Tunnetteko yhtään kotiäitiä?

Kotona olevat ovat äitiyslomalla tai kotihoidontuella.

Kaikki ovat lähteneet viimeistään silloin töihin kun lapsi täyttää 3v. Ja suurimmalla osalla on vakituinen työpaikka odottamassa.

Olen vain ihmetellyt tätä kotiäitivouhotusta. Mielestäni kotiäidit ovat niin marginaalinen ryhmä, että en luulisi heidän olevan vaaraksi Suomen taloudelle. Itse asiassa he eivät taida paljon kuluja edes tuottaa, koska elävät miehensä lompakolla.



Ja tuleehan se halvemmaksi myöhemminkin kun heille ei tarvitse maksaa niin isoa eläkettä.



Mutta kai teitäkin sitten on. Asia ok.

t. ap

kotihoidontuella joko työpaikastaan tai opiskeluistaan. Itse en ainakaan ollut mielestäni mikään kotiäiti kun olin hoitovapaalla. Olin laillisella hoitovapaalla vakituisesta työpaikastani ja sain kotihoidontukea niinä vuosina. ap

Nyt mä olen kyllä ilmeisesti ihan pihalla.. :D

Meillä on 4 lasta ja olen jokaisen hoitovapaan aikana luullut olevani kotiäiti. Ja näin muuten nimitti itseään myös mun äiti-ystävät.

En siis olekaan mikään luuseri (vielä) kun nuorin on 1-v.

Voi jestas..

No, edelleenkään en ymmärrä tätä kohua.Jos joku haluaa olla kotiäiti,miten se on muilta pois?

Tunnen vain heitä paljon.



2

Mutta ei tullut mieleenikään koskaan kirjoittaa ammatin kohdalle kotiäiti tai jos joku kysyi ammattiani, ilmoittaa kotiäiti.

Kerroin ammattini, mihin olen opiskellut ja mitä teen työkseni.

ap

kotihoidontuella joko työpaikastaan tai opiskeluistaan. Itse en ainakaan ollut mielestäni mikään kotiäiti kun olin hoitovapaalla. Olin laillisella hoitovapaalla vakituisesta työpaikastani ja sain kotihoidontukea niinä vuosina. ap

Nyt mä olen kyllä ilmeisesti ihan pihalla.. :D

Meillä on 4 lasta ja olen jokaisen hoitovapaan aikana luullut olevani kotiäiti. Ja näin muuten nimitti itseään myös mun äiti-ystävät.

En siis olekaan mikään luuseri (vielä) kun nuorin on 1-v.

Voi jestas..

No, edelleenkään en ymmärrä tätä kohua.Jos joku haluaa olla kotiäiti,miten se on muilta pois?

Kaikki tosin ulkomailla asuvia. Miehen työn tai muuttamisen takia, sekä ulkomaalaisena työlupaa ei ole aina saanut. Yksi on nyt ollut muuton takia 3 v kotona, mutta lapsi on vasta 10 v, ja koulu sijaitsee kaukana ja sinne pitää viedä lapsi autolla, Suunnittelee kyllä osa-aikatyötä kotoa käsin. Miehensä firmaan on tehnyt töitä palkkio-perusteella. Ettei sekään oikea kotiäiti taida olla.

Mutta ei tullut mieleenikään koskaan kirjoittaa ammatin kohdalle kotiäiti tai jos joku kysyi ammattiani, ilmoittaa kotiäiti. Kerroin ammattini, mihin olen opiskellut ja mitä teen työkseni. ap

kotihoidontuella joko työpaikastaan tai opiskeluistaan. Itse en ainakaan ollut mielestäni mikään kotiäiti kun olin hoitovapaalla. Olin laillisella hoitovapaalla vakituisesta työpaikastani ja sain kotihoidontukea niinä vuosina. ap

Nyt mä olen kyllä ilmeisesti ihan pihalla.. :D

Meillä on 4 lasta ja olen jokaisen hoitovapaan aikana luullut olevani kotiäiti. Ja näin muuten nimitti itseään myös mun äiti-ystävät. En siis olekaan mikään luuseri (vielä) kun nuorin on 1-v. Voi jestas.. No, edelleenkään en ymmärrä tätä kohua.Jos joku haluaa olla kotiäiti,miten se on muilta pois?

