Lapsen kaupparaivarit
Onko teillä mitään kikkoja miten uhmaikäisen kaupparaivareilta voisi välttyä muuten kuin käymällä ilman lasta kaupassa?
Lapsi juoksentelee kaupassa ympäriinsä ja kuullessaan esim. sanan spagetti juoksee pikapikaa spagettihyllylle ja lappaa hulluna spagettia koriinsa tai kärryynsä, jotka välttämättä haluaa aina ottaa. Ensimmäinen raivari tulee, jos ei saa kärryä tai koria, toinen raivari tulee jos ei anneta laittaa tavaroita koriin. Vaikea kohta on myös karkkihylly ja paistopiste. Näissä tulee paha taistelu, kun ei saa laittaa käsiään irtokarkkeihin tai leivonnaisiin ja häntä pidellään kiinni, ettei koskisi niihin.
Onko mitään keinoja raivon taltuttamiseksi tai minkä oheistoiminnon hänelle voisi antaa, että kokisi itsensä tärkeäksi ja isoksi kuten aikuiset?
Kommentit (55)
Mulla lapset aikoinaan 3v ja 5v alkoi todella perseilemään kaupassa. Tahallaan juoksivat molemmat eri suuntiin etten saisi heitä kiinni. Kun sain kiinni mentiin samantien autoon ja kotiin ilman ostoksia.
Olisi siellä kaapeissa kai muutakin vielä ollut, mutta tein seuraavat 4 ruokailua ruoaksi kaurapuuroa veteen. Seuraavana päivänä yritettiin uudestaan jokos kauppareissu onnistuisi. Ja kas kummaa, lapset kävelivät nätisti reissun.
Ja niille jotka ovat huolissaan lasten ravinnosta, ei ne yhdessä päivässä puutostauteja saa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi istutetaan kärryyn. Ja sidotaan vaikka kiinni, ettei pääse putoamaan.
Tämän opettelu on juurikin sitä vanhemmuutta.
Ja jos kaupassakäynti on taistelua sieltä lähdetään heti pois. Kun tarpeeksi monta kertaa lähdette kesken, lapsikin alkaa oppia ettei venkoilu auta.
Lapsihan saa venkoilulla tuossa mitä haluaa. Mikäli hän siis haluaa kaupasta nimen omaan pois 😉
Ei meillä annettu lapsille muita vaihtoehtoja kuin joko olla tyytyväisenä kaupassa tai sitten itkien kaupassa. Nuo oli lapsen vaihtoehdot, ja kyllä hän aina valitsi ensimmäisen.
Kuulostaa niin paljon oman 2.5v touhuilta, että aloin nauramaan ääneen, koska onhan tuo meno aika huvittavaa seurattavaa, vaikkakin joskus raskasta. Meillä on auttanut vain se, että lapsi istuu kärryssä katsomassa piirrettyjä kännykästä koko kauppareissun, jos en jaksa juosta perässä ja tyhjentää pikkukärryä sitä mukaa, kun sinne tavaraa keräilee. Huvittavaahan se kyllä on seurata joskus, mitä sinne kerää, jos ei ole kiirettä.
Kaupoissa on ostoskärryjä koiria varten. Käytä penskasi valjailla tuollaiseen kärryyn niin eipä juoksentele. Normikärryihinhän ei saa lapsi kenkineen mennä. Ota luulot pois !
Taasjoku mietti jotain diagnoosia. Sillä verukkeellako voi jättää kasvatuksen pois. On pennut ennenkin saatu kuriin ja käyttäytymään, kumma ettei enää tänä päivänä onnistu.
Tämä menee vähän aiheen vierestä koska kyseessä on kahvilat ja ravintolat mutta kerron kumminkin. Miniällä oli tapana että jos vauva / taapero alkoi kitistä tai itkeä ravintolassa niin hän meni lapsen kanssa vähäksi aikaa ulos. Yleensä lapsi rauhoittui nopeasti. ( Miniä siksi että lapsi rauhoittui paremmin äidin kuin isän kanssa kun oli rintaruokinnassa.) Arvostin suuresti, niin varmasti myös muut asiakkaat.
