Olen kamala.
Kun tunnen puolustavani omia tai muiden oikeuksia muutun hirmupedoksi. Jankutan ja vänkään ja taistelen saadakseni oikeutta heikompiosaisille. Ja usein koen itsenikin sellaiseksi. Miten tästä pääsisi eroon? Miten oppisin luovuttamaan ja tyytymään kohtaloon, vaikka tuntisinkin kokevani tai tuntisin jonkun muun kokevan vääryyttä? Kiitos etukäteen neuvoistanne.
Kommentit (11)
Ehkä tulen vielä joskus teitä "ilahduttamaan". Kiitos mielenkiintoisista juttutuokioista.
et saa lopettaa tuota heikompiosaisten oikeuksien puolustamista!
Sinunlaisiasi on aivan liian vähän.
olen kyllä heikompien puolella, mutta liian aggressiivinen kirjoittelu kääntyy hyvää tarkoitusta vastaan.
P.S. Turha leikkiä marttyyriä.
Kannattaa välillä miettiä sitä ettei liiaksi "mainosta" ja pidä älämölöä, sillä ihmiset turtuvat. Sama efekti on posititiivisillakin viesteillä ja kannanotoilla.
ajatuksiin ja tunteisiin ja ottaa ne huomioon etkä toitota vaan ylimielisenä omia näkemyksiäsi kuin norsu posliinikaupassa.
Minäkin olen heikompiosaisten puolella ja olen itsekin kyllä sellainen, mutta en osaa puolustautua, enkä puolustaakaan. Haluaisin oppia, mutta multa on aikoinaan otettu luulot pois väkivallalla, joten en siksi uskalla.
Hienoa, jos joku uskaltaa!