Loukkaanunko pienestä, kun poikaystävä katselee naisten kuvia fb:sa?

Aluksi haluaisin mainita, etten näe perus p*rnon katsomisessa mitään pahaa. Enkä siitä myöskään loukkaannu tai mitään. Itselleni ihan perus touhua, vaikka en sitä itse katsele.

Taustatietona, olemme 31 ja 36 vuotiaita. Suhteessa kohta 2 vuotta. Emme asu yhdessä, mutta hän tulee luokseni noin 5 kertaa viikossa. 

Itselläni on takana 10 vuoden suhde, joka päättyi siihen, että vikat 3 vuotta oltiin vaan kämppiksiä, eli ei läheisyyttä ollut enään. Lähdin pois.

Tämä uusi poikaystäväni sai minut tuntemaan itseni halutuksi ja meidän seksi on myös hyvin monipuolista ja parasta mitä on mulla ollut. Aina kun nähdään sitä on ainakin 1-4. Eli mielestäni ollaan hyvin aktiivisia. 

Tiesin kyllä, että katselee välipäivinä p*rnoa. Ollaan avoimia, ihmettelin vähän vain. Ihan loistava poikaystävä materiaalia muuten, kehuu, huolehtii, auttaa arjen hommissa. Huomioi ja kuunteleen.

Nyt kuitenkin, vahingon kautta aukesi pieni pandooran lipas. 

Hän on jo jonkun aikaa katsellut fb reelsien kautta of tyylistä sisältöä. Ja tähän haluaisin lisätä sen, että sekin olisi ok, jos vaa selailisi niitä tiktokin tapaa vaa läpi. Mutta, homma ei ihan menny niin, hän availi tekijöiden profiilit ja siirtyi heidän sivuilleen. JA sekin olisi OK. Jos niitä ei ollu yli 150+ kappaletta (puhutaan lähemmäs 300 ja enemmän). Eli fb tallentaa siinä vaiheessa hakuun tiedon kun on käynyt sivuilla/profiililla erikseen. Merkintää ei jää reelsien selailusta.

Itse aktiivisena reels/tiktok käyttäjänä tiedän, ettei ihan turhasta siirry sinne tekijän omille sivuille.

Mutta niin, se nyt siitä. Itsetuntoni romahti. Enkä voi katsoa poikaystävääni edes sillä tavalla enään. Tässä on mennyt pari päivää ja en tunne muuta kun oksetusta ja valtavaa pettymystä.

Hän itkee pyytää antaa anteeksi ja antaa uuden mahdollisuuden. Mulla ei tullu edes kyyneltä. Onkohan tämä joku olen jo liian vanha tähän. 

Tai mun feministinen puoli pelaa tässä, koska pystyn tekemään kaiken itse ja yksin ja pärjätä hyvin elämässä muuten (entisen avioliiton aikana pelkäsin etten pärjää). Vähän harmittaa hänen puolesta, onhan hän muuten ihanan lämminsydäminen ja huomaavainen..

Onko kokemuksia, miten tästä oksettavasta olosta pääsisi pois? Ja jos joku on jatkanut suhteessa tän jälkeen, niin onko toiminut?