Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tapahtuma elämässäsi tuntui aluksi pettymykseltä/takaiskulta, mutta elämäsi saikin tästä uuden ja paremman käänteen?
14.07.2024 |
Itselläni on useampia näitä:
- En ollut erityisen kaunis teininä/nuorena, joten ei ollut suuremmin vientiäkään pikkukylässäni, jossa muut pariutuivat melko nuorena. Muutin muualle opiskelun ja työn perässä. Avautui uusi maailma. Ulkonäkönikin kohentui kun aikuistuin. Nyt kelpaisin ehkä kotiseudullanikin ;-) mutta viihdyn paremmin nykyiselläni, jossa on enemmän vaihtoehtoja työn, harrastusten, ystävien jne suhteen. En enää muuttaisi takaisin.
Myös se, että olin nuorena jonkun aikaa sinkkuna, on tehnyt minusta omatoimisemman.
- Eka vakituinen työpaikkani meni konkurssiin. Aloin opiskelemaan lisää. Opiskelu ja uusi ammatti toivat todella paljon hyvää tullessaan. Uudella alallani ei ole pulaa töistä, työ on antoisampaa, ja työolosuhteet ja palkkakin ovat paremmat.
- Edellinen rakkaussuhteeni kariutui. Surin häntä todella pitkään, kunnes sain tarpeeksi etäisyyttä ja pystyin vihdoin näkemään hänet oikeassa valossa. Että hän oli useasti sanonut ilkeitä asioita, ollut mustasukkainen ja kontrolloiva. Nykyinen mieheni on ystävällinen, rakastava ja ihana ihminen, minulle paras mahdollinen.
- Nuorempana toivoin monta lasta, mutta eri syistä johtuen niitä ei tullut. Nykyään olen ihan oikeasti kiitollinen siitä että kävi näin. Olen itse isosta perheestä, ja nähnyt läheltä eri perheiden ilot ja surut. Suvussamme on vakavia perinnöllisiä sairauksiakin. Lapsiaanhan haluaa suojella kaikelta. Olisin murehtunut liikaa. Ja rakastan vapautta, liikkumatilaa, mahdollisuutta unelmoida ja tarvittaessa muuttaa elämää, asua vaikka ulkomailla. Elämä on minusta nyt kerrassaan ihanaa.
Että tällaista ;-)
Onko sinulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (58)
Minäkään en ollut kaunis 14-23-vuotiaana. Kun kaunistuin, en ollut niin koppava kuin nuorena kauniit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että kaikella on lopulta tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
On, useitakin. Mutta yksityisasiat on mulle yksityisasioita.
Täällä saa toisaalta olla anonyymi, mutta ymmärrettävää jos on liian henk.kohtaista ja tunnistettavaa.
Ei ole tapahtunut tuollaisia. Sen sijaan on lukuisia päinvastaisia kokemuksia eli ensin jokin on vaikuttanut olevan positiivinen käänne, mutta sitten onkin paljastunut pettymykseksi ja todellisuudessa pelkäksi takaiskuksi vaikka muulta ensin vaikuttikin.
Ajaudun burn outiin ja koko elämä mureni kun en tajunnut sitä ja jatkoin sokeasti töitä ja vastuita haalien ennen lopullista romahdusta. Toistaiseksi vielä odottelen sitä, että tämä "sattuma" olikin lopulta käänne parempaan ja jonkin uuden alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun ex muija teki itsarin. Mä luulin ensin että se on maailman loppu, mutta meni joku kuukauden verran niin löysin uuden tilalle ja tajusin miten hiton paska muija se ex oli ja olin vaan hukannu aikaani sen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei mikään.
Otin ekan miehen jonka sain. Luulin et oli kiltti mut petti monesti. Erosin vasta 15v jälkeen, en ole löytänyt uutta.
Sain potkut. Sain uuden mut huonomman työn, en ole löytänyt uutta.
Kouluttauduin uudestaan, en löytänyt siltä alalta sopivaa työtä.
