Minua ei oteta mihinkään mukaan, koska en ryyppää.
Olen työpaikallani syrjitty. Siirryin uuteen työpaikkaan reilu vuosi sitten ja silloin kutsuttiin koko ajan kaikkiin pippaloihin. Kun kävi ilmi, etten juo, minua ei alettu enää kutsua mihinkään. Onhan se tylsää, että kun muut oksentavat pöydän alla, yksi istuu selvänä sohvalla..
Olen sosiaalinen ihminen. Kärsin tästä todella paljon. Minua ei oteta työpariksikaan enää, koska en lähde projektin päätteeksi vetämään päätä täyteen.
Lounaatkin saan nykyään syödä yksinäni.
En jaksa.
En ole keksinyt tätä omasta päästäni, vaan kuulin tänään kolmen työkaverin keskustelun vessassa. Sanoivat suoraan, ettei minua viitsi mihinkään pyytää tai ottaa mukaan, kun en juo.
Kommentit (9)
Mulla oli kanssa edellisessä työpaikassa vähän samanlaista ja varsinkin, kun en polttanutkaan, niin yksin sai melkein kaikki tauot istua.
Musta tuntu, et ihmiset ajattelee, et oon jotenkin parempi, kuin ne jotka polttavat ja juovat. Tosiasiassa en vain halunnut juoda ja polttaa. Eli tällä kertaa vain sympatiaa multa.
Minä en juo (alkoholia), mutta kyllä mulla pysyy lasi kädessä. Yleensä juon limua. Ja jos firman juttuja on ja jaetaan jo matkalla pullot käteen, niin ei se siitä pullon läpi suhun imeydy. Jätät vaan juomatta. Eli tuo, että istut vaan sohvalla, vaikka voisit jutella limulasi kourassa...
Kokeile! Vesikin käy.
Ärsyttää vain se, että olen ainut, joka ei halua juoda.
En tee juomattomuudestani numeroa. Muut tekevät juomisestaan numeron joka maanantai, kun kälätetään siitä, mitä kukakin viime viikonlopusta muistaa ja mitä ei. Ja kuinka paljon tuli juotua ja missä ja kenen kanssa ja mihin sitten mentiin ja kenen kanssa ja mentiinkö sittenkään ja mistä herättiin..
ap
Ärsyttää vain se, että olen ainut, joka ei halua juoda.
En tee juomattomuudestani numeroa. Muut tekevät juomisestaan numeron joka maanantai, kun kälätetään siitä, mitä kukakin viime viikonlopusta muistaa ja mitä ei. Ja kuinka paljon tuli juotua ja missä ja kenen kanssa ja mihin sitten mentiin ja kenen kanssa ja mentiinkö sittenkään ja mistä herättiin..
ap
Ei meillä vaan tuollaisia keskustella, vaikka yhdessäkin pippaloidaan välillä.
toimistotyö. Korkeasti koulutettuja 25-45v ihmisiä, eniten naisia.
Osaavat kyllä olla ihan mukavia, mutta kännissä ovat ihan ääliöitä. Kuten kaikki muutkin..
ap
toimistotyö. Korkeasti koulutettuja 25-45v ihmisiä, eniten naisia.
Osaavat kyllä olla ihan mukavia, mutta kännissä ovat ihan ääliöitä. Kuten kaikki muutkin..
ap
kukaan halua sua mukaan katselemaan nenänvarttasi pitkin. Eikö se ole ihan hyväkin, kun kerran ovat niin ääliöitä?
koska on kokemusta kummallakin puolella olemisesta.
Silloin kun vielä ryyppäsin, oli tosiaan ärsyttävää jos porukassa oli joku joka istui fiksuna ja sivistyneenä sohvalla, ja sitten kun tuli itse tehtyä jotain typerää tai sölkötettyä hänelle humalassa jotain, joka silloin tuntui tosi hyvältä jutulta/fiksulta/syvälliseltä, niin se morkkis ja häpeä jälkeenpäin oli valtava. Mietti että hitto, sehän oli ihan selvinpäin, varmaan pitää mua ja mun juttujani ihan idiottina.
Siksi siis parempi, kun joukossa ei ole "muistavia todistajia" jos on tarkoitus ryypätä itsensä humalaan saakka.
Nykyään en enää juo, ja tosiaan, ei muakaan kutsuta enää mihkään. Toisaalta se on helpotus, kännisten mukafiksut/mukasyvälliset jutut on oikeasti hiton rasittavia ja meno typerää.
Mullakin on kokemusta molemmista, mutta en ole ikinä kokenut sitä ongelmaksi mitenkään päin. En koe sitä ongelmaksi, jos örvellän kännissä ja paikalla on joku selvinpäin. En myöskään koe sitä ongelmaksi, jos olen porukan ainoa alkoholitonna. Eikä mua ikinä ole mihinkään jätetty kutsumatta sen takia, etten juo. Jos menen kapakkiin tai illanistujaisiin tms, pysyy mulla ihan limpparilasi kädessä, eikä muut kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä mun lasissa on. Miksi pitäisi? Osaan pitää hauskaa ihan kokiksenkin voimin.
ärsyttävää, kun porukassa on yksi selväpäinen näkemässä ja muistamassa koko totuuden. Paljon kivempi vetää kaikki kännin piikkiin.
Ei voi mitään.