Tunnetteko yhtään kotiäitiä?

olen aina luullut, että äitiyslomalla oleva tai kotihoidontuella lapsiaan kotona hoitava on kotiäiti? En tunne ketään, joka olisi kotona ja ei saisi jompaa kumpaa noista..

Olen vain ihmetellyt tätä kotiäitivouhotusta. Mielestäni kotiäidit ovat niin marginaalinen ryhmä, että en luulisi heidän olevan vaaraksi Suomen taloudelle. Itse asiassa he eivät taida paljon kuluja edes tuottaa, koska elävät miehensä lompakolla. Ja tuleehan se halvemmaksi myöhemminkin kun heille ei tarvitse maksaa niin isoa eläkettä. Mutta kai teitäkin sitten on. Asia ok. t. ap

Tunnetko yhtään ura-äitiä?

Itse en nimittäin tunne yhtäkään. Tunnen kyllä äitejä jotka käyvät töissä, mutta en yhtään ura-äitiä. Ne ovat mielestäni ihana marginaalinen ryhmä. Jos kysytään lomakkeessa oletko töissä tao kotona, niin vastaan töissä, en laita raksia ruutuun "Muu" ja kirjoita siihen Luon uraa olemalla töissä 20h vuorokaudessa.

yhden. Ja miellän itsenikin tietyllä tavalla kotiäidiksi, teen nimittäin töitä kotoa (olen ollut kotona kohta 10v).

Aika vähän itse asiassa tunnen äitejä, jotka "käy vain töissä".



2

Hän on saanut minimiäitiyspäivärahan ja nyt saa pienen kotihoidontuen. Ei mene hoitomaksuja. Muuten elää miehensä tuloilla.

Kun hoitovapaa loppuu, hän on valmis ottamaan töitä kuin töitä vastaan. Kerro minulle sekin, miten häntä taas elätetään.

Vähän jää väittämäsi kyllä minusta perustelematta.

mutta esimerkiksi tämä tänne kirjoittanut kolmen lapsen äiti ei ole kerännyt myöskään työkokemusta.

Ja on siinäkin eroa, että onko lapsia 1, 2 vai 3. Eli mitä useampi lapsi, sitä kalliimmaksi tulee elättäminen ja ihan varmasti lapsimäärä vaikuttaa myös työllistymiseen.

Samoin se, mitä siellä hoitovapaalla tekee.

Eli kyllä nyt jonkinlainen vastuu omasta ja lasten elämästä kuuluu vanhemmuuteen. Aika törkeää on tuokin, että lähipiiri sitten jotenkin on pelastamisvastuussa. Juu, siitä minulla on nyt kokemusta 20 vuotta. Meidän äiti ei työllistynyt ja me lapset hänet sitten elätimme.

Täällä kotiäidillä tarkoitetaan ihmistä jonka "ura" on hoitaa lapsia ja kotia menemättä töihin, senkin jälkeen kun kaikki lapset ovat yli kolmevuotiaita eikä kotona olosta enää makseta korvauksia.

olen aina luullut, että äitiyslomalla oleva tai kotihoidontuella lapsiaan kotona hoitava on kotiäiti? En tunne ketään, joka olisi kotona ja ei saisi jompaa kumpaa noista..

eli mies kuolee tai lähtee, hän ei selviä kolmen lapsen kanssa "työllä kuin työllä". Rahat eivät vain riitä.



Hän saa ensinnäkin silloin a) pienten tulojen takia ilmaisen päivähoidon eli maksaa pahimmillaan noin 3 000 per kuukausi yhteiskunnalle, nostaa asumistukea, ehkä toimeentulotukea.



Jos hän ei edes työllisty, hän nostaa lisäksi työttömyyspäivärahaa jne.



Ja vaikka mies pysyisikin, mutta sille miehelle sattuisi jotain, kuluja tulisi taas yhteiskunnalle, koska tuosta kotiäidistä ei ole elättämään perhettä yksin.

mutta halusin kysellä, tunteeko kukaan kotiäitiä kun he ovat nyt tapetilla. Itse nimittäin en tunne yhtään äitiä, joka olisi jäänyt kotiin kun hoitovapaa loppuu muuten kuin työttömyyskorvauksille. Mutta silloinhan hän ei ole kotiäiti vaan työtön työnhakija.

