Miksi jotkut vuodattavat ongelmiaan ns. tuttavilleen?

Enpä tiedä, ehkäpä ne jotkutit on vaan sellaisia.

Kuuluu ehkä jotkuttien ominaisuuksiin,

Tuttava on kepeä ja satunnainen seura ja ystävälle voi purkaa syvimpiä tuntoja. Tuttavia ja kavereita tulee ja menee elämän varrella, mutta ystävyys on säilyväisempää. 

Parempi on että keskustelee asioistaan kuin panttaa päänsä sisällä. Tämän takia ihmiset käy esimerkiksi terapiassa jossa vuodatetaan jollekin kaikki ongelmat ja murheet. Tulee parempi fiilis kun saa purettua päänsä sisältöä

En ymmärrä näitä kommentteja. "Jotkut" on kai ihan normaali sana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttava on kepeä ja satunnainen seura ja ystävälle voi purkaa syvimpiä tuntoja. Tuttavia ja kavereita tulee ja menee elämän varrella, mutta ystävyys on säilyväisempää. 

Joo, näin olen ymmärtänyt. Miksi sitten ystävänä pitämäni ihminen käyttäytyy minua kohtaan kuin tuttava, mutta odottaa itse minulta ystävän kohtelua?

Ap

Hanki ne kevyet ystävät. Ja anna vuodattajien etsiä joku muu kuulija, joka oikeasti ymmärtää tai on empatiaa. Sulla ei oikein tapahdu mitään ajatuskulkuja, jos sua ei se kiinnosta tai ei ole kokemusta niistä tms. Osalla ei ole ketään jonka kanssa saada huolet pois tai näkökulmia. Ehkä sulla ei ole mitään sanottavaa siihen. Ehkä heidän äitikin on parempi kuulija joissain asioissa tai kriisikeskus. Jos on taloushuolia tai terveys, osa yksin asuvia, tilanne voi olla tosi paha. Ehkä heitä taas ihmetyttää pintaliitosuhteet, joissa ei tueta toista.

Ystävien kesken asioista voidaan puhua muustakin kuin kivoista jutuista. Jollet ap, jaksa kuunnella toisen ongemista, ette ole ystäviä, vaan tuttavia.

Kun ystävä puhuu ongelmistaan, se ei missään nimessä tarkoita, että ne pitäisi ratkaista keskustellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttava on kepeä ja satunnainen seura ja ystävälle voi purkaa syvimpiä tuntoja. Tuttavia ja kavereita tulee ja menee elämän varrella, mutta ystävyys on säilyväisempää. 

Joo, näin olen ymmärtänyt. Miksi sitten ystävänä pitämäni ihminen käyttäytyy minua kohtaan kuin tuttava, mutta odottaa itse minulta ystävän kohtelua?

Ap

Hmm, miten kauan olette tunteneet?

- eri

Vierailija kirjoitti:

Ystävien kesken asioista voidaan puhua muustakin kuin kivoista jutuista. Jollet ap, jaksa kuunnella toisen ongemista, ette ole ystäviä, vaan tuttavia.

Kun ystävä puhuu ongelmistaan, se ei missään nimessä tarkoita, että ne pitäisi ratkaista keskustellessa.

Jaksan kyllä, mutta kun se ei ole molemminpuolista. Itse haluaisin siis hyviä ystävyyssuhteita, joissa tuettaisiin ja kuunneltaisiin, mutta päädyn usein olemaan se, joka vain kuuntelee, mutta jota ei kuunnella. 

Ap

Ap, en ymmärtänyt koko aloitusta. Siis ystävänä pitämäsi henkilö luottaa sinuun ja kertoo hankalistakin tunteista. Kuitenkin sinä odotat ystävän olevan vain kuitenkin tuttavallinen ja kevyitä juttuja höpöttävä ? Mikä minulla meni ohi?

Suku ja ystävät eivät enää jaksa kuunella.

