Lapsen kaupparaivarit
Onko teillä mitään kikkoja miten uhmaikäisen kaupparaivareilta voisi välttyä muuten kuin käymällä ilman lasta kaupassa?
Lapsi juoksentelee kaupassa ympäriinsä ja kuullessaan esim. sanan spagetti juoksee pikapikaa spagettihyllylle ja lappaa hulluna spagettia koriinsa tai kärryynsä, jotka välttämättä haluaa aina ottaa. Ensimmäinen raivari tulee, jos ei saa kärryä tai koria, toinen raivari tulee jos ei anneta laittaa tavaroita koriin. Vaikea kohta on myös karkkihylly ja paistopiste. Näissä tulee paha taistelu, kun ei saa laittaa käsiään irtokarkkeihin tai leivonnaisiin ja häntä pidellään kiinni, ettei koskisi niihin.
Onko mitään keinoja raivon taltuttamiseksi tai minkä oheistoiminnon hänelle voisi antaa, että kokisi itsensä tärkeäksi ja isoksi kuten aikuiset?
Kommentit (55)
Lapsi istutetaan kärryyn. Ja sidotaan vaikka kiinni, ettei pääse putoamaan.
Tämän opettelu on juurikin sitä vanhemmuutta.
Ja jos kaupassakäynti on taistelua sieltä lähdetään heti pois. Kun tarpeeksi monta kertaa lähdette kesken, lapsikin alkaa oppia ettei venkoilu auta.
Tämä on vaan siitä toisesta kauppa-aiheisesta ketjusta inspiroitunut huono provo. Ei kannata vastata.
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vaan siitä toisesta kauppa-aiheisesta ketjusta inspiroitunut huono provo. Ei kannata vastata.
Mitä se sulle kuuluu, mistä me keskustellan? Jos ei oo mitään järkevää sanottavaa, kannattaa olla hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Entä lapsesi? Kuinka monta pientä lasta sinulla on, miten käyt heidän kanssaan tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa?
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Onko ihmeellistä että on erilaisia lapsia? Maailmassa on noin 8 000 000 000 ihmistä.
Oppinu faijaltaan joka kuullessaan sanan olut sekoaa täysin ja juoksee jääkaapille ja sitten telkkarin eteen ja alkaa helvetillinen älämölö ja sormet sukeltaa housuihin.
Totteleeko lapsi sinua kotona? Jos ei niin miksi tottelisikaan kaupassa.
opeta kaupassa käyntiä niin että haette vain pari ennalta sovittua asiaa kaupasta. Ja sinä päätät ennen kauppaan menoa otetaanko kärryjä tai istuuko lapsi ostoskärryissä vai miten kuljetaan. Olet hävinnyt tilanteen jos annat lapsen päättää huutamalla miten haluaa kulkea.
Eli kerro lapselle ennen kauppareissua että nyt käydään hakemassa kaupasta vain yksi paketti spagettia ja yksi maitopurkki. Ja kerrrot myös kaupan pihalla että tänään otetaan vain äidille kori ja haetaan sen kanssa yksi spagetti pussi ja yksi maito. Mitään muuta ei osteta. Ja muistutat että kaupassa ei juosta ja jos tulee huutoraivarit niin lähdetään kaupasta ja vasta huomenna saadaan ruuaksi spagettia eikä illalla ole maitoa kaakaoon (teet selväksi mitä kurjaa lapselle seuraa huonosta käytöksestä).
vielä kannustat sisään mentäessä että kyllä sinä osaat varmasti kävellä nätisti tämän ostosreissun ja sitten juttelet iloisesti lapselle tyyliin eikös ne maidot ole tämän hyllyn takana ja otetaan sitä sinistä tuttua maitoa jne, eli koetat pitää lapsen huomion siinä jutussa. Ja jos kauppareissu onnistuu hyvin niin kehut. Jos ei niin kerrot missä pitää parantaa (jos siis joku pikkujuttu). Ja jos lapsi riehuu niin kesken pois ja huolehdit että siitä seuraa jotain kurjaa esim ei ole lempiruokaa jonka aines jäi hakematta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Entä lapsesi? Kuinka monta pientä lasta sinulla on, miten käyt heidän kanssaan tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa?
En käytä heitä tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa. En jaksa itsekään mennä työpäivän jälkeen ruokaostoksille. Meillä tehdään kerran viikossa isot ruokaostokset, yleensä viikonloppuna. Usein tehdään lista yhdessä ja toinen vanhemmista hakee listan tavarat. Muina päivinä korkeintaan yksittäisiä tuotteita pikaisesti lähikaupasta. Monesti myös tilataan ruuat noutopisteeseen, eli kenenkään ei tarvitse edetä kaupassa eteistä pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Entä lapsesi? Kuinka monta pientä lasta sinulla on, miten käyt heidän kanssaan tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa?
