Lue keskustelun säännöt.
On tämäkin murhe, huomiota herättävän kaunis tytär?
31.01.2011 |
Olisi kiva saada mielipiteitä tähän asiaan. Minulla on eskari-ikäinen tytär joka saa jatkuvasti, liki päivittäin kehuja kauneudestaan. Kyllä hän kaunis onkin, ei siinä mitään mutta nyt olen huomannut tyttäreni alkavan korostaa itsekin kauneuttaan puheissaan, tuntuu että koko lapsi kasvaa ihan kieroon vaikka meidän perheessä arvomaailma on ihan toisenlainen. Tyttöä siis hehkuttavat kauniiksi kaupan kassatkin ja satunnaiset vastaantulijat puhumattakaan sukulaisista, kavereiden vanhemmista ja jopa opettajista. Älkääkä käsittäkö väärin, itse en todellakaan ole sen tyyppinen ihminen että korostaisin lapseni kauneutta muille tai että edes jaksaisin ajatella moisia juttuja jos siihen ei törmäisi jatkuvasti ja nyt tosiaan pelkään tytönkin pään täyttyvän näistä ihasteluista..huoh miten epäselvä sepostus. Mutta miten siis kasvattaa muiden silmissä hyvin kaunis pieni tyttö jalat maassa-tyypiksi joka ei laskisi arvoaan ulkoisen kauneuden perusteella vaikka kaikki tätä lapsen ympärillä hehkuttavat kyllästymiseen asti? Olen antanut esimerkkiä omalla käytökselläni, olen keskustellut tytön kanssa siitä miten kauneutta on monenlaista jne. Silti taas tänään kuulin neitokaisen suusta miten hän on ryhmänsä kaunein tyttö ja että olisi tosi kamalaa näyttää lotalta. Taas keskusteltiin asiasta..en tahdo tyttärestäni pinnallista ihmistä:(
Kommentit (8)
joka ei saa kehuja ulkonäöstään kuin lähinnä vanhemmiltaan. Silti hän jaksaa aina ihastella itseään peilin edessä ja sanoo usein olevansa maailman kaunein tyttö. Eli ymmärrän huolesi, mutta muista, että tuo vaihe kuuluu luonnollisena aika monen pienen tytön elämään - sai sitten kehuja aiheesta tai ei. Sinä voit keskittyä kehumaan tyttöä muista asioista, reippaasta/kiltistä/rohkeasta tms. käytöksestä jne. jne. Se, että kiinnität asiaan huomiota ja juttelet aiheesta tyttäresi kanssa, tekee jo varmasti paljon ja edesauttaa tyttäresi kehittymistä tasapainoiseksi nuoreksi naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsista ei välttämättä tule kauniita teinejä tai aikuisia, usein päinvastoin. Ehkä huolesi siis väistyy ajan myötä.
On nyt jo yläkoulussa eikä enää tee asiasta suurta numeroa. Tietää varmasti edelleen olevansa jotenkin erikoisemman näkoinen kuin muut mutta osaa ottaa sen jo ns. normaalisti.
Yritin juuri miettiä, että miten häntä sitten on kasvatettu mutta varmaan suunnilleen juuri niin kuin sinäkin kerroit omista periaatteistasi. Musta tuntuu, että osa eskarilaisista on aina jossain asiassa "voimiensa tunnossa", että kehuskelevat itseään ihan estoitta. Toisaalta se rakentaa hyvää itsetuntoa mutta on myös tärkeää korostaa sitä, että muutkin osaavat jotain ja ovat kauniita omilla tavoillaan. Muuten tulee jossain vaiheessa pudotus korkeelta, jos ei ollenkaan osaa ajatella muita.
