Lue keskustelun säännöt.
Kyselin täällä vastikään hautajaisten järjestämisestä:
22.02.2011 |
Isä kuoli toissapäivänä.
Näin se on, että 2 vkoa kuoleman jälkeen mekin hyvästelemme isämme, täällä sanottiin, että se on aika yleinen tapa.
Isä on itse halunnut tuhkaamisen. Nyt pikkusiskoni kanssa sovittiin, että tuhkat sirotellaan järveen, jonka rannalla isä on asunut melkein koko ikänsä. Lupa on jo pyydettu ja saatu maanomistajalta.
Yritin isän venäläiselle vaimolle selittää, mistä on kyse, ei hän ymmärtänyt yhtään mitään.
Kysyin isän vaimolta, että kuinka hän haluaaa, tuhkat uurnassa maahan vai sirottelun. Hän vaan sanoi mulle, että "minä soittaa Mikkeli, minä soittaa Pieksämäki, minä soittaa Jyväskylä ja nyt puhelin ei toimi, minä ei ymmärrä" - en yhtään tiedä mitä hän edes tarkoitti.
Toisaalta hän ei ole varannut uurnallekaan paikkaa. Tuskin ymmärtää edes, että isä tuhkataan. Mutta pakkohan meidän lasten on koko juttu järjestää, kun isän vaimo ei näytä osaavan tehdä mitään.
Toivottavasti ei tule ongelmia tuon tuhkaamisen ja sirottelun kanssa. Pikkusiskoni vielä yrittää selittää asiaa isän leskelle...
Kommentit (45)
Isä ei kuulunut kirkkoon, oli ateisti. Mutta kuitenkin pappi oli ennen kuolemaansa käynyt antamassa isälle ehtoollisen - kuulostaa musta tosi omituiselta, isän tuntien.
Pappi ja kappeli on varattu saattokodin toimesta, mikä myös mua ihmetyttää. En tiedä, mitä leski on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä. Eikä hän osaa kertoa, vaikka kuinka kysyisin.
Leski ei ole sopinut siis oikeastaan mitään. Liekö hän edes tietää, mitä pitäisi tehdä. Soitan pikkusiskolle tuosta lehti-ilmoituksesta.
Musta olisi kaikkein paras tapa järjestää kappelilla se muistotilaisuus ja jatko"tarjoilu" isän ja lesken kotona.
Musta ei edes tarvitsisi laittaa lehti-ilmoitustakaan.
Joo noi raha-asiat mietityttää. En usko, että isän leski on osannut hoitaa mitään, esim. tarkistaa isän tilin. Kuolinpesä varmaankin on suht varaton. Sen tiedän, että sairaalan sosiaalityöntekijä on hoitamassa joitain isän hoito- ja lääkekuluihin liittyviä asioita.
Ongelma tässä on se, että isän leski ei tiedä, mitä tehdä, tai sitten ei vaan jostain syystä oikein tee mitään.
Tästä tulee kunnon soppa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkälle päästään kun menee pankkiin, siellä on ihminen joka hoitaa vaikka kaiken maksusta.
Ihan ensimmäiseksi pitää tilata katkeamaton virkatodistus (sukuselvitys) vainajan 15v iästä lähtien.
Kuoli toissa päivänä?!
Oletko haaskana vai mitä?
olisi tulkin hommaaminen?
osanottoni!
Kuoli toissa päivänä?! Oletko haaskana vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaan asiallista hankkia tulkki leskelle ja sopia sitten hänen kanssaan asioista, ettei tule turhia väärinkäsityksiä.
Oman äitini hautasin viime kesänä.
Koska on leski olemassa niin hän tekee päätökset ja hoitaa tai palkkaa jonkun toisen hoitamaan asiaa.
Ei ap:n tarvitse vaivata päätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänään posti toi meille viimeisen kirjeen koskien appiukon viimeisiä asioita. Asianajajan lasku perunkirjoituksista. Täytyy sanoa, että tämä on ollut niin suuri töinen urakka perheellemme henkisesti, että olemme ansainneet loman, vain omalla porukalla kaukana arjen rumbasta. Meillä oli neuvonantajina/tukena vanhempia, kokeneempia sukulaisia, mutta kaikki on hoidettu itse ilman mitään kokemusta. Tai no, mieheni lähinnä on hoitanut. En ollut osannut aavistaa kuinka paljon työtä on vainajan asioden hoitamisessa. Se suuren surun päälle on aika rankkaa.
