Lue keskustelun säännöt.
Kyselin täällä vastikään hautajaisten järjestämisestä:
22.02.2011 |
Isä kuoli toissapäivänä.
Näin se on, että 2 vkoa kuoleman jälkeen mekin hyvästelemme isämme, täällä sanottiin, että se on aika yleinen tapa.
Isä on itse halunnut tuhkaamisen. Nyt pikkusiskoni kanssa sovittiin, että tuhkat sirotellaan järveen, jonka rannalla isä on asunut melkein koko ikänsä. Lupa on jo pyydettu ja saatu maanomistajalta.
Yritin isän venäläiselle vaimolle selittää, mistä on kyse, ei hän ymmärtänyt yhtään mitään.
Kysyin isän vaimolta, että kuinka hän haluaaa, tuhkat uurnassa maahan vai sirottelun. Hän vaan sanoi mulle, että "minä soittaa Mikkeli, minä soittaa Pieksämäki, minä soittaa Jyväskylä ja nyt puhelin ei toimi, minä ei ymmärrä" - en yhtään tiedä mitä hän edes tarkoitti.
Toisaalta hän ei ole varannut uurnallekaan paikkaa. Tuskin ymmärtää edes, että isä tuhkataan. Mutta pakkohan meidän lasten on koko juttu järjestää, kun isän vaimo ei näytä osaavan tehdä mitään.
Toivottavasti ei tule ongelmia tuon tuhkaamisen ja sirottelun kanssa. Pikkusiskoni vielä yrittää selittää asiaa isän leskelle...
Kommentit (45)
Sinä 20 näköjään tiedät, mitä kaikkea on ihan pakko järjestää ja vieläpä heti.
Isäni leski kyseli äsken, että "minä ruoka ja minä juoma? kuka tulee, minne kuka tulee?".
Eli hän haluaisi järjestää jonkun muistotilaisuuden ehkäpä kotonansa, niin ymmärsin tämän sanomansa.
Lisäksi meidän on mietittävä, että mitä mikin maksaa ja kuka maksaa. Isän leski sanoi, että: "minä ei raha, isä hoitaa kaiken, isä pitä huolen".
Nyt olen huolissani myös isäni leskestä. En tiedä, onko hänellä mitään tuloja. En tiedä voiko hän tai haluaako hän jäädä nykyiseen asuntoonsa...tai onko hänellä edes valinnanvaraa. En tiedä, onko hän edes Suomen kansalainen.
Saimme äsken yhteyden hautaustoimistoon, jossa isäni oli syksyllä käynyt. Sieltä oli sanottu, että isäni oli kertonut, että hän on säästänyt rahaa hautajaisiin.
Siskoni menee viikonloppuna käymään läpi isämme papereita. Ehkä olemme viikonlopun jälkeen viisaampia.
Puhuimme siskon kanssa, että haluaisimme isästä molemmat jonkun henkilökohtaisen muiston. Sanoin siskolle, että haluan isän piipun. Sisko sanoi, että hän ottaa sitten toisen piipun. Kai isällä niitä pari ainakin oli.
Nyt itkettää ihan kamalasti, kun tätä kirjoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me "näimme" hänet kuoleman jälkeen seuraavan kerran arkussa, kappelissa. Mitä ap sekoilee?
tai et muista että muistotilaisuus vaatii miettimistä, siunaus kappelissa vaatii miettimistä, vainajan paperiasiat, vainajan henkilökohtaiset tavarat yms. Kyllä siinä on enemmänkin tekemistä kuin vain odotella kappelin siunaustilasiuutta. Uurnauskin vaatii kaikenmoiset säätämiset ja sopimiset ja säädökset yms.
He hoitivat äidin siitä eteenpäin. Yhden kerran kävimme hautaustoimistossa. Valittiin vaatetus, arkku, uurna ja kukat. Päätimme siunauspaikan ja ilmoitimme hautapaikan numeron ja valitsimme muistolaatan. Valitsimme musiikin ja tilasimme pitopalvelun.
Puhelimitse hoidimme sukuselvityksen, irtisanoimme kaikki mitä piti, soitimme pankkiin.
Kaikki tuo tehtiin ennen siunausta.
Hautajaisten jälkeen 2vko meni kun teimme itse perukirjan koska äidilläni ei ollut omaisuutta.
Ainoastaan hiukan käteistä joilla sai maksettua hautajaiskulut.
Isäni kuoli n. vuosi sitten ja kyllä pohdinta hautauksesta alkoi jo seuraavana päivänä.