Mun mielestä siis jatkat vaan samalla tavalla ja kerrot aina vaikka Lotasta jonkun sellaisen piirteen minkä Lotta osaa hyvin tai mikä Lotalla on. Ei siis tarvitse omaa lasta silti alkaa aliarvioimaan mutta tavallaan auttaa häntä huomaamaan muutkin. Ja tietty sen voi yrittää saada pois, että toisia ei arvostella. Omaa kauneutta saa kehua mutta ei toisten kustannuksella. Ihan niin kuin kerroitkin, että olet siitä tytön kanssa jutellut :)
Minä olen (ollut) juuri sellainen huomiota herättävän kaunis tyttö ja myöhemmin nainen. Vanhempani eivät koskaan kehuneet minua kauniiksi, mutta kaikki muut kyllä. Vanhempani päin vastoin välttivät kaikin keinoin kehuja ja olivat tosi vaativaisia, tarkoituksena ilmeisesti välttää minun ylpistymistäni. No, lopputulema oli, että muiden kehuista huolimatta vanhempieni käytös aiheutti minulle huonon itsetunnon ja olin ja olen edelleen ujo ja herkkä. En ole osannut nauttia kauneudestani vaan päinvastoin kiusaannuin saamastani huomiosta.
Eli minä sanoisin, että jos tyttäresi on itsestään ylpeä niin antaa mennä vaan. Suomalaisilla on niin huono itsetunto ja joka asiassa pitää aina olla vaatimaton ja hiirulainen. Ei tietenkään muita saa haukkua, mutta ylpeys omasta kauniista ulkonäöstä ei mielestäni ole pahasta. Kyllä se liika ylpeys siitä rapistuu helpommin kuin huonon itsetunnon saa kohennettua.
Kuitenkin sillä erotuksella, että muistakin asioista voisi keskustella, että jokainen on hyvä jossain, on nättejä ihmisiä, on fiksuja ihmisiä, on vaikkapa sellaisia, jotka ovat taitavia pelaamaan jalkapalloa jne. Että jokainen on eri asioissa taitava tai omaa hyviä ominaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. iltapäiväkerhon ohjaaja puhuu aina kauniista tytöstä tarkoittaen tyttöäni. Häntä on aina kehuttu kauniiksi niin oman perheen, sukulaisten kuin meille täysin tuntemattomien ihmistenkin toimesta (esim. kaupassa). Mutta äitikin (minä) on aina ollut kaunis ja ihan normaali, jalat maassa seisova ihminen äidistä on tullut. Toki kaunis ulkomuoto on lisännyt itsevarmuutta, josta on taas ollut hyötyä monessa asiassa.
Älä ole turhan vaatimaton. Kauneus on yksi lahja niistä monista lahjoista, joita ei ole kaikille suotu. Eihän musikaalista lastakaan tarvitse latistaa hänen lahjastaan.
Minä olen (ollut) juuri sellainen huomiota herättävän kaunis tyttö ja myöhemmin nainen. Vanhempani eivät koskaan kehuneet minua kauniiksi, mutta kaikki muut kyllä. Vanhempani päin vastoin välttivät kaikin keinoin kehuja ja olivat tosi vaativaisia, tarkoituksena ilmeisesti välttää minun ylpistymistäni. No, lopputulema oli, että muiden kehuista huolimatta vanhempieni käytös aiheutti minulle huonon itsetunnon ja olin ja olen edelleen ujo ja herkkä. En ole osannut nauttia kauneudestani vaan päinvastoin kiusaannuin saamastani huomiosta. Eli minä sanoisin, että jos tyttäresi on itsestään ylpeä niin antaa mennä vaan. Suomalaisilla on niin huono itsetunto ja joka asiassa pitää aina olla vaatimaton ja hiirulainen. Ei tietenkään muita saa haukkua, mutta ylpeys omasta kauniista ulkonäöstä ei mielestäni ole pahasta. Kyllä se liika ylpeys siitä rapistuu helpommin kuin huonon itsetunnon saa kohennettua.
Nyt nelikymppisenä katson teiniajan ja parikymppisenä otettuja kuviani ja voin vain haukkoa henkeäni miten kaunis olin. Vaan ei tuntunut siltä. Vasta mieheni on saanut minut vakuuteltua vuosien saatossa ainutlaatuisuudestani. Ja tätä olen toki hänen silmissään :-)
tai pari, toisella toinen ja toisella toinen.