Kavereita on kadonnut, ei ole löytynyt uusia.
Kuolemia ja sairastuminen lähipiirissä. Surua.
Väsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä lähinnä on ollut alamäkeä kohti montun pohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään.
Otin ekan miehen jonka sain. Luulin et oli kiltti mut petti monesti. Erosin vasta 15v jälkeen, en ole löytänyt uutta.
Sain potkut. Sain uuden mut huonomman työn, en ole löytänyt uutta.
Kouluttauduin uudestaan, en löytänyt siltä alalta sopivaa työtä.
Kavereita on kadonnut, ei ole löytynyt uusia.
Kuolemia ja sairastuminen lähipiirissä. Surua.
Väsyttävää.
Sun kandeis laihduttaa. Sori nyt vaan.
Okei 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ex muija teki itsarin. Mä luulin ensin että se on maailman loppu, mutta meni joku kuukauden verran niin löysin uuden tilalle ja tajusin miten hiton paska muija se ex oli ja olin vaan hukannu aikaani sen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kunpa omakin tekis saman ratkaisun. Vtuttaa kun en älynny tehdä sitä avioehtoa. Joutuu tässä jumittelemaan se takia.
Naiset sanoo että jos vaatii avioehtoa niin ei muka rakasta, mutta ei ne ajattele sitä, että kun ne vaatii ettei avioehtoa oteta, niin se tarkoittaa että ne ei rakasta oikeasti muuta kuin sitä rahaa. Paljastavat itsensä. Naiset on aina tuollaisia.
Yksinäisyys ja asioiden suurenteleminen omassa päässä. Mittasuhteiltaan asiat vaikuttivat hyvinkin sekavilta ja jäsentelemättömiltä ja sai vain lisää tuulta alleen kun muiden samassa veneessä olevien kanssa niistä jauhaa. Ajatusvääristymät luovat magneetin tavoin lisää toki johdonmukaisia skenaarioita vaikka samaan aikaan ymmärtää niiden olevan vääriä ja kuviteltuja joissa ei ole todellista perää vaan keksittyä mielikuvituksen luomaa fiktiota. Ihminen pyrkii täydentämään osittain olemassa olevaa totuutta värittämällä mielivaltaisesti sitä sen mukaan millainen käsitys hänelle on siitä muotoutunut erinäisiin satunnaisiin havaintoihin perustuvan aineiston perusteella vaikka ei varsinaisesti sen tyyppinen olisikaan mutta yksinäisyys saa mielikuvituksen valloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on avioero johtanut onnelliseen avioliittoon, irtisanoutuminen siihen, etten enää tarvitse kokoaikatyötä ja nuorena vakavasti sairastuminen ilmeisen lopulliseen arvomaailman muutokseen, ei ihan tässä järjestyksessä. Taitaa olla tämän elämän teema tämä rytinällä rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Se kun ex muija teki itsarin. Mä luulin ensin että se on maailman loppu, mutta meni joku kuukauden verran niin löysin uuden tilalle ja tajusin miten hiton paska muija se ex oli ja olin vaan hukannu aikaani sen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Vaihtamalla ei välttämättä parane, mut vika voi vaihtaa paikkaa. Parempi rumat rinnat kuin huono luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ollut kaunis 14-23-vuotiaana. Kun kaunistuin, en ollut niin koppava kuin nuorena kauniit.
Minulla ihan sama kokemus. Nuorena kauniit olivat välillä vähän prinssessoita käytökseltään, siskonikin.
Kun oli seurannut tuota vierestä jonkun vuoden, niin oli itsellä ehkä järkikin ehtinyt kasvaa samaa tahtia kuin ulkonäkö ;-)
Itse kuitenkin vieläkin yllätyn joka kerta kun tulee kehuja, otan nöyrästi vastaan ja kiitän, vaikka vähän epäuskoisena...
