Lue keskustelun säännöt.
Mikä tapahtuma elämässäsi tuntui aluksi pettymykseltä/takaiskulta, mutta elämäsi saikin tästä uuden ja paremman käänteen?
14.07.2024 |
Itselläni on useampia näitä:
- En ollut erityisen kaunis teininä/nuorena, joten ei ollut suuremmin vientiäkään pikkukylässäni, jossa muut pariutuivat melko nuorena. Muutin muualle opiskelun ja työn perässä. Avautui uusi maailma. Ulkonäkönikin kohentui kun aikuistuin. Nyt kelpaisin ehkä kotiseudullanikin ;-) mutta viihdyn paremmin nykyiselläni, jossa on enemmän vaihtoehtoja työn, harrastusten, ystävien jne suhteen. En enää muuttaisi takaisin.
Myös se, että olin nuorena jonkun aikaa sinkkuna, on tehnyt minusta omatoimisemman.
- Eka vakituinen työpaikkani meni konkurssiin. Aloin opiskelemaan lisää. Opiskelu ja uusi ammatti toivat todella paljon hyvää tullessaan. Uudella alallani ei ole pulaa töistä, työ on antoisampaa, ja työolosuhteet ja palkkakin ovat paremmat.
- Edellinen rakkaussuhteeni kariutui. Surin häntä todella pitkään, kunnes sain tarpeeksi etäisyyttä ja pystyin vihdoin näkemään hänet oikeassa valossa. Että hän oli useasti sanonut ilkeitä asioita, ollut mustasukkainen ja kontrolloiva. Nykyinen mieheni on ystävällinen, rakastava ja ihana ihminen, minulle paras mahdollinen.
- Nuorempana toivoin monta lasta, mutta eri syistä johtuen niitä ei tullut. Nykyään olen ihan oikeasti kiitollinen siitä että kävi näin. Olen itse isosta perheestä, ja nähnyt läheltä eri perheiden ilot ja surut. Suvussamme on vakavia perinnöllisiä sairauksiakin. Lapsiaanhan haluaa suojella kaikelta. Olisin murehtunut liikaa. Ja rakastan vapautta, liikkumatilaa, mahdollisuutta unelmoida ja tarvittaessa muuttaa elämää, asua vaikka ulkomailla. Elämä on minusta nyt kerrassaan ihanaa.
Että tällaista ;-)
Onko sinulla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (58)
Seurustelin vuosia miehen kanssa joka oli ystävällinen ja viisas, mutta ei koskaan sanonut minua tai pukeutumistani kauniiksi, ei halannut, eikä pitänyt kädestä kun kävelimme kaupungilla. Hän ei myöskään koskaan kannustanut minua työelämässä tai juhlinut saavutuksiani, vaan vähättelikin niitä.
Alussa tarjosin hänet ravintolaan syömään ystävänpäivänä, mutta lopetin jonkun vuoden jälkeen, eikä hän jatkanut perinnettä.
Itse kannustin ja kehuin. Ja ajattelin että hän vain on jotenkin sulkeutunut tyyppi. Lopulta kuitenkin luovutin ja jätin suhteen. Eron jälkeen hän kerran sitten jopa kehui ulkonäköäni. Voitte varmaan arvata hämmästykseni 😉
Jonkin aikaa eron jälkeen tapasin nykyisen miesystäväni, joka on täysi vastakohta exälleni tämän suhteen. Hän puhuu ja pussa, kehuu ja hemmottelee. Kaiken lisäksi hän on todella hyvännäköinen, mutta ei tunnu itse ymmärtävän tätä seikkaa. Olen kyllä kertonut sen hänelle tuhansia kertoja, sillä en näe mitään syytä pitää tätä omana tietonani, enkä pelkää että hänestä tulisi leuhka, tai että hän jättäisi minut tämän takia.
Ehkä exäni ei vain tykännyt ulkonäöstäni. Tai ehkä hän ajatteli kuten siskoni, että puoliso alkaa luulemaan liikaa itsestään jos häntä kehuu.
Hänen nykyisensä on kylläkin muidenkin mielestä melko paljon näköiseni 😉
En tiedä paraniko meidän kummankin elämä eron jälkeen, mutta toivon niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin vuosia miehen kanssa joka oli ystävällinen ja viisas, mutta ei koskaan sanonut minua tai pukeutumistani kauniiksi, ei halannut, eikä pitänyt kädestä kun kävelimme kaupungilla. Hän ei myöskään koskaan kannustanut minua työelämässä tai juhlinut saavutuksiani, vaan vähättelikin niitä.
Alussa tarjosin hänet ravintolaan syömään ystävänpäivänä, mutta lopetin jonkun vuoden jälkeen, eikä hän jatkanut perinnettä.
