Naiset/Miehet. Mikä teille merkitseekö kumppaninvalissa eniten. Koulutustausta, asema. ulkonäkö, luonne tms.
Mies jätti minut. Olen filosofian maisteri ja hyvässä asemassa. Olen tavallinen luonteeltani ja ulkonäöltäni. Hän vaihtoi minut tuiki tavalliseen kenkäkaupan myyjään. Mies itse on insinööri. Minä, ystäväni ja miehen sukulaiset ihmettelivät tämän valintaa.
Kommentit (26)
Rakkaus, himo ja halu itseäni kohtaan ja seksi. Millään muulla ulkoisella seikalla, statuksella, koulutuksella tai sosiaalisäädyllä ole ollut mitään vaikutusta. Siksi menin vaimoni kanssa naimisiin, oltu ja rakasteltu koko ikä yhdessä.
Rakkautta ja järjellistä ajattelua, saati laskelmointia ei pidä sekottaa puolison valintaan.
Aloittajan vulvan malli saattoi ratkaista, millainen se siis on?
Kertoiko miehesi suhteessa ollessa että hänellä on sen suhteen jokin referenssi?
Minulla merkitsee persoona, luonne, seksuaalinen yhteensopivuus, vetovoima. Tässäpä ne olennaisimmat.
Ne jotka ovat lähestyneet minua ovat kaikki olleet korkeastikoulutettuja ja keskitasoa paremmannäköisiä ja pitkiä. En itse ole heistä iskenyt ainuttakaan. Kyllä ovat miehet valikoituneet ilman että itse on tarttenut näitä asioita pohdiskella. On siis tarjoutunut eläviä miehiä eikä mitään nettideittejä. Jokusen olen tavannut diskossa, jonkun junassa, pari laivassa.
Eniten merkitsee että on kipinää. Jos ei olisi kipinää niin outoa että olisin semmoisen kanssa. Ainoastakaan partnerista en tiedä heidän perheestään yhtään mitään eli onko sisaruksia, vanhemmat akateemisia, varakkaita vai mitä... Nyt olen ymmärtänyt että nämä seikat ovat olleet kaikista tärkeimpiä tietää ja jos tausta on jotain ihan muuta niin ei niistä hommista tule minun kohdallani yhtään mitään.
Onneksi minulla ei ole täällä mitään lapsia joilla ei olisi toisiaan rakastavia vanhempi, sisaruksia, setiä, enoja, tätejä, serkkuja jne vaan olisivat ypöyksin tässä hirveässä maailmantilanteessa joka suurella todennäköisyydellä menee koko ajan vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Onneksi DNA:ni ei lähde minnekään pyörimään vaan haihtuu minun kohdallani ja jään tämän sukuhaarani viimeiseksi naiseksi. Tiedän että isovanhempani toivoivat että heidän ainoa tyttärensä EI MENISI naimisiin, mutta meni kuitenkin. Nyt minä ainakin toteutan heidän toiveensa. Olen vähän ihmetellyt kuinka heidän sukupolvensa on tommosta sanonut tyttärelleen mutta nyt ymmärrän aivan täysin. Minä olen jo iäkäs ja siis isovanhempani - JA NYT MINÄ YMMÄRRÄN TUHATPROSENTTISESTI TÄMÄN JA TUSKIN EREHDYN JA SYY OLISIKIN JOKU IHAN MUU... mikä? He tietävät mitä täällä on tapahtunut vuoden 1920 tienoilla ja mitä ihmisille, ihmisten perimälle ja suvuille on tehty jne jne... Äitini on ollut jotenkin harmissaan kun tanssiminenkin oli kielletty... tanssimista ja ilonpitoa ei ole kielletty sen takia että ei saisi pitää hauskaa ja tanssia mutta sotien aikana ja heti sen jälkeen täällä on ollut niin valtava määrä surevia ihmisiä - siis ihan oikea suruaika niin monella eli kait sen nyt ymmärtää että silloin ei hirveesti tanssita... esim laulaminen tuntuu ihan vaikealta jos on jotain todellista surua tai murhetta... ja mielummin vain itkisi...
