Tunnetko koskaan myötähäpeää kun katsot jotain aikuisen ihmisen
askarteluja, joista tää henkilö on selvästi ylpeä ja omasta mielestäsi ne on kuin alaluokkalaisen töherryksiä? Sitten pitää vain pokkana sanoa että hieno! Kun ei tietenkään kehtaa samoa totuutta.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
En. Mikä minä olen toisten käsitöitä/askarteluja arvostelemaan
Juuri näin. Jos hän myy niitä, sanon silloin, ettei ole tyyliseni ja minulla ei ole sille käyttöä.
Joku pelle tuli kerran esittelemään "taulujaan". Vedin käkättimeen...
Vierailija kirjoitti:
Joku pelle tuli kerran esittelemään "taulujaan". Vedin käkättimeen...
🤣🤣
Tulee usein. Ainakin yksi kaveri tekee tota ihan tahalleen. Sen mielestä satutan itseäni myötähäpeällä.
Myötähäpeä on kuulemma itsensä pahoinpitelyä siten ettei hänen tarvitse vedellä minua korville.
Verenpaine kuulemma kohoaa ja elämä lyhenee, kun häpeää.
Hän satuttaa minua epäsuorasti. Olen tyhmämultihändikäppi joka lyö päätään seinään, kun toinen niin käskee.
Tuskinpa se askartelija kehuja odottaa, esittelee vaan harrastustaan.
Ylpeä voi olla aikaansaannoksistaan ihan sen tekemisen, harjoittelun ja uuden oppimisen vuoksi mutta se on ihan sisäinen tunne eikä kaipaa vakuutteluja ulkopuolelta.
Jos koet tarvetta sanoa jotain, sano vaikka "katos vaan", ja pyörittele vaikka silmiäsi jos siltä tuntuu. Ei se askartelija / käsitöiden tekijä siitä välitä.
Mulla on todella iso kynnys tehdä omalle perheelle jopa synttärikortteja kun oon niin itsekriittinen ja perfektionisti ja sitten jotkut esittelevät kaikenlaisia viritelmiä vieraille ihmisille.
En. Mikä minä olen toisten käsitöitä/askarteluja arvostelemaan