Itse kannustin ja kehuin. Ja ajattelin että hän vain on jotenkin sulkeutunut tyyppi. Lopulta kuitenkin luovutin ja jätin suhteen. Eron jälkeen hän kerran sitten jopa kehui ulkonäköäni. Voitte varmaan arvata hämmästykseni 😉
Jonkin aikaa eron jälkeen tapasin nykyisen miesystäväni, joka on täysi vastakohta exälleni tämän suhteen. Hän puhuu ja pussa, kehuu ja hemmottelee. Kaiken lisäksi hän on todella hyvännäköinen, mutta ei tunnu itse ymmärtävän tätä seikkaa. Olen kyllä kertonut sen hänelle
Lisäys: Omani siis kyllä parani huomattavasti 😃
Hullaannuin lomamatkalla näin jälkikäteen ajatellen täysin päättömällä tavalla paikalliseen mieheen. Menimme pian naimisiin, mikä osoittautui hirveäksi virheeksi. Erosimme alle vuodessa. Mies ei asu Suomessa eikä missään vaiheessa suhdettamme aiheuttanut kuluja suomalaisille veronmaksajille (tätä kuitenkin kysytään ja paheksutaan).
Tavatessamme minulla ja miehellä ei ollut yhteistä kieltä, ja näin valtavasti vaivaa opetellakseni miehen äidinkielen. Kielitaidostani on ollut sittemmin merkittävästi hyötyä työelämässä. Olen sen avulla saanut antoisia työtehtäviä, joita en muuten olisi saanut, ja päässyt matkustamaan ulkomaille enemmän kuin ammatissani on tyypillistä. Kyseessä on siis laajasti puhuttu maailmankieli. Ilman miestä minulla tuskin olisi ollut motivaatiota uuden kielen opiskeluun aikuisiällä, ja vaikka olisikin, ilman tilannetta, jossa minun oli tavallaan pakko kommunikoida puutteellisella kielitaidolla, osaamiseni ei varmastikaan olisi kehittynyt niin hyväksi kuin mitä se nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Hullaannuin lomamatkalla näin jälkikäteen ajatellen täysin päättömällä tavalla paikalliseen mieheen. Menimme pian naimisiin, mikä osoittautui hirveäksi virheeksi. Erosimme alle vuodessa. Mies ei asu Suomessa eikä missään vaiheessa suhdettamme aiheuttanut kuluja suomalaisille veronmaksajille (tätä kuitenkin kysytään ja paheksutaan).
Tavatessamme minulla ja miehellä ei ollut yhteistä kieltä, ja näin valtavasti vaivaa opetellakseni miehen äidinkielen. Kielitaidostani on ollut sittemmin merkittävästi hyötyä työelämässä. Olen sen avulla saanut antoisia työtehtäviä, joita en muuten olisi saanut, ja päässyt matkustamaan ulkomaille enemmän kuin ammatissani on tyypillistä. Kyseessä on siis laajasti puhuttu maailmankieli. Ilman miestä minulla tuskin olisi ollut motivaatiota uuden kielen opiskeluun aikuisiällä, ja vaikka olisikin, ilman tilannetta, jossa minun oli tavallaan pakko kommunikoida puutteellisella kielitaidolla, osaamiseni ei varma
Olipa mielenkiintoinen tarina.
Juuri näinhän voi käydä, uusi tuttavuus voi ikävä kyllä osoittautua pettymykseksi.
Ihana kuitenkin että loppujen lopuksi tästä jäi sinulle niin tärkeä oppi kuin uusi kieli.
- ap
Sain uuden pomon, joka osoittautui erittäin hankalaksi ja manipulatiiviseksi. Yritin aikani kestää, mutta lopulta etsin uuden työpaikan.
Vuoden päästä tapasin sattumalta entisen työkaverini, joka kertoi että kaikki muutkin olivat lähteneet, ja lopulta entinen pomomme oli saanut potkut.
Olin helpottunut että lähdin ennen kuin työtilanne oli äitynyt liian kaoottiseksi. Ja viihdyn tosi hyvin uudessa työssäni, jossa myös palkkani nousi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hullaannuin lomamatkalla näin jälkikäteen ajatellen täysin päättömällä tavalla paikalliseen mieheen. Menimme pian naimisiin, mikä osoittautui hirveäksi virheeksi. Erosimme alle vuodessa. Mies ei asu Suomessa eikä missään vaiheessa suhdettamme aiheuttanut kuluja suomalaisille veronmaksajille (tätä kuitenkin kysytään ja paheksutaan).