Ei tullut mieleenkään ruveta selittämään, olenko kotona vai en, onko ylipäätään lapsia vai ei.



Minulla on koulutus ja ammatti, lapset ovat sitten henk. koht. elämääni.

Vai työttömyydestäkö sitten? Kotihoidontukea siis saan.

josta Hesarissa kirjoitettiin. Ajautunut työelämän ulkopuolelle ja tekee lisää lapsia, jotta välttyisi siihen joutumasta.



Minun täytyy sanoa, että en kyllä ikinä uskaltaisi tehdä 4 lasta ilman, että minulla on töitä.

Vai työttömyydestäkö sitten? Kotihoidontukea siis saan.

olet periaatteessa juuri hoitovapaalla työttömyydestä. Et ole käytettävissä työvoimaksi, joten olet hoitovapaalla.

josta Hesarissa kirjoitettiin. Ajautunut työelämän ulkopuolelle ja tekee lisää lapsia, jotta välttyisi siihen joutumasta. Minun täytyy sanoa, että en kyllä ikinä uskaltaisi tehdä 4 lasta ilman, että minulla on töitä.

Mutta myönnän kyllä että mielelläni kotona olen. Uskon myös saavani töitä sitten kun tarvitsen. Koulutus kuitenkin on ja minulle kelpaa sitten kyllä työ kuin työ. Koska laiska en ole missään tapauksessa. Paitsi välillä, tietoisesti. Ja kolme noita lapsia on.

Miten elätät teidät, jos jotain sattuu? Lapsia ei elätä "työllä kuin työllä", vaan silloin pitää tienatakin.

Miten elätät teidät, jos jotain sattuu? Lapsia ei elätä "työllä kuin työllä", vaan silloin pitää tienatakin.

Voihan se olla sattumattakin. Voi tulla kolmas maailmansota ja kaikki on puhallettu tuuleen, mitä yritti sen varalta, että jotain sattui.

Esim. tässä tapauksessa ihan mielenkiintoista olisi kuulla, että mitä voi sattua. Mies jättää? Lapsi kuolee, sota syttyy, äiti kuolee, maanjäristys iskee jne...

Esim. tämän tapauksen äiti on kouluttanut itsensä ammattiin. Ei ole saanut töitä. Jos olisi elänyt niin, että jotain sattuu, olisi jäänyt nauttimaan peruspäivärahaa ja odottamaan vakituista työpaikkaa, että lapset uskaltaa tehdä.

Tai sitten hän olisi tehnyt lapset ja ilmoittautunut työttömäksi ja vienyt lapset hoitoon. Olisi nyt yksin päivät kotona jos töitä ei löydy.

Yksi vaihtoehto on hänellä ollut tämä, että on tehnyt lapset nyt kun ei ole paras työllisyystilanne. Luottaa siihen, että saa töitä myöhemmin. Tai ehkä opiskelee lisää. Mainitsee, että kelpaa työ kuin työ kun on sen aika.

Vaikka kuinka laskelmoisi, elämässä voi sattua sitä "jotakin sattuu"

Aika näyttää, miten tällekin ihmiselle käy. Hän on päättänyt elää elämänsä tätä kautta. Mitä sitten jos mitään ei satukaan. Jos hän pärjääkin ja ehtii elämässään vielä tehdä 40 vuotta töitä ja nauttia lapsenlapsistaan ja elää virkeän ja hyvän vanhuuden päälle.

Olemmeko me muut sitten katkeria kun hänelle ei sattunutkaan mitään kun uskalsi tehdä elämänratkaisut toisin päin kuin esimerkiksi joku toinen.

Pelkkiä paskoja ahneita uraohjuksia siis tunnen, täysin kelpaamattomia äidiksi.

Ei voi vain pukata lisää maailmaan ja olla huoleton.



Karu tosiasia on se, että lapset kärsivät tuollaisesta asenteesta ja toinen karu tosiasia on se, että tuollaisella asenteella elävät kaatavat ne asiansa todella usein muiden kannettaviksi!



t. huolettoman kotiäidin tytär

jonka kumpikaan lapsi ei ole enää alle kolmevuotias. Hän on kotona miehensä tulojen varassa ja on ilmoittanut että toivoo voivansa olla menemättä töihin enää koskaan.