Loukkaavaa, jos heti soitellaan jo tuhkan sirottelusta ja muusta, kun hädin tuskin yötä on vielä nukuttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LApsi joka on koko ikänsä tuntenut isänsä ei saisi vaivata päätään isänsä hautajaisista tai viimeisestä lepopaikasta?!?
JA sitten vaimo joka on ollut osan isän elämässä saa yksin päättää ja ajatella kaiken tai joutuu!??
Miksi sitä ei voisi lapsetkin asiasta välittää ja toivoa yhteistyötä?!?
Itse ainakin loukkaantuisin jos minua ei lainkaan huomioitaisi ajatusteni kanssa. Isä on minulle niin valtavan rakas että ajatuskin kauhistuttaa... Samoin äitini. Molemmat kun ovat tahoillaan uusissa avioliitoissa jotka ovat alkaneet vasta minun aikuisiälläni.
sopimassa hautajaisista sun muista.
Surussa mikään ei ole helppoa. Kaikilla oli omat toiveet ja toiveet mitä vainaja olisi halunnut.
Ihan sairasta meininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jäitä hattuun. Leski, tulkki ja lapset menkööt yhdessä hautaustoimistoon ajanvarauksella. Se on ensimmäinen askel, siitä kaikki lähtee rullaamaan. Unohtakaa yksityiskohdat, kuten se tuhkien sirottelu, tässä vaiheessa.
Meille saattohoitokodista soiteltiin, että tulkaa pian hakemaan ruumis, olemme ylibuukattu!!! Heti kuolin päivänä alkoi soittelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me "näimme" hänet kuoleman jälkeen seuraavan kerran arkussa, kappelissa. Mitä ap sekoilee?
ja voin sanoa ettei tässä kukaan paljoa ole rauhassa saanut surra. Ukkini asui ja eli yksin eli lapset luonnollisesti hoitamassa asiaa. Hautajaisten ajankohtaa mietittiin ensimmäisen kerran kun saattohoidossa oli selvää että kyse on enää päivistä ja tunneista. Lähiomaisiakin kun asuu siellä täällä. Mutta kuolinvuoteen ääreen ajoimme jokainen yötävasten kuka mistäkin...
Tuntuu ehkä julmalta mutta on kyllä ollut helkkarin raskasta. KAikki hautaustoimisto ravaukset, asunnon tyhjennystä, vainajan kuljetukset yms. Ne on pakollisia hoidettavia ja tavallaan osa surutyötä. Sen olen kuitenkin huomannut että hautaustoimistojen on helppo pitää hiton kalliita hintoja kun ei siinä kukaan surulta ja murheelta jaksa enää kilpailutella kun on arkea omaakin pyöriteltävänä... Eikä kukaan meidän tapauksessa edes ole ollut haaskalla! Maanläheisempää ja ihanampaa ukkia ei voi olla olemassa. Tunnearvollisia mieniä asioita oli jokaisella tavaroista mutta ei mitään omaisuuden haaskaamista. Antaisimme omankin omaisuuden jos saisimme hänet takaisin :`(
Siunaustilaisuus tai vastaava on 5.3.
Sitä ennen sovimme siskon kanssa, että laitamme ilmoituksen lehteen. Kaikki saavat tulla, jotka isän tunsivat.
Viestijälle nro 7: en ole haaskana missään. Isällä ei ole omaisuutta.
Tulkki on ollut käytössä kaksi kertaa, lisätulkkausta ollaan järjestämässä.
En voi mennä päivittäin näitä asioita hoitamaan 400 km:n päähän, esim. hautaustoimistoon. Mulla on työ ja pienet lapset.