Tavatessamme minulla ja miehellä ei ollut yhteistä kieltä, ja näin valtavasti vaivaa opetellakseni miehen äidinkielen. Kielitaidostani on ollut sittemmin merkittävästi hyötyä työelämässä. Olen sen avulla saanut antoisia työtehtäviä, joita en muuten olisi saanut, ja päässyt matkustamaan ulkomaille enemmän kuin ammatissani on tyypillistä. Kyseessä on siis laajasti puhuttu maailmankieli. Ilman miestä minulla tuskin olisi ollut motivaatiota uuden kielen opiskeluun aikuisiällä, ja vaikka olisikin, ilman tilannetta, jossa minun oli tavallaan pakko kommunikoida puutteellisella kielitaidolla, osaamiseni ei varma
Toisaalta, jos olisi ollut suomalainen, tuli sitten ero tai ei, niin et olisi oppinut uutta kieltä, josta ollut hyötyä myöhemmin ;-)
Vierailija kirjoitti:
Hullaannuin lomamatkalla näin jälkikäteen ajatellen täysin päättömällä tavalla paikalliseen mieheen. Menimme pian naimisiin, mikä osoittautui hirveäksi virheeksi. Erosimme alle vuodessa. Mies ei asu Suomessa eikä missään vaiheessa suhdettamme aiheuttanut kuluja suomalaisille veronmaksajille (tätä kuitenkin kysytään ja paheksutaan).
Tavatessamme minulla ja miehellä ei ollut yhteistä kieltä, ja näin valtavasti vaivaa opetellakseni miehen äidinkielen. Kielitaidostani on ollut sittemmin merkittävästi hyötyä työelämässä. Olen sen avulla saanut antoisia työtehtäviä, joita en muuten olisi saanut, ja päässyt matkustamaan ulkomaille enemmän kuin ammatissani on tyypillistä. Kyseessä on siis laajasti puhuttu maailmankieli. Ilman miestä minulla tuskin olisi ollut motivaatiota uuden kielen opiskeluun aikuisiällä, ja vaikka olisikin, ilman tilannetta, jossa minun oli tavallaan pakko kommunikoida puutteellisella kielitaidolla, osaamiseni ei varma
Toisaalta voisit sanoa, että tästä on ollut hyötyä suomalaisille veronmaksajille, koska opit kielen ihan itse, ja josta hyötyy työnantajasikin, ja lopulta koko yhteiskunta 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-En päässyt opiskelemaan haluamaani alaa. Myöhemmin huomasin, että onneksi en!
-Olin todella rakastunut yhteen mieheen, hänelläkin oli tunteita minua kohtaan, mutta jostain syystä hän ei halunnutkaan parisuhdetta kanssani. Selitti, että ansaitsen parempaa, mutta eikös tuo ole aina vain joku selitys? Mutta en olisi koskaan uskonut, että oikeastaan ansaitsinkin parempaa, ja nykyinen puolisoni on enemmän kuin voisin toivoa. Jos olisin päätynyt tämän ensimmäisen kanssa kimppaan, olisin menettänyt elämästäni paljon kokemuksia, ja uskon, että nykyinen parisuhteeni antaa kaiken minkä haluan, toisin kuin ensimmäinen mies.
-Korona. Olin ennen koronaa saanut vakituisen työpaikan, jossa kuvittelin olevani loppuelämäni. Haaveilimme mieheni kanssa lapsesta, mutta tulikin korona ja minä jouduin lomautetuksi. Päätin opiskella uudelle alalle, ja löysin unelma-alani. Bonuksena työaikani on n. 50 % vanhasta, palkka sama ja saan itse päättää työaikani. Lastenhankinta hieman lykkääntyi, mutta hyvä niin: nyt meillä on aivan ihana lapsi, enkä voisi kuvitella toista lasta hänen tilallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en ollut kaunis 14-23-vuotiaana. Kun kaunistuin, en ollut niin koppava kuin nuorena kauniit.
Ja ne yläaste/lukioajan kaunottaret!! Ovat lähes kaikki olleet hirveitä röökimuijia jo noin 30 vuotiaasta. Sen sijaan harmaavarpusista on kuoriutunut todella upeita naisia.
Sama itsellä, näytin karsealta tuolloin, nykyään vientiä riittäisi aivan liikaakin. Onnellinen perheen isä kuitenkin, joten aivan sama :)
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lomittajana eräässä yrityksessä, mutten saanut vakituista paikkaa, koska eräällä hakijoista oli parempi CV, itse olin vastavalmistunut.
Lomitin sitten kuitenkin häntäkin. Mutta kun hän pari vuotta myöhemmin sanoi itsensä irti, niin en enää kuitenkaan hakenut tähän virkaan. Olin juuri saanut aivan ihanan työpaikan. Ja olin huomannut kuinka riitainen tämä edellinen työpaikka oli.
Uudessa työpaikassani oli tosi hyvä ilmapiiri ja kasvoin tosi paljon uusien vastuiden mukana. Ja sain hyviä ystäviä työkavereistani. Jäin sinne töihin 10ksi vuodeksi, kunnes muutin paikkakuntaa. Muistelen vieläkin lämmöllä tätä nuoruuteni työpaikkaa.