Uraäitiketjun voit laittaa pystyyn ihan omaksi kyselykseen. Mutta kuten vastasin, en tunne uraäitejä vaan ihan töissä käyviä äitejä, työttömiä äitejä, hoitovapaalla olevia äitejä ja äitiyslomalla olevia äitejä ja eläkkeellä olevia äitejä ja opiskelemassa olevia äitejä.

t. ap

Olen vain ihmetellyt tätä kotiäitivouhotusta. Mielestäni kotiäidit ovat niin marginaalinen ryhmä, että en luulisi heidän olevan vaaraksi Suomen taloudelle. Itse asiassa he eivät taida paljon kuluja edes tuottaa, koska elävät miehensä lompakolla. Ja tuleehan se halvemmaksi myöhemminkin kun heille ei tarvitse maksaa niin isoa eläkettä. Mutta kai teitäkin sitten on. Asia ok. t. ap

Tunnetko yhtään ura-äitiä?

Itse en nimittäin tunne yhtäkään. Tunnen kyllä äitejä jotka käyvät töissä, mutta en yhtään ura-äitiä. Ne ovat mielestäni ihana marginaalinen ryhmä. Jos kysytään lomakkeessa oletko töissä tao kotona, niin vastaan töissä, en laita raksia ruutuun "Muu" ja kirjoita siihen Luon uraa olemalla töissä 20h vuorokaudessa.

Mies voi kuolla meilläkin ja elintaso tippuu.

eli mies kuolee tai lähtee, hän ei selviä kolmen lapsen kanssa "työllä kuin työllä". Rahat eivät vain riitä.

Hän saa ensinnäkin silloin a) pienten tulojen takia ilmaisen päivähoidon eli maksaa pahimmillaan noin 3 000 per kuukausi yhteiskunnalle, nostaa asumistukea, ehkä toimeentulotukea.

Jos hän ei edes työllisty, hän nostaa lisäksi työttömyyspäivärahaa jne.

Ja vaikka mies pysyisikin, mutta sille miehelle sattuisi jotain, kuluja tulisi taas yhteiskunnalle, koska tuosta kotiäidistä ei ole elättämään perhettä yksin.

Hän asuu pikkukaupungissa, yksi alakouluikäinen lapsi, yli 40-kymppisenä saatu, mies on jo (hyvällä) eläkkeellä, ystäväni ei ole menossakaan.



Itse olen kahden koululaisen kotiäiti ja jotenkin ajautunut työelämän ulkopuolelle, koulutuksellani ei voi täälläpäin tehdä mitään. Kituuttelemme mieheni palkalla, työttömyyskorvauksia tms. en ole koskaan saanut.

Sen sijaan en tunne yhtään Suomessa asuvaa kotiäitiä.

tai ainakin realistinen mahdollisuus saada töitä ja olla siellä työelämässä.



Ja ainakin meillä tilanne on se, että minä elätän perheen yksinkin. Koska minulla on työkokemusta, ura ja hyvä palkka.



Meillä mies jäi työttömäksi 26 vuoden jälkeen, mutta perhettä se ei hetkauttanut. Minä elätän meidät.



Minusta on täydellisen edesvastuutonta tehdä kolme lasta ilman työkokemusta tai työpaikkaa.



Ja minulta kuoli isä, kun olin lapsi. Eikä siinä todellakaan käynyt hyvin, kannan arpia loppuikäni.

Nainen joka on hoitovapaalla on kotiäiti. Uraäiti on vanhempainvapaat ja omat ja miehen vapaat kotona ja lähtee sitten ainakin osa-aikatöihin. Eli ne jotka keikkuvat lasten ollessa yli 1v kotona ovat kotiäitejä tai heillä on työllistymisen kanssa muuta haastetta (tunnen tällaisia useampia). Itsekin pidän itseäni kotiäitinä, koska olen nyt kotona lasteni kanssa hoitorahalla, vaikka ei olisi "pakko". Palaan töihin nuorimmaoseni ollessa 11.5kk.

Minusta tuntuu, että sinulla on nyt muita lapsuustraumoja tässä takana, miksi meuhkaat tästä asiasta.

Joskus terapiasta voi olla apua, että saa tasapainon itsensä kanssa, eikä jää katkeraksi. Sekin saattaa vahingoittaa lapsia.

tai ainakin realistinen mahdollisuus saada töitä ja olla siellä työelämässä.

Ja ainakin meillä tilanne on se, että minä elätän perheen yksinkin. Koska minulla on työkokemusta, ura ja hyvä palkka.

Meillä mies jäi työttömäksi 26 vuoden jälkeen, mutta perhettä se ei hetkauttanut. Minä elätän meidät.

Minusta on täydellisen edesvastuutonta tehdä kolme lasta ilman työkokemusta tai työpaikkaa.