Siis ap ihmettelee, kun hänet, joka on korkeakoulutettu, vaihdettiin alhaiseen kenkämyyjään? Luulin, että korkeakoulutetuilla olisi enemmän älyä.
Luultavasti se nainen on vaan mukava ja miehesi tykkää hänestä.
Voihan kenkämyyjälläkin olla vaikka 5 korkeakoulututkintoa, mistä sä sen naisen tutkinnot tiedät?
Olen 30 vuotias mies ja itseä ei kiinnosta valinnan kannalta onko mikä koulutus tai työtilanne. Asioilla joilla on merkitystä on naisen ulkonäkö, ikä, tulevaisuuden suunnitelmat, haluaako lapsia koska itse haluan ja se että viihdynkö hänen kanssaan. Päädyin loppuenlopuksi yhteen kiinalaisen kanssa sattumalta.
Monipuolinen ja aktiivinen seksielämä.
Mukava ja positiivinen luonne (ei tunnekiihdyttelyä missään vaiheessa kiertoa).
Näillä kahdella pääsee jo pitkälle.
Räväkät mimmit monesti ihmettelevät että mitä miehet näkevät minusta kun "en koskaan puhu mitään". Veikkaan että miehiä viehättää nimen omaan se, etten kilpaile miehiä vastaan siitä kuka on kovin äijä, vaan kuuntelen miestä ja samalla viestitän seksuaalista kiinnostusta sanattomasti.
Akateemista naista hakevat joutuvat minusta kyllä pettymään, mutta tutkintoperusteisessa suhteessa se kemia ei varmaan olekaan niin tärkeää kuin status?
Vierailija kirjoitti:
Siis ap ihmettelee, kun hänet, joka on korkeakoulutettu, vaihdettiin alhaiseen kenkämyyjään? Luulin, että korkeakoulutetuilla olisi enemmän älyä.
Luultavasti se nainen on vaan mukava ja miehesi tykkää hänestä.
Voihan kenkämyyjälläkin olla vaikka 5 korkeakoulututkintoa, mistä sä sen naisen tutkinnot tiedät?
Samaa mietin. Akateeminen nainen katsoo olevansa automaattisesti korkeampitasoinen kenkämyyjään verrattuna. Miehissä sosiaalinen status merkitsee enemmän, naisissakin on merkittävä, mutta ei niin merkittävä etteikö sitä voisi hyvällä ulkonäöllä sekä positiivisella ja kivalla luonteella kompensoida.
Määrittele "kipinä". On niin hirmuisen helppo vedota johonkin "kipinään", vaivautumatta miettimään mistä tämä maaginen "kipinä" syttyy, tai miksei se jonkun toisen kohdalla ei syty. Moni nainen ei mielellään mieti tätä asiaa, syystä että sisimmässään tietävät menneitä "kipinöintejään" muistellessa että on tiettyjä asioita jotka näitä aiempia juttuja yhdistää, ja syystä jostakin näitten yhdistävien tekijöitten (varsinkin ulkonäköön liittyvien) ääneen sanominen on usein erittäin vaikeaa. Sillä kukapa nyt haluaisi leimautua pinnalliseksi hepsankeikaksi jonka "kipinöinnissä" ulkonäöllä on varsin iso osuus? Ei, helpmpaa on puhua jostakin maagisesta "kipinöinnistä" ja siirtyä sitten luonteen kehumiseen, ja syvään henkiseen yhteyteen.
Koulutus ei merkkaa mitään. Usein jopa pitkä miinus jos korkeasti koulutettu. Nainen leuhka joka pitää itseään muita parempana.
Paras on reipas asenne elämään ja tekemisiin. Ei luovuta kaikessa heti
Se, millainen fiilis mulla on jonkun ihmisen seurassa. Se, että jostain tyypistä tulee samaan aikaan fiilis, että tässä on mun elämäni seikkailu JA turvasatama :)
N32
Ei miehiä kiinnosta naisissa mitkään sosiaaliset statukset. Naiset voi kuvitella niin, koska heille merkkaa. Se on ihan sama mikä bimbo nainen on, jos pillua tulee tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
No surkuttelet aikasi, sitten toteat että mies oli paska ja sit vaan eteenpäin.
