Tunnetko itsesi parisuhteessa rumaksi vai kelpaavaksi?

Kun olen työasussani - kuten kuvassa. Et voi olla katsomatta pursuavaan haaroväliini, sillä DI on miesten aatelia.

Oletan, että harvinaista. Suosittleen terapiaa.

En ehkä muuten tunne oloani aina erityisen kauniiksi, mutta parisuhteessa kyllä. Mun mies on aika suhtautunut minuun ja kehooni arvostavasti, vaikka olen ollut välillä ylipainoinen ja huonommassa kunnossa. 26 v. yhdessä ja hän saa edellee minut tuntemaan itseni kauniiksi ja ihanaksi.

Luulen, että yrität parisuhteella nostaa itsetuntoasi, ei tule onnistumaan. Asetat toisen kurjaan asemaan, jos hänen tehtävänsä on saada sulle tunne, että olet hyvä ja kelpaat. Ensisijaisesti sen olon pitäisi lähteä itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yrität parisuhteella nostaa itsetuntoasi, ei tule onnistumaan. Asetat toisen kurjaan asemaan, jos hänen tehtävänsä on saada sulle tunne, että olet hyvä ja kelpaat. Ensisijaisesti sen olon pitäisi lähteä itsestä.

Ei kannata tuhlata aikaansa sellaisessa parisuhteessa, jossa toinen ei ole arvostava, kunnioittava sekä kannustava tasa-arvoinen kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yrität parisuhteella nostaa itsetuntoasi, ei tule onnistumaan. Asetat toisen kurjaan asemaan, jos hänen tehtävänsä on saada sulle tunne, että olet hyvä ja kelpaat. Ensisijaisesti sen olon pitäisi lähteä itsestä.

 

Kaipaan kyllä hyväksyntää, se on totta. Vaikea tietää, että onko se normaalin rajoissa vai liiallista. Sinkkuna saatoin elää siinä kuvitelmassa, että olen kaunis ja kelpaan ja parisuhteen alussa rakastuin ehkä juuri siihen, kun mies sanoi kauniiksi. Sittemmin mies on arvostellut rumaksi, eikä enää halua seksiäkään, joten nyt taas tunne kelpaavuudestani on romahtanut. En tiedä onko normaalia, että itsetunto on niin huomattavasti kiinni muiden hyväksynnästä.

Ap

Outoja nämä "onko yleistä" -kyselyt. Kannattaa miettiä ihan vaan miltä itsestäsi tuntuu olla tuollaisessa suhteessa, eikä sitä kuinka yleistä se mahtaa olla. Ei todellakaan kuullosta siltä, että sinulla on hyvä ja turvallinen olo kumppanisi kanssa.

Aika rumaksi tunnen itseni. En ole enää vuosiin esim. kehdannut riisuutua miehen nähden. Kuulen myös mun mahasta, joka ei ole enää mitenkään hoikka vaan vähän pulskan puoleinen, normaalipainoinen kuitenkin olen. Tukalle mun pitäisi kuulemma myös jotakin tehdä, en vain keksi, mitä pitäisi. Se ei vaan kasvanut entisenlaiseksi syöpähoitojen jälkeen.

Olen suht tuoreessa suhteessa, vuosi oltu yhdessä, enkä tunne itseäni miehen silmissä haluttavaksi. Mies ei hirveästi koskettelee minua, tai halaa, eikä koskaan katso "siten", kuten miehet yleensä katsovat, kun haluavat naista.  Enkä kuvittele tätä katsetta, olen sen monet kerrat aiemmissa suhteissa ja sinkkuna nähnyt. 

En usko miehen haluavan minua. Seksiäkin hän haluaa hyvin harvoin. En oikein tiedä, miksi jatkaa suhdetta.

Kyllä minulla oli ajatus että kelpaan, kunnes eksyin suhteeseen jossa sain kuulla solvauksia, ja tosiaan seksikään kanssani ei kelvannut, haukkui vain jos yritin ottaa puheeksi.

Nyt minulle on aika mahdoton ajatus että uskaltaisin enää riisua kenenkään nähden, kun joka päivä haukun itsekin ja masennun kun katson peiliin.

Exän solvaukset kaikuu päässä vaan.

Olen ruma ja lihava mutta mieheni pitää minua silti kauniina ja ihanana.

Joten tunnen itseni kauniiksi hänen kanssaan vaikka tiedän totuuden... 30v yhdessä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yrität parisuhteella nostaa itsetuntoasi, ei tule onnistumaan. Asetat toisen kurjaan asemaan, jos hänen tehtävänsä on saada sulle tunne, että olet hyvä ja kelpaat. Ensisijaisesti sen olon pitäisi lähteä itsestä.

 

Kaipaan kyllä hyväksyntää, se on totta. Vaikea tietää, että onko se normaalin rajoissa vai liiallista. Sinkkuna saatoin elää siinä kuvitelmassa, että olen kaunis ja kelpaan ja parisuhteen alussa rakastuin ehkä juuri siihen, kun mies sanoi kauniiksi. Sittemmin mies on arvostellut rumaksi, eikä enää halua seksiäkään, joten nyt taas tunne kelpaavuudestani on romahtanut. En tiedä onko normaalia, että itsetunto on niin huomattavasti kiinni muiden hyväksynnästä.