Entinen poikaystäväni oli melko itsenäinen, ja teki minullekkin selväksi ettei ala "paapomaan" minua, ei vie tai hae minua harrastuksistani, ei auta minua opiskelutehtävissäni (oli itse valmistunut samaan ammattiin) jne.
Tuntui vähän ikävältä aikanaan, mutta totuin vähitellen.
Jälkeenpäin olen kuitenkin huomannut, että minusta tuli erittäin omatoiminen, pärjäilen hyvin omin avuin. Ja viihdyn tosi hyvin omillanikin.
Nyt seurustelen kuitenkin huolehtivaisen kaverin kanssa, mikä on minusta ihanaa ja luksusta, mutta olen tyytyväinen että eka suhteeni ei tehnyt minusta liian riippuvaista ja avutonta, koska minulla oli taipumusta siihen ja olin vähän arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä seurustelin samanikäisen miehen kanssa, joka aikaa myöten osoittautui kontrolloivaksi ja väkivaltaiseksi. Olin todella yllättynyt, sillä en tiennyt mitään parisuhdeväkivallasta. Enkä ollut koskaan ihaillut vaarallisia miehiä, vaan rauhallisia ja tasapainoisia.
En ikävä kyllä puhunut tästä kenellekkään, koska häpesin sitä että minua kohdellaan huonosti. Ja en halunnut että hänelle(!) tulisi vaikeuksia tästä.
Lopulta kuitenkin tajusin että minun täytyy jättää hänet, mikä ei ollut helppoa, hän uhkaili ja stalkkasi pitkään vielä eronkin jälkeen.
Olen kiitollinen että ymmärsin jättää hänet ajoissa, enkä ehtinyt hankkia lapsia hänen kanssaan.
Tämä suhde johti kuitenkin myös siihen että minulle kehittyi "hälytysjärjestelmä" tämäntyyppisten miesten suhteen. Tunnistin red flagit alta aikayksikön, joskus jopa eka treffeillä. Siitä miten he puhuivat muista ihmisistä, varsinkin naisista ja existään, ja miten puhuivat itsestään. Ja mikä oli heidän ihmissuhdehistoriansa. Olin myös oppinut että huonot piirteet vain pahenevat suhteen aikana.
Tämä on suojellut minua myöhemmin ja olen välttynyt samantyppisiltä miehiltä seurustelusuhteissani. Olen myös oppinut tunnistamaan ja välttelemään toksisia ihmisiä muutenkin.
Toivoisin silti että nuoria (tyttöjä ja poikia) opastettaisiin jo ennen ensimmäisiä seurustelusuhteita siitä, mikä on normaalia käyttäytymistä, ja mikä ei, niin että he tunnistaisivat nämä merkit mahdollisimman aikaisin ja pystyisivät suojelemaan itseään paremmin.
Tuli avioero, minusta tuli varakas talonomistaja ja meillä meni lasten kanssa loppujen lopuksi erittäin hyvin. Hain työtä, minut olisi otettu, mutta olisi pitänyt muuttaa pikkukuntaan, en halunnut muuttaa, varalle valittu sai viran, virka lakkautettiin vuoden kuluttua. Hain toista työtä, siihen otettiin tuttu, josta tiesin, ettei pärjää siinä, minua otti päähän, ei huolta, koko paikka ajettiin alas ja tuttuni jäi työttömäksi, väistin luodin. Nämä esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli melko raskasta olla syntynyt isoon perheeseen. Kaipasin omaa rauhaa, sitä ettei tarvitsisi huolehtia nuoremmista sisaristaan ja tehdä paljon kotitöitä, että olisi voinut tehdä läksyt rauhassa j n e. Ja tietysti vanhempien huomio olisi aina välillä ollut kivaa.
Ehkä tämä kuitenkin teki meistä sisarista sosiaalisia ja mukautuvaisia, koska pakostakin joutui ottamaan toiset huomioon. Ja pahimmat särmät olivat sisaret jo hioneet, niin ettei jäänyt epäselväksi missä olisi parantamisen varaa.
Ja koska ei ole tottunut saamaan kaikkea mitä halusi, niin pienetkin ilonaiheet tuntuvat merkityksellisiltä.
Toisaalta, mieheni, joka on ainoa lapsi, on erittäin tasapainoinen ja sopeutuvainen. Vähän introvertti kuitenkin, viihtyy omillaan, mutta tämä johtuu ehkä muusta kuin sosiaalisten taitojen pakkoharjoittelusta...
Jäin pois työelämästä 30 vuoden uran jälkeen, koitti todellinen vapaus.
Käännettä parempaan odotellessa. Toisinaan on ollut pilkahduksia, mutta tällä hetkellä on lähinnä huijattu olo.