Millä perusteella mies oli paska? Eikö voisi vaan todeta, että mies oli hyvä, mutta ette sopineet toisillenne?
Ulkonäkö, koulutus+ sivistys= korkea ansiotaso, seksi- monipuolisesti ja tasaisesti eli riittävästi, arvostettu henkilö arvostetussa asemassa, sosiaaliset taidot. Ylipäänsä kaikin puolin näyttävä ja edustava. Kaksi autoa on syytä olla, max 3v vanhoja arvostettuja merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Määrittele "kipinä". On niin hirmuisen helppo vedota johonkin "kipinään", vaivautumatta miettimään mistä tämä maaginen "kipinä" syttyy, tai miksei se jonkun toisen kohdalla ei syty. Moni nainen ei mielellään mieti tätä asiaa, syystä että sisimmässään tietävät menneitä "kipinöintejään" muistellessa että on tiettyjä asioita jotka näitä aiempia juttuja yhdistää, ja syystä jostakin näitten yhdistävien tekijöitten (varsinkin ulkonäköön liittyvien) ääneen sanominen on usein erittäin vaikeaa. Sillä kukapa nyt haluaisi leimautua pinnalliseksi hepsankeikaksi jonka "kipinöinnissä" ulkonäöllä on varsin iso osuus? Ei, helpmpaa on puhua jostakin maagisesta "kipinöinnistä" ja siirtyä sitten luonteen kehumiseen, ja syvään henkiseen yhteyteen.
Itselleni se ei ole synonyymi miellyttävälle ulkonäölle, vaan liittyy kommunikointiin ja flirttiin. Ulkoiseen olemukseen myös, mutta enemmänkin kyllä seksuaaliseen vetovoimaan - jotkut asiat ovat minusta seksikäitä, ja vaikkei nyt varsinaista fetissiä niihin ole, niin kuitenkin sytyttävät. Ei tämä sen kummempaa ole kuin se, että miehetkin syttyvät helpommin vaikka tiukoista farkuista tai kesämekosta kuin harmaista lökö-collareista. Mutta ei pelkkä ulkonäkö aiheuta kipinää - kyllä siihen vaikuttaa eniten se kanssakäyminen.
Sattumoisin puolisolla ja minulla on sama koulutustausta, kun oppilaitoksen kinkereissä yhteen päädyimme. Valitsemisella ei tässä kuitenkaan ollut mitään tekemistä, suhteemme vain alkoi yhden illanvieton seurauksena, vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä. Tiesin hänet pintapuolin ennalta, enkä pitänyt ollenkaan itseni tyyppisenä, ja kaiken lisäksi suunnittelin ulkomaille lähtöä.
Niin vain kävi kuitenkin, että parit tanssit ja jutustelut diskossa, matka jatkoille sylikkäin istuen ja pikkutunneilla otetut pienet torkut vierekkäin sohvalla, vaatteet päällä, tekivät jotain maagista. Muutaman viikon päästä asuimme jo käytännössä yhdessä, ja oman elämäni suunta ja suunnitelmat mullistuivat kerralla. Se oli suorastaan järjenvastaista, mutta niin vaan kävi.
Vierailija kirjoitti:
Sattumoisin puolisolla ja minulla on sama koulutustausta, kun oppilaitoksen kinkereissä yhteen päädyimme. Valitsemisella ei tässä kuitenkaan ollut mitään tekemistä, suhteemme vain alkoi yhden illanvieton seurauksena, vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä. Tiesin hänet pintapuolin ennalta, enkä pitänyt ollenkaan itseni tyyppisenä, ja kaiken lisäksi suunnittelin ulkomaille lähtöä.