Vainaja vietiin sairaalan kappeliin poliisin kilpailuttaman hautaustoimiston puolesta (isä kuoli kotona, jolloin seuraa aina kuolemansyyntutkinta) jossa kävimme häntä katsomassa, samoin ruumiinavaukseen hänet toimitti tämä hautaustoimisto. Vasta sitten astui kuvaan itse valitsemamme toimisto. Tarkoitan että kyllä asiat lähtivät rullaamaan heti samana iltana ja päätöksiä piti tehdä nopeasti.
Tässä tapauksessa varmaan vielä koko porukka on pöllämystynyt ja surun vallassa ja siksi ajatukset tempoilee varmaan ap:lla sisaruksineen ja laskellä vielä kieliongelmineen.
Kannattaa tosiaan varmaan istua alas tulkin kanssa ja tehdä työnjakoa, perunkirjoitus on oma iso ja raskas prosessinsa. Voimia ap:n perheelle.
Huolehtikaa ensin hautajaisjärjestelyistä.
Perunkirjoituksessa lakitoimistossa selviää sitten aikanaan, onko isälläsi ollut avioehtoa tai testamenttia. Yleensä leskellä on asumisoikeus asuntoon, jolloin asunto ositetaan vasta sen jälkeen, kun leski kuolee tai päättää myydä asunnon. Siinä yhteydessä varmasti selviää myös tarkemmin, saako hän jäädä Suomeen yms. Voithan sinä kysyä, tarvitseeko hän nyt muutamiksi viikoiksi vähän rahaa vai pärjääkö.
Tuskin se tulkille tyhmää kehtaa esittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun läheiseni oli myös ateisti ja onneksi paikalla saattohoidossa oli myös puoliso, eikä antanut papin tulla viimeistä voiteluaan tekemään. Hautaustoimistoon menimme seuraavana päivänä ja viikon kuluttua arkku hyvästeltiin ja vietiin tuhkattavaksi, siitä viikon päästä pidimme pienen muistotilaisuuden omaisen kotona, ja tuhkat haudattiin uurnalehtoon. Voimia ap.lle ja iso halaus, suru tulee sykleinä ja itku helpottaa. Isälläsi loppuivat kivut ja säryt.
Jos isäsi puoliso on ollut jo kauemmin avioliitossa, niin luulisi että on Suomen kansalainenkin. Minä sain muistoksi läheiseni yöpaidan, joka on minulla päällä, kun oikein ikävä yllättää.
Pikkusiskoni hoitaa kaikki käytännön asiat, koska hän asuu lähellä isämme viimeistä kotia. Ja jos on jotain asioita, joista hän ei ole varma, hän soittaa mulle, ja minä hoidan sovitusti muutenkin joitain asioita.
Ongelmia tulee olemaan myös isosiskomme taholta. Hänellä on eri isä kuin minulla ja pikkusiskollani. Mutta käytännössä hän on ollut meille aikanaan lapsina/nuorena täyssisko.
Jossain vaiheessa isosiskomme kääntyi Jehovan todistajaksi. Ja nyt tällä isosiskollamme, joka käytännössä hylkäsi nyt kuolleen isämme täysin, on todella paljon omasta mielestään sanottavaa isän hautajaisiin liittyen.
En tiedä, kuinka Jehovan todistajat hautaavat kuolleensa, enkä muuta voi sanoa kuin ettei kiinnosta pätkääkään. Isosiskoni hylkäsi isämme kääntyessään Jehovan todistajaksi. Ei ollut isään missään yhteydessä varmaankaan 15 vuoteen.
Mä olen ihan poikki näiden asioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni on lastemme kanssa hiihtolomalla laskettelemassa.
Laitoin eilen viestin exälle, että isäni on kuollut. Nyt exältä tuli viesti, jossa hän kysyi osoitettani.
Ehkä mä saan jonkun suruadressin.
Mulla on nyt niin paha mieli, etten näe enää krijoittaakaan. Itkettää niin paljon.
Kiitos kommenteistanne!
Vaikka kivittäisitte mut niin sanon, että ap heittää tarinaa.
Olen joskus miettinyt, että palstailenko kun tapahtuu jotain erittäin ikävää.
En palstaillut, en jaksanut tai voinut.
Ap ei tajua mistään mitään. En usko sinua ja mielestäni leikit liian vakavalla asialla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat isällään? Nyt minäkin yskon sut provoksi.
Puhuit ittes pussiin :)
Siellähän (saatto) osataan aika tarkasti ilmoittaa sukulaisille, että nyt kannattaa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki tänne kirjoittamani on täyttä totta. En edes ymmärrä sitä, miksi viestini tulkittaisiin väärin. Asiat on just niin kuin tänne olen kirjoittanut.
