutta housut retkottavat ja pidän todennäköisenä, että mahdun kesään mennessä raskautta edeltäviin vaatteisiini. Toisaalta, vaikka en mahtuisikaan, elän juuri nyt sellaista elämää, että olen terve, jaksan, ja nautin elämästä. Jos en pääsekään ihanne BMI:hin en anna sen haitata minua, sillä minulla on elämäntapa jota voin ylläpitää lopun ikäni.