Niin vain kävi kuitenkin, että parit tanssit ja jutustelut diskossa, matka jatkoille sylikkäin istuen ja pikkutunneilla otetut pienet torkut vierekkäin sohvalla, vaatteet päällä, tekivät jotain maagista. Muutaman viikon päästä asuimme jo käytännössä yhdessä, ja oman elämäni suunta ja suunnitelmat mullistuivat kerralla. Se oli suorastaan järjenvastaista, mutta niin vaan kävi.
Päinvastoin. Ei millään tavoin järjenvastaista, vaan kertakaikkisen loogista, ja hyvin tavallista. Kuinkahan monta sataa tuhatta paria on tälläkin hetkellä Suomessa, joitten seurustelu on alkanut opiskeluaikaan, oppilaitoksen juhlissa? Hieman alkoholia, hitaita tansseja, jutustelua, ja muutaman viikon kuluttua asutaan käytännössä yhdessä? Yhtä harvinaista kuin spagetin syönti Italiassa. Ärhäkin parinmuodostus- ikä, hormonaalitasot kummallakin tapissa, ei koske päähän, aikaakin (kas kummallista) sattui jostakin kumman syystä löytymään...
Näistä parinmuodostus- jutuista yritetään vääntää aina jotain maagisia juttuja, vuosisadan rakkaustarinoita. Ajatellaan, että maailmassa on jokaiselle ihmiselle yksi ja ainoa vastapari, ja kuin maagisesta johdatuksesta satuimme toisemme löytämään. Oletteko ikinä ajatelleet, että jännästi se yksi ja (maailman) ainoa vastapari sattuukin siihen samaan oppilaitokseen/ työpaikkaan/ osakunnan juhliin/ opiskelee samassa kaupungissa? Ja se, että yleensä se suomalaisen vastinpari sattuu (ihan sattumalta) olemaan toinen suomalainen? Vaikka suomalaisia on maailman ihmisistä noin 0,5% tai vähemmän? Jos se suomalaisen vastinpari sattuukin asumaan ja olemaan Vanuatu- saarella tai Boliviassa, ja ei kohtaa tätä vastinpariaan koskaan, niin tarkoittaako se sitä että tämä suomalainen ja vanuatulainen jää kumpikin yksikseen koko elämänsä ajaksi koska he eivät ikinä kohtaa? Ei tietenkään. Kumpikin menee yksiin sellaisen ihmisen kanssa joka on a) sopivan ikäinen, b) johon tuntee fyysistä vetoa, c) joka on saavutettavissa, ja d) joka on sopivassa iässä, sopivassa tilanteessa sopivasti saapuvilla ja seurusteltavissa.
Ei tämä sen kummempaa rakettitiedettä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sattumoisin puolisolla ja minulla on sama koulutustausta, kun oppilaitoksen kinkereissä yhteen päädyimme. Valitsemisella ei tässä kuitenkaan ollut mitään tekemistä, suhteemme vain alkoi yhden illanvieton seurauksena, vastoin kaikkia odotuksia ja todennäköisyyksiä. Tiesin hänet pintapuolin ennalta, enkä pitänyt ollenkaan itseni tyyppisenä, ja kaiken lisäksi suunnittelin ulkomaille lähtöä.
Niin vain kävi kuitenkin, että parit tanssit ja jutustelut diskossa, matka jatkoille sylikkäin istuen ja pikkutunneilla otetut pienet torkut vierekkäin sohvalla, vaatteet päällä, tekivät jotain maagista. Muutaman viikon päästä asuimme jo käytännössä yhdessä, ja oman elämäni suunta ja suunnitelmat mullistuivat kerralla. Se oli suorastaan järjenvastaista, mutta niin vaan kävi.
Päinvastoin. Ei millään tavoin järjenvastaista, vaan kertakaikkisen loogista, ja hyvin tavallista.
Ihanaa, että joku muukin on ajatellut tätä asiaa samansuuntaisesti :D Tää myös selittänee sen, miksi joku löytää heti eron jälkeen "uuden oikean" ja joku ei löydä 50 vuodessakaan ekaa omaa rakasta. Näin voi käydä jos ei liiku oikeissa porukoissa?
N32, ikisinkku
No surkuttelet aikasi, sitten toteat että mies oli paska ja sit vaan eteenpäin.