Ainainen jankkaaminen ja varmistelu parisuhteessa

Mieheni on hiljainen, helposti kuoreensa sulkeutuva tyyppi, joka kuittaa suurimman osan asioista aina "ei ole mikään hätänä". Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, sillä yleensä viimeistään kolmannella kerralla alkaakin löytymään vastausta siitä mikä on vikana. Yleensä myös tulee vielä pitkällinen litania viikon parin varrelta, mitä olen tehnyt väärin. Joka kerta myös mietin, että jospa en olisikaan jankannut ja kaivellut, ei tulisi taas riitaa, kun en olisi koskaan kuullutkaan mikä mättää.

Itse taas olen jatkuvasti varmisteleva, kyselevä, uteleva ja jankkaava - juu kyllä, hiton ärsyttävä akka siis, kuten varmaan joku täällä pian linjaa. Koska tunnistan ongelman, tiedustelenkin että olisiko jollain kokemusta siitä, miten ylimääräisen kyselyn, utelun ja varmistelun voisi lopettaa ja miten kykenisi uskomaan siihen, että ehkä mies sitten itse kertoo, jos joku on pielessä? En hyödy mitään tästä jatkuvasta katastrofiajattelusta ja miehen ahdistelusta turhilla kysymyksillä, mutten osaa lopettaa.