Hän on oikein leppoisa ihminen, sellainen kodinhengetärluonne. En pysty kuvittelemaan häntä av:lle kivittämään työssäkäyviä.

Miten elätät teidät, jos jotain sattuu? Lapsia ei elätä "työllä kuin työllä", vaan silloin pitää tienatakin.

Voihan se olla sattumattakin. Voi tulla kolmas maailmansota ja kaikki on puhallettu tuuleen, mitä yritti sen varalta, että jotain sattui. Esim. tässä tapauksessa ihan mielenkiintoista olisi kuulla, että mitä voi sattua. Mies jättää? Lapsi kuolee, sota syttyy, äiti kuolee, maanjäristys iskee jne... Esim. tämän tapauksen äiti on kouluttanut itsensä ammattiin. Ei ole saanut töitä. Jos olisi elänyt niin, että jotain sattuu, olisi jäänyt nauttimaan peruspäivärahaa ja odottamaan vakituista työpaikkaa, että lapset uskaltaa tehdä. Tai sitten hän olisi tehnyt lapset ja ilmoittautunut työttömäksi ja vienyt lapset hoitoon. Olisi nyt yksin päivät kotona jos töitä ei löydy. Yksi vaihtoehto on hänellä ollut tämä, että on tehnyt lapset nyt kun ei ole paras työllisyystilanne. Luottaa siihen, että saa töitä myöhemmin. Tai ehkä opiskelee lisää. Mainitsee, että kelpaa työ kuin työ kun on sen aika. Vaikka kuinka laskelmoisi, elämässä voi sattua sitä "jotakin sattuu" Aika näyttää, miten tällekin ihmiselle käy. Hän on päättänyt elää elämänsä tätä kautta. Mitä sitten jos mitään ei satukaan. Jos hän pärjääkin ja ehtii elämässään vielä tehdä 40 vuotta töitä ja nauttia lapsenlapsistaan ja elää virkeän ja hyvän vanhuuden päälle. Olemmeko me muut sitten katkeria kun hänelle ei sattunutkaan mitään kun uskalsi tehdä elämänratkaisut toisin päin kuin esimerkiksi joku toinen.

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Lisäksi ympärilläni on ihmisiä, jotka kyllä auttaisi jos oikein huonosti kävisi, tai auttaisi varmasti jo aiemminkin. En tietenkään tee mitään ratkuisujani siltä pohjalta että joku minut pelastaisi, mutta on se silti hyvä tietää.

vaikka hän lähtisi töihin heti äitiysloman loputtua?

Tunnen aika monta naista, jotka on potkittu vakituisesta työpaikastaan ulos, vaikka he eivät olleet hoitovapaalla. Ja uutta työpaikkaa voi olla todella vaikea löytää, vaikka ne lapset olisikin tehty.

Sinun asenteellasi ei uskaltaisi kukaan tehdä yhtään lasta. Pakko on jossain määrin aina olla huoleton ja luottaa, että tulevaisuus kannattelee.

Ei voi vain pukata lisää maailmaan ja olla huoleton.

Karu tosiasia on se, että lapset kärsivät tuollaisesta asenteesta ja toinen karu tosiasia on se, että tuollaisella asenteella elävät kaatavat ne asiansa todella usein muiden kannettaviksi!

t. huolettoman kotiäidin tytär

mutta esimerkiksi tämä tänne kirjoittanut kolmen lapsen äiti ei ole kerännyt myöskään työkokemusta.



Ja on siinäkin eroa, että onko lapsia 1, 2 vai 3. Eli mitä useampi lapsi, sitä kalliimmaksi tulee elättäminen ja ihan varmasti lapsimäärä vaikuttaa myös työllistymiseen.



Samoin se, mitä siellä hoitovapaalla tekee.



Eli kyllä nyt jonkinlainen vastuu omasta ja lasten elämästä kuuluu vanhemmuuteen. Aika törkeää on tuokin, että lähipiiri sitten jotenkin on pelastamisvastuussa. Juu, siitä minulla on nyt kokemusta 20 vuotta. Meidän äiti ei työllistynyt ja me lapset hänet sitten elätimme.