Paraniko vaihtamalla?

Vaihtamalla ei aina parane vaan voi käydä päinvastoin.

Koskaan akkoja ja työpaikkoja

Kyl vain. Kohta hopeahäät.

Pistin ukon pihalle enkä tosiaankaan ota enää uutta tilalle.

Kyllä se voi parantua. Vaikea toisen tietää, itse pitää kokeilla.

Ei. Juopon tille tuli vaan toinen juoppo. Tilalle tuli aivan älyttömän narsistinen kusipää. 

Luuletko ap, että kaikki ihmiset ovat tasalaatuisia kumppaneina :D

No ei se parantunut. Eron jälkeen seuraava mies oli loppuviimein samanlainen sekin. Voi sanoa että samat riidat ne tuli lopulta hänenkin kaljoittelustaan ja niin edelleen. Ehkä tälleen jälkiviisaana sanon että turhaa läksin vaihtamaan. Eka avioliitto oli kuitenkin ehkä sitten kuitenkin tasaisempi, eikä ukko kuitenkaan vieraissa naisissa käynyt kuten tämä viimeisin. Merkkejä oli jo alussa että on vähän ehkä naistenmies, mutta eihän sitä siinä huumassa halunnut tajuta. Harmittaa jälkeenpäin miten hölmö sitä olikaan. Nyt sinkkuna jo kolmatta vuotta ja saattaa olla että jatkan hamaan tappiin näin. Jotenkin usko mieheen on jo mennyt.

Ei paljon parantunut mutta luiskaan meni sekin.

Ex-vaimo oli matalasti koulutettu, suhteen loppuaikoina juoppo, mielenterveysongelmainen ja salaliittohörhö. Aika huono tuuri täytyy olla, jos ei parane. En siis heitä toivorikkauttani uutta kumppania etsiessäni.

Joka kerta parani ainakin kuukauden ajaksi.

En ole ikinä lennosta vaihtanut mutta nuo exät, mitkä on sitä tehneet ei kyllä hirveän tyytyväisiltä vaikuta ja yrittää vongata takaisin vaikka onkin se nainen siinä vieressä.

Seksi parani, muutoin kaikki muuttui hankalammaksi ja ikävämmäksi.

Parani vaihtamalla, mutta en vaihtanutkaan lennosta vaan olin välissä kolme vuotta sinkkuna ja työstin paljon itseäni.

Elintaso? Ei. Mieliala ja henkinen hyvinvointi? Kyllä. 

Itellä ei ole ketään uutta, mutta mitä exää katsonut niin ei tainnut parantua. Ukko lähti siis toisen naisen matkaan, jätti mut ja lapsen. Ehtivät nipin napin muuttaa yhteiseen asuntoon ja asuivatkohan pari kuukautta kimpassa kun nainen viskasi ukon mäkeen :D On itketty ja vollotettu mun perään vaikka kuuuuinka paljon. Takaisin ei ole tulemista. Tää on vähän kuin sellainen pyöröovi. Se käy vain yhteen suuntaan ja takaisin ei pääse vaikka kuinka haluaisi. Se mitä mulle teki on anteeksiantamatonta ja nyt saa elää asian kanssa.

Joka suhteesta on oppinut, että mitkä tunteet ja ihmisen ominaisuudet on hyviä tai huonoja. Eli on parantunut.  Kaikki 3 on tosin lähtenyt kiertoon enkä kelpuuta heitä edes kavereiksi. Eli kaivelemaan ei ole jäänyt muuta kuin se, etttä kenenkään heidän kanssa ei olisi pitänyt alkaa suhteeseen.  Vähiten sen ensimmäisen. 

Juu ja ei. Riippuu, mkitä asiaa katsotaan. Suhde toiseen puolisooni oli huomattavasti parempi, kiinnostavampi, sensuellimpi ym. kuin suhde ensimmäisen puolisoni kanssa. Mutta ohessa tuli vittumaisin jälkikasvu ikinä. Nyt olen leski. Mielialani on se, että ikinä en enää huoli elämäntoveria, jolla on omia lapsia entisistä suhteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Joka suhteesta on oppinut, että mitkä tunteet ja ihmisen ominaisuudet on hyviä tai huonoja. Eli on parantunut.  Kaikki 3 on tosin lähtenyt kiertoon enkä kelpuuta heitä edes kavereiksi. Eli kaivelemaan ei ole jäänyt muuta kuin se, etttä kenenkään heidän kanssa ei olisi pitänyt alkaa suhteeseen.  Vähiten sen ensimmäisen. 

This doesn't make any sense. Jos et ole kenenkään kanssa yhdessä, niin ei se ole vaihtamalla parantunut. Se että olet henkisesti kasvanut ihmisenä, niin se nyt on normaalia iän karttuessa. Ei oikein voi sanoa että on parantunut vaihtamalla, jos ei enää ole kuitenkaan yhdessä. Tai siis mun näkemys on näin.

Ei tietenkään parantunut, koska ei ihminen pysty itseään muuttamaan, vaikka muuta väitettäisiin.

No entinen vaimo oli väkivaltainen uskovainen joka sai pahat tekonsa anteeksi sunnuntaisin eikä hänellä ollut motivaatiota työntekoon joten sain elättää hänet. Nykyinen on kova paiskimaan töitä eikä vahingoita minua tarkoituksella joten näiltä osin kyllä parani huomattavasti.