Ja minulta kuoli isä, kun olin lapsi. Eikä siinä todellakaan käynyt hyvin, kannan arpia loppuikäni.

Hoitovapaalla oleva nainen ei ole kotiäiti.

Nainen joka on hoitovapaalla on kotiäiti. Uraäiti on vanhempainvapaat ja omat ja miehen vapaat kotona ja lähtee sitten ainakin osa-aikatöihin. Eli ne jotka keikkuvat lasten ollessa yli 1v kotona ovat kotiäitejä tai heillä on työllistymisen kanssa muuta haastetta (tunnen tällaisia useampia). Itsekin pidän itseäni kotiäitinä, koska olen nyt kotona lasteni kanssa hoitorahalla, vaikka ei olisi "pakko". Palaan töihin nuorimmaoseni ollessa 11.5kk.

vaan se kaaos, joka siitä alkoi. Se johtui äitini kyvyttömyydestä hoitaa perheen asioita ja elättää perhettään.



Tämän kokeneena en hyväksy ajatusmallia, jossa työnnetään pää pensaaseen ja elellään "huolettomana".



Aikuisten elämässä kun vaan käy niin, että jos ei itse sitä huolta ja vastuuta ota, se kaatuu jonkun muun niskaan.

huolehtimaan perheestään ilman miestään niin laajennat sen koskemaan kaikkia naisia, jotka eivät ole töissä ennen lastensaantia:)

Eikö tämä ole jo sinun oma henkilökohtainen traumasi ja ongelmasi. Laajennat yhden ihmisen kyvyttömyyden koskemaan muitakin ihmisiä ja asennoidut heihin niin, tuntematta heitä.

Siksi suosittelen sinulle terapiaa, että pääset ohi äitisi aiheuttamasta traumasta ja ymmärrät, että äitisi ei olisi kyennyt teistä huolehtimaan sen paremmin, vaikka hänellä olisi ollut ammatti ja työpaikka. Tämä asia johtui äitisi omasta persoonasta tai ehkä persoonallisuushäiriöstä. Ei siitä, että hän oli ollut kotiäitinä.

Esim. oma isäni oli alkoholisti. Mutta en kuitenkaan ajattele, että kaikki johtajatason miehet ovat alkoholisteja, vaikka isäni oli sitä. Tätä siis meinaan, että älä leimaa muita ihmisiä äitisi persoonan mukaan. Se supistaa liikaa maailmankuvaasi jos et pääse irti tästä ja samalla voi vahingoittaa lastesi kasvua jos et pääse katkeruudestasi irti.

Eli ongelmasi on pelkästään sinun ja iso onkin.

vaan se kaaos, joka siitä alkoi. Se johtui äitini kyvyttömyydestä hoitaa perheen asioita ja elättää perhettään.

Tämän kokeneena en hyväksy ajatusmallia, jossa työnnetään pää pensaaseen ja elellään "huolettomana".

Aikuisten elämässä kun vaan käy niin, että jos ei itse sitä huolta ja vastuuta ota, se kaatuu jonkun muun niskaan.

kotihoidontuella joko työpaikastaan tai opiskeluistaan.

Itse en ainakaan ollut mielestäni mikään kotiäiti kun olin hoitovapaalla. Olin laillisella hoitovapaalla vakituisesta työpaikastani ja sain kotihoidontukea niinä vuosina.

ap

Nyt mä olen kyllä ilmeisesti ihan pihalla.. :D

Olen kotihoidontuen varassa kotona lasten kanssa, mut ei mulla ole mitään työtä tai opiskelupaikkaa johon palata... Määräaikainen työsuhde loppui äitiysloman aikana.

yhdelläkin nuorin lapsi on 14v. Eipä ne mitään yhteiskunna tukiakaan kyllä enää saa, mutta yhdelläkin on korkeakoulututkinto ja vielä alata jossa on työvoimapula... että vähän se ihmetyttää, miten hää saa päivänsä täyttymään.

mutta sinä et tiedä minusta tai elämästäni yhtään mitään, joten turha sinun on sitä analysoida.



Jos hankkii kolme lasta ilman työpaikkaa tai minkäänlaista kunnon jalansijaa työelämässä, ottaa lasten kannalta valtavan riskin. Se on ihan fakta, eikä siihen liity mitenkään sinun alkoholisti-isäsi tms.



Lapsista pitää kyetä huolehtimaan ja raha nyt vain sattuu olemaan se väline, jolla saa ruokaa ja muuta välttämätöntä. Ja ilman työtä ei saa rahaa.