Miten eroon itsensä alentamisesta? Onko joku onnistunut?
Olen alemman keskiluokan perheestä, tutuilla on paremmat taustat ja nykytilanne. Ei onnea kumppaniritamalla. En kelpaa uusiin töihinkään, en osaa tyrkyttää itseäni ja ilmaista mitä haluaisin. Enkä usko että kelpaisin mihinkään vaikka haluisinkin jotain. Usein tunnen alemmuutta tuttujen juttuja kuunnellen.
Miten eteenpäin? Kokemuksia?Vai onko tämä vaan tässä?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Joka itsensä alentaa, korotetaan, sanoi Jeesus Kristus.
No kiitos vaan 😁
Mikä on siis se oikea ongelma? Etkö uskalla olla itsevarma? Älä ainakaan vertaile elämääsi muiden elämiin vaan elät omaa elämääsi josta sinun täytyy muodostaa sellainen että sinä viihdyt. Muista sanoa ääneen aina tarvittavat asiat. Voihan se olla että toisinaan sitä vain kelailee elämää ja prosessoi. Ole kiitollinen terveydestäsi ja siitä kaikesta mitä sinulla on.
Vierailija kirjoitti:
Joka itsensä alentaa, korotetaan, sanoi Jeesus Kristus.
Toimii ylimielisille ihmisille.
Lopeta se itsesi mollaaminen ja jatkuva vertailu muihin
siitä on hyvä aloittaa vai Oletko teini? 😳
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se itsesi mollaaminen ja jatkuva vertailu muihin
siitä on hyvä aloittaa vai Oletko teini? 😳
Käytöskurssille olisi Suomessa tarvetta. Kukahan sellaisen kehittelisi. Ymmärrys ja kohtelias tapa kommunikoida on viisasta monellakin tavalla. Itsevarman ihmisen ei tarvitse ihan kaikesta alentaa toisia. Alennetaan niitä ylimielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se itsesi mollaaminen ja jatkuva vertailu muihin
siitä on hyvä aloittaa vai Oletko teini? 😳
Kun osaisinkin. Kaikki muut on tai heillä on sitä tätä ja tuota eli miks joku silloin ottaisi minut jos en ole sitä tätä ja tuota... tulee olo et jos en ole aiemmin kelvannut suhteisiin/töihin niin miksi kelpaisin nyt. en valitettavasti ole enää teini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se itsesi mollaaminen ja jatkuva vertailu muihin
siitä on hyvä aloittaa vai Oletko teini? 😳
Kun osaisinkin. Kaikki muut on tai heillä on sitä tätä ja tuota eli miks joku silloin ottaisi minut jos en ole sitä tätä ja tuota... tulee olo et jos en ole aiemmin kelvannut suhteisiin/töihin niin miksi kelpaisin nyt. en valitettavasti ole enää teini.
Ymmärrän sinua ja se voi turhauttaa, voi aiheuttaa sitä häpeää ja huonommuuden tunnetta mutta käsittelet vain justiinsa kaiken tuon mielipahan ja suhtaudut asioihisi nyt niin että sinulla on omanlainen elämä. Näin se nyt vain on. Tee kaikkia hyviä tarpeenmukaisia muutoksia itsesi hyväksi ja muista että meitä on paljon muitakin joilla ei ole ehkä yhtään mitään tai ketään yms.
Muista myös että ne jotka eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet elämäsi kanssa niin eivät vain ole sinua varten. Ole avoin ja utelias. Elämä voi yllättääkin joskus. Kyllä se siitä kohtalon toveri.
Ymmärsin sen, että vaadin rajojen kunnioittamista niin ei ole sitä, että koen olevani parempi kuin muut, vaan olen samanarvoinen kuin muut. Sitten vain toistin tuota itselleni ja lopetin pyytelemästä automaattisesti anteeksi tai selittelemästä asioita. Pyydän anteeksi, kun siihen on aihetta.
Miksi omanarvontuntosi on kiinni täysin ulkoisista asioista? Olet hyvä ja riittävä juuri sellaisena kuin olet. Asennoidu niin.
Joka itsensä alentaa, korotetaan, sanoi Jeesus Kristus.