Miksi täytyy heti mennä kauppaan kun on väsynyt? Lapset kotiin, päikkärit vaikka ensin ja sitten kauppaan kun ei väsytä/ole nälkä
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapaa. Koulutus alkaa tietenkin jo kotona, uhmaikäisen kanssa keskustellaan mitä kaupassa tapahtuu ja miten siellä käyttäydytään. Kauppaa ei edes yritetä kakaran kanssa ennen kuin ymmärtää mitä vaaditaan.
a) heti kun alkaa perseilyn kannetaan ulos kaupasta. Takaisin ei enää samana päivänä pääse. Kun on rauhoittunut käydään kauppareissun säännöt läpi ja kysytään haluaako noudattaa niitä käyttäytymällä.
b) tehokkaampi kunnes ikäää ja älliä tulee vähän lisää: kakara ei pääse kauppaan ollenkaan. Täysin järjestettävissä ja suositeltavaa. Säästää paitsi omia hermoja tekee myös muiden shoppailijoiden kauppareissusta vähän miellyttävämmän tapahtuman.
Joo, muuten hyvä, paitsi että painaa vaan lähes 20 kg, etten jaksa enää kantaa ulos kaupasta. Ruokaa on pakko ostaa, sitä ei voi jättää ostamatta.
Mutta täytyy kertoa nuo säännöt ja kysyä, haluaako hän noudattaa niitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapaa. Koulutus alkaa tietenkin jo kotona, uhmaikäisen kanssa keskustellaan mitä kaupassa tapahtuu ja miten siellä käyttäydytään. Kauppaa ei edes yritetä kakaran kanssa ennen kuin ymmärtää mitä vaaditaan.
a) heti kun alkaa perseilyn kannetaan ulos kaupasta. Takaisin ei enää samana päivänä pääse. Kun on rauhoittunut käydään kauppareissun säännöt läpi ja kysytään haluaako noudattaa niitä käyttäytymällä.
b) tehokkaampi kunnes ikäää ja älliä tulee vähän lisää: kakara ei pääse kauppaan ollenkaan. Täysin järjestettävissä ja suositeltavaa. Säästää paitsi omia hermoja tekee myös muiden shoppailijoiden kauppareissusta vähän miellyttävämmän tapahtuman.
Joo, muuten hyvä, paitsi että painaa vaan lähes 20 kg, etten jaksa enää kantaa ulos kaupasta. Ruokaa on pakko ostaa, sitä ei voi jättää ostamatta.
Mutta täytyy
Treenaamaan jos parinkymmenen kilon kantaminen ei onnistu. Olet muutamankymmenen vuoden päästä petipotilas.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Sinun lapsuudessa ei edes ollut paistopistetuotteita tai irtokarkkihyllyjä ruokakaupoissa :) Aika kultaa myös muistot.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Entä lapsesi? Kuinka monta pientä lasta sinulla on, miten käyt heidän kanssaan tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa?
Elämänhallinnan ongelmia jos ainoa vaihtoehto hoitaa ruuat kotiin on toistuvasti mennä väsyneiden tarhaikäisten lasten kanssa kaupoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tapaa. Koulutus alkaa tietenkin jo kotona, uhmaikäisen kanssa keskustellaan mitä kaupassa tapahtuu ja miten siellä käyttäydytään. Kauppaa ei edes yritetä kakaran kanssa ennen kuin ymmärtää mitä vaaditaan.
a) heti kun alkaa perseilyn kannetaan ulos kaupasta. Takaisin ei enää samana päivänä pääse. Kun on rauhoittunut käydään kauppareissun säännöt läpi ja kysytään haluaako noudattaa niitä käyttäytymällä.
b) tehokkaampi kunnes ikäää ja älliä tulee vähän lisää: kakara ei pääse kauppaan ollenkaan. Täysin järjestettävissä ja suositeltavaa. Säästää paitsi omia hermoja tekee myös muiden shoppailijoiden kauppareissusta vähän miellyttävämmän tapahtuman.
Joo, muuten hyvä, paitsi että painaa vaan lähes 20 kg, etten jaksa enää kantaa ulos kaupasta. Ruokaa on pakko ostaa, sitä ei voi jättää ostamatta.