- ap
Vierailija kirjoitti:
Ajaudun burn outiin ja koko elämä mureni kun en tajunnut sitä ja jatkoin sokeasti töitä ja vastuita haalien ennen lopullista romahdusta. Toistaiseksi vielä odottelen sitä, että tämä "sattuma" olikin lopulta käänne parempaan ja jonkin uuden alkuun.
Itselleni tuli burn out jokin vuosi sitten, jatkuvan ja vuosia kestäneen työpaineen vuoksi.
Olin todella huolissani tulevaisuudestani ja jaksamisestani. Sanoin kuitenkin lopulta itseni irti töistä ja aloin opiskelemaan ihan muuta, saadakseni hengähtää työstäni. Opiskelin 2 v ja voimani palasivat. Muutin sitten lopulta ulkomaille ja jäin tänne. Elämä asettui uusiin uriin ja rauhoittui. Viihdyn todella hyvin ja elämäni on täällä vähemmän stressistä. Burn outini on nykyään historiaa, mutta joudun olemaan varovainen etten ajaudu samaan.
Ehkä sinäkin voisit kokeilla ihan jotakin muuta, mahdollisuuksiesi puitteissa... joskus täysin erilainen ratkaisu voi olla avain uuteen ja parempaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tapahtunut tuollaisia. Sen sijaan on lukuisia päinvastaisia kokemuksia eli ensin jokin on vaikuttanut olevan positiivinen käänne, mutta sitten onkin paljastunut pettymykseksi ja todellisuudessa pelkäksi takaiskuksi vaikka muulta ensin vaikuttikin.
Tuostahan voisi myös saada todella mielenkiintoisen keskustelunaiheen!
Jos teet uuden aiheen tuosta, niin varmaan tulisi paljonkin kommentteja siihen.
- ap
Yritin monta kertaa opiskelemaan alaa, jonne en sitten lopultakaan päässyt. Pääsin kuitenkin viimein opiskelemaan toista, monen muunkin tavoittelemaa alaa. Nyt olen todella tyytyväinen, että en päässyt ensiksi tavoittelemalleni alalle. Nykyinen sopii paljon paremmin luonteelleni ja olen taitava ja arvostettu työssäni.
Rakkauselämässä minulla oli paljon pettymyksiä ja olin jo vakuuttunut, että en koskaan löydä kumppania, joka olisi vastavuoroisesti kiinnostunut minusta. Nyt olen jo ollut 37 vuotta yhdessä rakastamani puolison kanssa. Olen 62 vuotias.
Olen siis ollut onnekas työssä ja rakkaudessa. Rahasta voin sanoa, että se ei ole varsinaisesti saanut pysyvää sijaa lompakossani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kun ex muija teki itsarin. Mä luulin ensin että se on maailman loppu, mutta meni joku kuukauden verran niin löysin uuden tilalle ja tajusin miten hiton paska muija se ex oli ja olin vaan hukannu aikaani sen kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kunpa omakin tekis saman ratkaisun. Vtuttaa kun en älynny tehdä sitä avioehtoa. Joutuu tässä jumittelemaan se takia.
Naiset sanoo että jos vaatii avioehtoa niin ei muka rakasta, mutta ei ne ajattele sitä, että kun ne vaatii ettei avioehtoa oteta, niin se tarkoittaa että ne ei rakasta oikeasti muuta kuin sitä rahaa. Paljastavat itsensä. Naiset on aina tuollaisia.
Oletko tullut ajatelleeksi omavaraista ja/tai rikkaampaa naista, niitäkin on. Ja silloin avioehto tietysti myös ;-)
En saanut virkatyössäni ylennystä, vaikka olin siihen laajasti hankkinut koulutusta ja pärjännyt alemmalla vakanssilla erinomaisesti. Nuorempi luottamusmiesten suosikki sai paikan. Nyt tuo vanha työpaikka on sekasorrossa. Itse lähdin pois ja siirryin yksityiselle puolelle - saamaan tuplapalkkaa.
Alue: Aihe vapaa
On, useitakin. Mutta yksityisasiat on mulle yksityisasioita.