Johonkin kuitenkin pitää vetää raja. Mulla on yksi ystävä, joka soittelee joka viikko monta kertaa, ja valittaa omia mies- ja remonttihuoliaan. Ei halua neuvoja, ainoastaan valittaa. Mulla on itselläni tällä hetkellä huolta läheisten terveydentilasta ja oman työ jatkumisesta, mutta jos yritän sanoa väliin jotain näistä omista murheistani, ystävää ei kiinnosta yhtään vaan jatkaa vain omia miesjuttujaan. Jotka ovat kieltämättä sekaisin, mutta siksi koska tuli ero kun petti miestään erään sekopään kanssa, josta yrittää nyt varmaan viidettä vuotta päästä eroon tapailemalla aina samanaikaisesti 3-4 random tinder-miestä. Eli on siinä pikkuisen omaakin syytä kun ei oikein suju.

Olen vähentänyt puhelimeen vastaamista, kun hän soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävien kesken asioista voidaan puhua muustakin kuin kivoista jutuista. Jollet ap, jaksa kuunnella toisen ongemista, ette ole ystäviä, vaan tuttavia.

Kun ystävä puhuu ongelmistaan, se ei missään nimessä tarkoita, että ne pitäisi ratkaista keskustellessa.

Jaksan kyllä, mutta kun se ei ole molemminpuolista. Itse haluaisin siis hyviä ystävyyssuhteita, joissa tuettaisiin ja kuunneltaisiin, mutta päädyn usein olemaan se, joka vain kuuntelee, mutta jota ei kuunnella. 

Ap

Näitä itsekkään yksipuolisia "ystäviä" valitettavasti sattuu kohdalle. Ota etäisyyttä. Jos sinua ei kuunnella niin olet vain terapiaa hakevan murheiden likasankona. Siihen ei ole velvoitetta erityisesti jos tilanne jatkuu ja jatkuu...

Vierailija kirjoitti:

Johonkin kuitenkin pitää vetää raja. Mulla on yksi ystävä, joka soittelee joka viikko monta kertaa, ja valittaa omia mies- ja remonttihuoliaan. Ei halua neuvoja, ainoastaan valittaa. Mulla on itselläni tällä hetkellä huolta läheisten terveydentilasta ja oman työ jatkumisesta, mutta jos yritän sanoa väliin jotain näistä omista murheistani, ystävää ei kiinnosta yhtään vaan jatkaa vain omia miesjuttujaan. Jotka ovat kieltämättä sekaisin, mutta siksi koska tuli ero kun petti miestään erään sekopään kanssa, josta yrittää nyt varmaan viidettä vuotta päästä eroon tapailemalla aina samanaikaisesti 3-4 random tinder-miestä. Eli on siinä pikkuisen omaakin syytä kun ei oikein suju.

Olen vähentänyt puhelimeen vastaamista, kun hän soittaa.

Oikea valinta. Jos tuollaiseen ei puutu niin toisen negatiivinen tilitys alkaa painaa omaa mielialaa entistä alemmas. Etäisyyden ottaminen ja tilitysvapaiden päivien pitäminen auttaa. Jos toinen siitä loukkaantuu ettei aina vastaa puhelimeen niin se on hänen oma valintansa. Psyykkisenä kaatopaikkana toimimiseen ei ole kenelläkään velvoitetta.

Mä vuodatan koska ei oo ketään muutakaan kelle puhua kuin random tuttavat. 

Vierailija kirjoitti:

Mä vuodatan koska ei oo ketään muutakaan kelle puhua kuin random tuttavat. 

Miksi et sitten ajattele heitä ystävinäsi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vuodatan koska ei oo ketään muutakaan kelle puhua kuin random tuttavat. 

Miksi et sitten ajattele heitä ystävinäsi?

Ap

No ei ne halua edes olla tekemisissä kanssani, mutta se oli jo ennen kuin aloin vuodattaa. Totesin että voin siis yhtä hyvin käyttää heitä kuuntelevana korvana kun seurani ei muutoinkaan kiinnosta, mutta jossain tilanteissa heidän on ns pakko kuunnella. 

Ehken ihan kaikille kertoisi ongelmistani, mutta elämä on pieniä valintoja.