Mitä ajatuksia herättää pariskunnat, jotka elävät erillistä elämää?

Kukin eläköön miten itse haluaa. Ei kuulu minulle millään tavalla.

Olen pahoillani, mun ajatukset eivät herää tälle(kään) asialle.

Voi olla ihan toimiva konsepti joillekin, joten mikäs siinä.

Ei mitään. Pitäisikö?

No normaalit ihmiset elävät omaa elämäänsä, eivätkä siipeile jonkun toisen elämässä.

No jos he eivät halua erota ja homma toimii, niin mitäpä se kenellekään kuuluu.

Ei mitään muita ajatuksia herätä kuin että heillä on tuollainen elämäntapa ja se on ihan ok.

En tajua mutta ei minun tarvitsekaan. 

Jos henkilöt ovat tyytyväisiä elämäänsä sillä tavalla kuin ovat sen järjestäneet, niin sehän on hieno juttu. 

Tavalliselta useamman vuosikymmenen suhteelta kuulostaa.

Varmaan aika perinteinen "toimiva liitto". Enemmän rehellisesti sanottuna ihmetyttävät pariskunnat, jotka tekevät asioita yhdessä ja olevinaan nauttivat siitä

Ei se tarkoita, että eläisi erillistä elämää, jos asioita tehdään itsekseen. Kaikille ei sukulaisvierailut ole suhteessa olennainen asia, ja jos toinen ei tykkää matkustelusta, on tietysti ihan fiksu ratkaisu, että matkusteleva osapuoli reissaa yksin tai kaverin kanssa. Itseäni ahdistaisi se, jos joka ikinen asia pitäisi tehdä yhdessä, ja sitten välillä joutuisi jättämään itselle kiinnostavia juttuja väliin kun toinen ei innostu, tai sitten toisen täytyisi tulla mukaan vastentehtoisesti - ei siinäkään mitään järkeä olisi. Minä kaipaan suhteelta kumppanuutta, läheisyyttä, yhteisiä omia juttuja, toimivaa seksiä, myös yhteistä ajanviettoa. Mutta haluan mennä kaveritapaamisiin yksin, en halua sukulaisvierailuja. On ok matkustaa yksin, jos jokin matkakohde tai matkustaminen itsessään ei toista kinnosta, joskin tykkään matkustaa myös yhdessä. Harrastukset voivat olla molemmilla omat, mutta jos jotain asiaa tykätään harrastaa yhdessä, sekin on ok.

Varmaan aika hyvä diili. Näkee toista, muttei liikaa kyllästymiseen asti. Veikkaan, että näillä suhteilla on useasti hyvät eväät kestää.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika perinteinen "toimiva liitto". Enemmän rehellisesti sanottuna ihmetyttävät pariskunnat, jotka tekevät asioita yhdessä ja olevinaan nauttivat siitä

Heh, joo, nämä vuosikymmeniä yhdessä olleet pariskunnat jotka ovat niin läheiwriippuvaisia toisistaan että on  pakko olla yhdessä mutta eivät kestä toisiaan ja tappelevat sitten. Eeossa ei voi olla vaikka ei edes pidetä toisistaan.

Paavo ja Päivi Lipponen. Anu Saagim ja Ristomatti Ratia.

Hyvin toimii. Ei me kämppiksinä tosin eletä, vaan perheenä, lapsien kanssa vietetään paöjon aikaa ja lisäksi pariskuntana seksiä on lähes joka päivä. Perhereissut ja sukuloinnit tehdään yhdessä, mutta enimmäkseen kivempi tehdä yksin tai kaverin kanssa reissut. Toinen on sillä välin muksujen kanssa. Ihan kuten vaikka silloinkin, kun toinen on harrastamassa. Meillä on miehen kanssa niin erilaiset kiinnostuksen kohteet, että ei vois vähempää kiinnostaa toisen mielestä täyden kympin reissu, joten miksi mennä mukaan? Perheenä kun reissataan niin sit toki täysin lapsien ehdoilla.

Edellyttää ettei ole mustis tyyppiä. Antaa tilaa ja vapautta toiselle.

Tuo on paras malli antaa lapsille. Saa mennä eikä vahdita mustiksena. Omassa parisuhteessa sitten osaavat myös antaa tilaa.

Ennemmin minä tuollaisen järjestelyn ottaisin kuin että kaikki pitäisi aina tehdä yhdessä, eikä olisi mitään omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Edellyttää ettei ole mustis tyyppiä. Antaa tilaa ja vapautta toiselle.

Ei tarvitse olla eikä tosin tarvitse pettääkään, kun saa olla ilman paineita myös erossa omissa jutuissa ilman että syntyy draamaa. On mukava tulla kotiin silloin. Ja haluaakin tulla kotiin.