Jos olit niin miksi tulit sieltä heti pois etkä jäänyt auttamaan siskoa ja leskeä kun lapset lomailevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin sanomassa isälle hyvästit viime viikolla siellä saattohoitokodissa. En ollut paikalla, kun hän kuoli. Eliniänennuste oli tuolloin noin kuukausi, mutta isä kuoli viikon sisällä siitä, kun kävin hänen luonaan.
Pikkusiskoni olisi vielä mennyt tuon vierailun jälkeen katsomaan isäämme, mutta isä sanoi pikkusiskolleni, että älä enää tule. Jätetään jäähyväiset tässä ja nyt.
Lapseni ovat isänsä (siis exäni) kanssa hiihto/laskettelulomalla lapissa.
En jaksa enää tätä keskustelua, koska minä vain yritän järjestää asioita ja täällä haukutaan provoksi.
Toivottavasti teillä minulle ilkeilijöillä kaikki menee niinkuin itse haluatte, vastaavassa tilanteessa.
ovat isällään? Nyt minäkin yskon sut provoksi.
Puhuit ittes pussiin :)
Kirjoitin tuolla aikaisemmin siitä kun isäni kuoli yllättäen kotonaan. Yhden päivän saa virallisesti olla töistä pois lähiomaisen kuoleman johdosta, toki työterveyslääkäri voi ja aika usein kirjoittaakin jatkoa. Mutta itse ainakin silloin ajoin 300 km päähän lapsuudenkotiin ja seuraavana iltana takaisin kotipaikkakunnalle, tosin en sitten mennyt töihin kun olin niin huonossa jamassa.
Varmaan jokainen kokee surun erilailla, joku haluaa puhua asioista ja kelata asiaa ja jos ei välttämättä ole ketään kenen kanssa puhua niin varmaan joku tällainen palsta on ihan ok. Tosin pahempi mieli täältä tulee :(
Miksi et ole auttamassa hautajaisjärjestelyissä kun kerta lapset ovat lomalla?
Jos olisi totta niin kyllä tuossa tilanteessa olisit jo paikalla!
Miksi et ole auttamassa hautajaisjärjestelyissä kun kerta lapset ovat lomalla?
Jos olisi totta niin kyllä tuossa tilanteessa olisit jo paikalla!
Ehkä kotiäidin näkökulmasta on mahdotonta ajatella että ihmiset käyvät töissä!
On tarpeeksi kauheaa joutua palaamaan töihin vain päivän pari tuollaisen tapahtuman jälkeen.
Lomaa voi saada ja palkatontakin, mutta se ei ole mikään itsestäänselvyys. Riippuu tosi paljon työtehtävistäkin.
Kyllä minä täysillä osallistuin hautajaisjärjestelyihin yhdessä äitini ja siskoni kanssa vaikka 300 km päässä olinkin töiden ja perheen vuoksi. Monta kertaa päivässä puhuimme puhelimessa ja linkit arkkujen, uurnien, suruvärssyjen, musiikin jne. suhteen vaihtuivat sähköpostissa virtana. Myös paperihommia hoidin ihan tasavertaisesti.
Olin siis pikkusiskoni luona, kun hyvästelin isämme.
Olin siskolla viisi päivää, mutta sitten mun oli pakko mennä kotiin ja töihin.
Hyvästelin isämme silloin.
Mikä mun viesteissäni olisi mahdotonta ymmärtää? Että se on ihan totta.
Minä elän sitä elämää, mitä olen tänne kirjoittanut.
Jos sinä kirjoittelet palstalle sellaisia viestäjä, kuin nyt olet tehnyt, NIIN HÄPEÄ!
Mulla on isästä tosi iso suru, ja sä vaan pilkkaat ja väität valheeksi!
Sinuna tuntisin todellakin huonoa omaatuntoa! Vähättelet mun surua ja puhut paskaa. Oletko nyt tyytyväinen itseesi? Saanut minut isääni surevan ihmisen tuntemaan lohduttomuutta. Tuntuu siltä, ettei kukaan väitä muuta kuin omaan napaansa tuijottamaan!
Oleko nyt provon syyttelystä itseesi tyytyväinen?
vastauksia tosiaankin!
eikä tainnut minun lisäksi kuin muutama pahoitella!!
itselläni kuoli mummo viime torstaina,ja kyllä joutui äitini heti hoitelemaan asioita!
voimia kovasti ap;ee!!