Lisäksi: ennen tuhkausta on oltava tieto, mihin tuhkat laitetaan. Eli haudataanko ne uurnassa uurnalehtoon, jonnekin muualle vai sirotellaanko tuhkat maanomistajan/vesioikeuksien omistajan kanssa jonnekin muualle. Tämä asia on siis selvitettävä ennen hautajaisia.
Nro 17: miksi minä mielestäni sekoilen? Missä asioissa? Kaikki käytännön asiat on pakko hoitaa ennen 5.3. tapahtuvaa siunaustilaisuutta.
Kyllä minä ihmettelen saamiani tosi ikäviä ja negatiivisia vastauksia.
Me "näimme" hänet kuoleman jälkeen seuraavan kerran arkussa, kappelissa. Mitä ap sekoilee?
tai et muista että muistotilaisuus vaatii miettimistä, siunaus kappelissa vaatii miettimistä, vainajan paperiasiat, vainajan henkilökohtaiset tavarat yms. Kyllä siinä on enemmänkin tekemistä kuin vain odotella kappelin siunaustilasiuutta. Uurnauskin vaatii kaikenmoiset säätämiset ja sopimiset ja säädökset yms.
Siunaustilaisuus tai vastaava on 5.3. Sitä ennen sovimme siskon kanssa, että laitamme ilmoituksen lehteen. Kaikki saavat tulla, jotka isän tunsivat. Viestijälle nro 7: en ole haaskana missään. Isällä ei ole omaisuutta. Tulkki on ollut käytössä kaksi kertaa, lisätulkkausta ollaan järjestämässä. En voi mennä päivittäin näitä asioita hoitamaan 400 km:n päähän, esim. hautaustoimistoon. Mulla on työ ja pienet lapset. Lisäksi: ennen tuhkausta on oltava tieto, mihin tuhkat laitetaan. Eli haudataanko ne uurnassa uurnalehtoon, jonnekin muualle vai sirotellaanko tuhkat maanomistajan/vesioikeuksien omistajan kanssa jonnekin muualle. Tämä asia on siis selvitettävä ennen hautajaisia. Nro 17: miksi minä mielestäni sekoilen? Missä asioissa? Kaikki käytännön asiat on pakko hoitaa ennen 5.3. tapahtuvaa siunaustilaisuutta. Kyllä minä ihmettelen saamiani tosi ikäviä ja negatiivisia vastauksia.
Mutta sitä voi tältä palstalta odottaa. Otan osaa suruusi ja voimia kaikkeen!
t. Ukkinsa menettänyt
Valitettava tosiasia on, että hautajaisvalmistelutt on aloitettava varsin pian suru-uutisen jälkeen. Etenkin nyky-yhteiskunnassa on paljon asioita, jotka vaan on selvitettävä ja järjestettävä. Joskus on myös helpottavaa kanavoida surua puuhasteluun.
Usein se varsinainen suremisaika alkaakin hautajaisten jälkeen, kun tekeminen loppuu ja asian vasta tajuaa.
Osassa perheitä voi olla epäselvyyttä, kuka järjestelyjä hoitaa, tai erimielisyyttä esimerkiksi uskonnon takia. Varmasti jokaisen pyrkimys on järjestää arvokas hautajaistilaisuus, mutta sitten näkemykset eroavat siitä, olisiko esimerkiksi kirkko vai muu paikka sopivampi jos vainaja ei ole ollut kovin uskonnollinen mutta leski on ollut jne.
Ap:lle voimia ja osanottoni. Suosittelen minäkin järjestämään tapaamisen hautaustoimistoon lesken ja tulkin kanssa. Siellä osataan kyllä neuvoa, mitä kaikkea tulee hoitaa, ja olisi kohteliasta kuunnella lesken toiveita myös. Tottakai lapsetkin haluavat olla rakkaan vanhempansa hautajaissuunnittelussa mukana.
kuuluiko isä kirkkoon, vietetäänkö siunaustilaisuus, siunaako pappi, pitäisikö tavata pappi
entä muistotilaisuus; kotona vai seurakuntatalolla
ketä kutsutaan vai kaikki lehti-ilmoituksella
oliko isällä varallisuutta; kuka maksaa hautajaiset, arkun, muistotilaisuuden
onhan tässä paljon mietittävää