Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän ajattelemattomuus
28.07.2024 |
Ystäväni on menossa naimisiin elo-syyskuun vaihteessa ja hääpäiväksi on valittu minun äitini kuolinpäivä. Äitini kuoli kun olin 11 ja ystävä tietää tämän. Ensin ajattelin että hänellä ei ollut muita päivämäärä vaihtoehtoja mutta ovat kuulemma itse valinneet juuri sen päivän. Vuosipäivät on edelleen vaikeita ja tuo päivä tuntuu kauhealta, mutta nyt ystäväni haluaa juhlia häitään ainä kyseisenä päivänä. Ei kai sitä päivää enää siirtäkään voi koska kaikki on järjestetty, mutta mietin viitsinkö osallistua lainkaan hääjuhlaan. Mitä tekisitte?
Kommentit (61)
Kun olit 11? Ilmeisesti siitä on siis jo aika kauan. Totta kai juhlisin muiden mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tekisin? Hakeutuisin terapiaan jos äidin kuolema on vielä käsittelemättä.
Ei käsittelemättä mutta tämä päivämäärä vaan on minulle surun päivä. Ap
Menisin itseeni. Siis terveesti nykyisen oman navan sijaan.
Voisiko olla että olet kateellinen ystävän naimisiinmenolle?
Mistä sen tietää vaikka ystävä olisi ajatellut sinua, ja päivämäärän valinnalla yrittänyt antaa sinulle muuta ajateltavaa tulevalle päivälle.
Vierailija kirjoitti:
Kun olit 11? Ilmeisesti siitä on siis jo aika kauan. Totta kai juhlisin muiden mukana.
Helppo sanoa kun et ole kokenut samaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä on sinulle ymmärrettävästi surullinen, mutta maailma ei pysähdy, kun joku kuolee.
Ystäväni kuoleman jälkeen olin lyhyen ajan vihainen linnuille, jotka kehtasivat laulaa.
Ystävä on ajattelematon, kun hän järjestää häänsä haluamanaan päivänä????
Mitä ihmettä?
Pitäisikö jokaisen häävieraan surupäivät ym. merkkipäivät ottaa huomioon? Eihän se pariskunta pääsisi ikinä naimisiin. Elämää on myös sinun napasi ulkopuolellakin. Mieti sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro se päivä niin tiedetään kaikki olla silloin tekemättä yhtään mitään.
Ei kenenkään häihin tarvitse mennä vaikka olisi ystävän häät kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit 11? Ilmeisesti siitä on siis jo aika kauan. Totta kai juhlisin muiden mukana.
Helppo sanoa kun et ole kokenut samaa. Ap
Itseasiassa olen menettänyt vanhemman suunnilleen samanikäisenä. Se sattui olemaan myös yhden sisarukseni syntymäpäivä.
Kyllä se aina surun päivänä sinulle pysyy, ei ystävien hääpäiviä myöhemmin kukaan muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ystävä tässä on ajattelematon? Eikö kyseessä ole hänen juhlansa? Mitä väliä ylipäätään on jollain päivämäärällä? Ootko tehnyt tuosta päivästä jonkin pyhän surujuhlan? Onhan mullakin isä ja veli kuolleet, mutta kuolinpäivät on ihan tavallisia päiviä muiden joukossa.
Mitäpä tuohon sanoisi. Ehkä se päivämäärä merkitsee kaverillesi jotain ihan muuta, positiivista asiaa. Tuskin sinä tulet jatkossa osallistumaan heidän hääpäiväjuhlintaansa vuosittain. Itselleni kävi niin, että lapseni syntyi samana päivämääränä, kuin rakas mummoni aikoinaan kuoli. Kyllä meillä silti juhlitaan lapsen syntymäpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit että ystäväsi pyytäisi sinut hääpäiväjuhlaan vuosittain? Onko oma elämäsi edennyt lainkaan?
Oletko toivonut pääseväsi kummiksi tms? Siinä voisi olla tekemistä, olla lapsen seurana ystävän hääpäivänä.
Voi ystäväsi aina järjestää juhlat vuosipäivänä mutta tajuathan että se olisi häneltä vapaaehtoista extraa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit 11? Ilmeisesti siitä on siis jo aika kauan. Totta kai juhlisin muiden mukana.
Helppo sanoa kun et ole kokenut samaa. Ap
Itseasiassa olen menettänyt vanhemman suunnilleen samanikäisenä. Se sattui olemaan myös yhden sisarukseni syntymäpäivä.
Juhlitteko synttäreitä kuitenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit 11? Ilmeisesti siitä on siis jo aika kauan. Totta kai juhlisin muiden mukana.
Helppo sanoa kun et ole kokenut samaa. Ap
Itseasiassa olen menettänyt vanhemman suunnilleen samanikäisenä. Se sattui olemaan myös yhden sisarukseni syntymäpäivä.
Minä olen menettänyt toisen vanhemman lapsena ja toisen nuorena aikuisena. Jälkimmäisen vuosipäivä kirpaisi monta kertaa, mutta ei enää. Enkä silloin kirpaisunkaan aikaan olisi vaatinut muita osallistumaan siihen.
Ap, sulla on oikeasti jotain käsittekemättä. Ehkä se kuolema sinänsä on, mutta kehityksellinen traumasi ei.
En edes muista läheisteni kuolinpäiviä. Mitä väliä?
Kokonaisesta märehtimispäivästä on hyvä luopua.
Ystäväsi valitsi puolisokseen toisen ihmisen. Hanki sinäkin puoliso jos haluat muistella perhepiirissä.
Voit pitää yksinäisiä hartauksia äitisi kuolinpäivänä jos et saa vuosittain jotain ystävää mukaan. Ymmärrettävää että sellainen olisi raskasta ystäville, joiden vika kuolinpäivä ei ole millään tavalla. Vuosikymmenten suru on liikaa.
vaikutat kyllä hyvin raskaalta ihmiseltä, kun kuvittelet että ystävän pitäisi ajatella sun märehtimistäsi tuona päivänä sen sijaan, että viettäisi elämänsä ehkä onnellisinta päivää. Ajattelematon olet itse! MInkä ikäinen olet, kun olet jumittunut tuollaiseen asiaan kuin päivämäärään?
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisin? Hakeutuisin terapiaan jos äidin kuolema on vielä käsittelemättä.