Ap

No ei sen itsetunnon nyt lähtökohtaisesti pitäisi olla vain muiden hyväksynnästä kiinni, mutta kyllä oman kumppanin on oltava sellainen, joka ei ainakaan saa sinua tuntemaan itseäsi entistä huonommaksi. Suhteessa pitäisi kelvata sellaisena kuin on, vaikka olisikin itsellä huonompi itsetunto.

Ja sinun miehesi on ihan päin naamaa jo kutsunut sinua rumaksi? Joo, ei ole normaalia tuollainen :( Sama se kuinka yleistä on, ei se silti ole hyväksyttävää.

Kauniiksi ja seksikkääksi tunnen itseni.

Tunsin itseni huonoksi ja rumaksi joka ei kelpaa kuin paremman tai oikeastaan kenen tahansa muun puutteessa.

En ole ollut parisuhteessa pian 20 vuoteen enkä varmasti tule enää ikinä olemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Outoja nämä "onko yleistä" -kyselyt. Kannattaa miettiä ihan vaan miltä itsestäsi tuntuu olla tuollaisessa suhteessa, eikä sitä kuinka yleistä se mahtaa olla. Ei todellakaan kuullosta siltä, että sinulla on hyvä ja turvallinen olo kumppanisi kanssa.

Missä todellisuudessa se on normaalia, että parisuhteessa on hyvä ja turvallinen olo?!

Vierailija kirjoitti:

Olen suht tuoreessa suhteessa, vuosi oltu yhdessä, enkä tunne itseäni miehen silmissä haluttavaksi. Mies ei hirveästi koskettelee minua, tai halaa, eikä koskaan katso "siten", kuten miehet yleensä katsovat, kun haluavat naista.  Enkä kuvittele tätä katsetta, olen sen monet kerrat aiemmissa suhteissa ja sinkkuna nähnyt. 

En usko miehen haluavan minua. Seksiäkin hän haluaa hyvin harvoin. En oikein tiedä, miksi jatkaa suhdetta.

Mä olen nähnyt tuollaisen katseen kohdistuvan muihin ja ekaa kertaa tajusin sen kunnolla, että mies voi oikeasti rakastaa ja haluta naisen kumppanikseen kun aikanaan katsoin victorian ja danielin häitä. Se miten daniel katsoi victoriaa oli niin täynnä lempeä sekä lempeyttä että toi katsojallekin liikutuksen kyyneleet silmiin.

Ja samalla tajusin olevani oikeasti romantikko joka kaipaa läheisyyttä, kosketuksia ja sellaista arjen hellyyttä. Tietenkin myös sitä, ettei mies pysty pitämään näppejään irti vaan tahtoo koskettaa ja olla liki, että mies näyttää teoin ne tunteensa. Siihen asti olin jotenkin kuvitellut olevani kylmä ja vahva ihminen joka ei mitään siirappista romantiikkaa kaipaa, mutta se olikin vain jokin suojamuuri ja rooli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla oli ajatus että kelpaan, kunnes eksyin suhteeseen jossa sain kuulla solvauksia, ja tosiaan seksikään kanssani ei kelvannut, haukkui vain jos yritin ottaa puheeksi.

Nyt minulle on aika mahdoton ajatus että uskaltaisin enää riisua kenenkään nähden, kun joka päivä haukun itsekin ja masennun kun katson peiliin.

Exän solvaukset kaikuu päässä vaan.

Tiedän tunteen. Itsellä aina näin kesäisin muistuu mieleen ne ekan poikaystävän sanat, ettei mua voi (kehtaa) ottaa mukaan rantsuun eikä serenaan koska mun kroppa on ihan löysä ja ruma verrattuna kaikkien muiden tyttöystävien kroppiin.

Sitten en taas halua laittaa ulos edes lyhythihaista paitaa tai sortseja vaan hikoan jossain hupparissa ja verkkareissa kesää vihaten. Ei nimittäin ole kroppa ainakaan parantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että yrität parisuhteella nostaa itsetuntoasi, ei tule onnistumaan. Asetat toisen kurjaan asemaan, jos hänen tehtävänsä on saada sulle tunne, että olet hyvä ja kelpaat. Ensisijaisesti sen olon pitäisi lähteä itsestä.

 

Kaipaan kyllä hyväksyntää, se on totta. Vaikea tietää, että onko se normaalin rajoissa vai liiallista. Sinkkuna saatoin elää siinä kuvitelmassa, että olen kaunis ja kelpaan ja parisuhteen alussa rakastuin ehkä juuri siihen, kun mies sanoi kauniiksi. Sittemmin mies on arvostellut rumaksi, eikä enää halua seksiäkään, joten nyt taas tunne kelpaavuudestani on romahtanut. En tiedä onko normaalia, että itsetunto on niin huomattavasti kiinni muiden hyväksynnästä.

Ap

Lähde menemään tosta suhteesta. Miksi säälit miestä joka ei sääli sua?

Rumaksi.

Jos nainen ei saa minua tuntemaan itseäni seksikkääksi ja haluttavaksi, olen väärän naisen kanssa. Aika lailla "you had one job" -tason moka.