Mutta täytyy
Ostatte kun lapsi rauhoittuu, kiukkuisena ei ole kauppaan asiaa. Eikä kysyä haluaako noudattaa sääntöjä, ole vanhempi ja kasvata lapsi. Turha jatkuvasti kysyä mielipidettä
Vierailija kirjoitti:
Totteleeko lapsi sinua kotona? Jos ei niin miksi tottelisikaan kaupassa.
opeta kaupassa käyntiä niin että haette vain pari ennalta sovittua asiaa kaupasta. Ja sinä päätät ennen kauppaan menoa otetaanko kärryjä tai istuuko lapsi ostoskärryissä vai miten kuljetaan. Olet hävinnyt tilanteen jos annat lapsen päättää huutamalla miten haluaa kulkea.
Eli kerro lapselle ennen kauppareissua että nyt käydään hakemassa kaupasta vain yksi paketti spagettia ja yksi maitopurkki. Ja kerrrot myös kaupan pihalla että tänään otetaan vain äidille kori ja haetaan sen kanssa yksi spagetti pussi ja yksi maito. Mitään muuta ei osteta. Ja muistutat että kaupassa ei juosta ja jos tulee huutoraivarit niin lähdetään kaupasta ja vasta huomenna saadaan ruuaksi spagettia eikä illalla ole maitoa kaakaoon (teet selväksi mitä kurjaa lapselle seuraa huonosta käytöksestä).
vielä kannustat sisään mentäessä että kyllä sinä osaat varmasti kävell
Siis eikö lapsi osaa olla HETKEÄKÄÄN hiljaa? Ilman että äitylin pitää joka jumalan hetki olla sanoittamassa joka ikistä toimintaa?
Nyt otetaan äitille kori. Sitten laitetaan käsi kiinni kahvaan. Sitten haetaan spagetti. Eivätkös ne, Emma-Petteri-kulta olleetkin tuossa hyllyssä? Sitten haetaan maito. Maidot ovat tuolla, eivätkö olekin? Sitten haetaan vanukas vanukashyllyltä. Haluatko sinä, rakas, oman vanukkaan? Olit niin hienosti kaupassa että äiti ottaa sinulle oman vanukkaan. Vai haluatko, rakas pieni Emma-Petteri valita itse vanukkaan? Sinä osaat varmasti hienosti kävellä vanukashyllylle valitsemaan oman vanukkaan! Voi että! Voi kun äiti on sinusta ylpeä, Emma-Petteri-kulta! Mitäpä haluaisit syödä tänään, rakas kulta? Entäpä huomenna? Nyt voit valita koko perheelle ruuat koko viikoksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Sinun lapsuudessa ei edes ollut paistopistetuotteita tai irtokarkkihyllyjä ruokakaupoissa :) Aika kultaa myös muistot.
Ap
Miten niin ei ollut? Kyllä oli. Kaikilla ei vain ole tarvetta mennä sorkkimaan joka paikkaa, vaan osaavat kulkea siististi vanhemman vierellä.
Huh, minä luulin, että meidän uhmaikäinen on hankala..
Meillä huonosta käytöksestä saman tien puoliso lähtee ja vie ulos. Jos olen lasten kanssa yksin, jätetään osa ostoksista, ja soitan miehelle, että tuo loput töistä tullessaan. Toki lapsia olen kuljettanut kaupassa pienestä saakka. Karkkipäivästä pidetään kiinni, niin tietävät ettei hyllylle ole asiaa. Tai näin kesäaikaan mansikat ja mustikat toimivat hyvin korvikkeena. Toki arvokkaita ovat kaupassa.
Joskus näin jossain ohjelmassa, että lapsen kanssa ensin käytiin ostoslista kotona läpi. Kirjoitettiin isolle A4-paperille. Kun lapsi oli löytänyt ostoksen, sai liimata tarran ostoksen kohdalla. Tiedä sitten toimiiko kaikilla.
Lapsi 20 kg, minkä ikäinen? Jos meidän 3v on noin 15 kg ja on pitkä ikäisekseen. Ja uhmailäine
Jos kyseessä on 4v tai 5v, niin ihmettelen noin rajua uhmista. Ettei olis adhd..?
Kaksi tapaa. Koulutus alkaa tietenkin jo kotona, uhmaikäisen kanssa keskustellaan mitä kaupassa tapahtuu ja miten siellä käyttäydytään. Kauppaa ei edes yritetä kakaran kanssa ennen kuin ymmärtää mitä vaaditaan.
a) heti kun alkaa perseilyn kannetaan ulos kaupasta. Takaisin ei enää samana päivänä pääse. Kun on rauhoittunut käydään kauppareissun säännöt läpi ja kysytään haluaako noudattaa niitä käyttäytymällä.
b) tehokkaampi kunnes ikäää ja älliä tulee vähän lisää: kakara ei pääse kauppaan ollenkaan. Täysin järjestettävissä ja suositeltavaa. Säästää paitsi omia hermoja tekee myös muiden shoppailijoiden kauppareissusta vähän miellyttävämmän tapahtuman.