Tuon on todella rasittavaa kun raahaatte niitä käytöstavattomiq riiviöitå joka paikkaan. Ne kakarat pitäisi ottaa mukaan vasta kun se osaa käytöstavat
Vierailija kirjoitti:
Taasjoku mietti jotain diagnoosia. Sillä verukkeellako voi jättää kasvatuksen pois. On pennut ennenkin saatu kuriin ja käyttäytymään, kumma ettei enää tänä päivänä onnistu.
Mun lapsella on parikin eri dgtä. T se joka antoi 2 vaihtoehtoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. Miten ihmeessä itsellä ei ollut koskaan tarvetta tunkea kätösiä paistopisteen leivonnaisiin tai irtokarkkilaariin? Enkä saanut jatkuvasti raivareita.
Entä lapsesi? Kuinka monta pientä lasta sinulla on, miten käyt heidän kanssaan tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa?
En käytä heitä tarhapäivän jälkeen väsyneenä ruokakaupassa. En jaksa itsekään mennä työpäivän jälkeen ruokaostoksille. Meillä tehdään kerran viikossa isot ruokaostokset, yleensä viikonloppuna. Usein tehdään lista yhdessä ja toinen vanhemmista hakee listan tavarat. Muina päivinä korkeintaan yksittäisiä tuotteita pikaisesti lähikaupasta. Monesti myös tilataan ruuat noutopisteeseen, eli kenenkään ei tarvitse edetä kaupassa eteistä pidemmälle.
Ja ajattelit, että milloin lapsesi oppii asioimaan kaupassa asiallisesti? Noin toimien ei edes teininä, jolloin älämölöää siellä muun samanmoisen apinalauman kanssa ja kiusaa ohikulkevia muita asiakkaita, roskaa ja räkii lattioille, ja haistattelee henkilökunnalle (vartijoille). Availee pakkauksia ennen maksamista ja syö sisällön. Eli ei osaa käyttäytyä asianmukaisesti, kun et vanhempana viitsinyt opettaa. Pikkulapsiaika on lyhyt. Sitten ne samat jo ekalla luokalla koulussa ollessaan käy ihan itsenäisesti siellä kaupassa, oli kukaan opettanut mitään tai ei.
Napataan lapsi kainaloon ja kävellään ulos. Siellä keskustellaan hetki siitä, miten kaupassa käyttäydytään, ja palataanko takaisin kauppaan vai lähdetäänkö kotiin ilman spagettia. Jälkimmäinen vaihtoehto toteutetaan sitten, jos sama toistuu toisellakin yrityksellä.
Tietenkin asiaan vaikuttaa se, on hän vasta liikkumaan päässyt 1-vuotias vai 4-vuotias, joka on aina toiminut noin. Isommalla lapsella taitaa olla muitakin haasteita käytöksessä, joten on aivan aiheellista hakea apua.
Kävin omien lasteni kanssa kaupassa siihen aikaan, kun oli irtokarkit ja paistopisteet. Ensimmäisen ja ainoan kerran kävelin ulos ja jätin ostokset kärryyn, kun murkku intti ostoksista.
Vierailija kirjoitti:
Kaupoissa on ostoskärryjä koiria varten. Käytä penskasi valjailla tuollaiseen kärryyn niin eipä juoksentele. Normikärryihinhän ei saa lapsi kenkineen mennä. Ota luulot pois !
Koiria varten? Missä maassa saa kauppaan viedä jonkun muun kuin opaskoiran?
Rangaistus ei hyödytä
Lapsi on lapsi vaikka tapp.aisi
Lue tän päivän hs maksu artikkeli.
Jeesus tykkää tappa.ja lapsista.
Lasten kanssa on vaan pakko pitää pintansa. Mitä enemmän antaa siimaa, sitä enemmän ne kokeilevat rajoja. Eli et anna sen taaperon laittaa mitään kärryyn ilman lupaa. Jos yrittää, lasten kärryt laitetaan pois. Ihan sama kuinka paljon huutaa. Jos ostoksia ei sen takia pysty enää jatkamaan, sitten ulos kaupasta. Ja lapsi syö sitten juuri sitä mitä kotoa sattuu löytymään. Eikä missään nimessä mitään herkkuja.
Juu, varmasti kannattaa kysyä uhmaikäiseltä, haluaako hän totella. Tuollaisen kasvatuksen tulosta en haluaisi nähdä kaupassa, joten suosittelen tilaamaan tavarat joko kotiin, tai kaupan noutopisteelle. Ehkä hän muutaman vuoden päästä osaa olla jokseenkin ihmismäisesti.