Nauttiiko joku oikeasti pikkulasten kanssa matkustelusta?

Nautin. Mulla onkin kiva ja fiksu lapsi.

Miksi elämisen pitäisi olla "nauttimista"? 

Niinpä, en ymmärrä. Parempi matkustaa kun lapsi on kouluikäinen.

Tuskin, vaikka joku muuta väittää. Meillä 2 lasta ja lähdettiin reissuun vasta, kun molemmat yli 3-vuotiaita. Esikoisen kohdalla opittiin, ettei niistä taaperoreissuista nauti kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nautin. Mulla onkin kiva ja fiksu lapsi.

Miten joku 2-vuotias voi olla erityisen fiksu vielä? Ihan täysin perään katsottava ja hoidettava.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, en ymmärrä. Parempi matkustaa kun lapsi on kouluikäinen.

Kyllä tai edes sellainen, että osaa jo puhua ja syödä itse.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämisen pitäisi olla "nauttimista"? 

Mieluummin nauttimista kuin kärsimistä.

Kyllä meillä on kivoja muistoja matkustelusta kotimaassa kun lapset oli pieniä. Menimme paikkoihin joissa oli heille joku juttu, esim. angry birds puisto josta kovasti tykkäsivät, tykkäsivät syödä ravintolassa ja nukkua hotellissa. Ei ollut mitään itkua ja perässä juoksemista. Aina oli jokaisessa kohteessa myös aikuisia kiinnostavia paikkoja joissa käytiin, eikä meidän lapset niissäkään kiukutelleet. En ymmärrä minkälaisia kauhukakaroita joillakin on. Tuo rajojen kokeilu... en tunnista sitäkään. Mulla on yksi tytär ja kaksospojat, kukaan ei ole erityisesti "kokeillut rajojaan", ehkä se on johtunut siitä että ovat saaneet aika paljon tehdä kaikenlaista mitä haluavat ilman että kielletään kaikki, eikä olla myöskään pakotettu mihinkään mitä eivät halua tehdä. 

Itse olen ainakin reissanut niin paljon, että voisin ihan hyvin pysytellä lähimaisemissa siihen asti, että lapset ovat sen ikäisiä, että itsekin tajuavat jotain siitä reissusta.

Olen asunut ulkomailla kahden pienen lapsen kanssa. Vaativaa, mutta nautin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä on kivoja muistoja matkustelusta kotimaassa kun lapset oli pieniä. Menimme paikkoihin joissa oli heille joku juttu, esim. angry birds puisto josta kovasti tykkäsivät, tykkäsivät syödä ravintolassa ja nukkua hotellissa. Ei ollut mitään itkua ja perässä juoksemista. Aina oli jokaisessa kohteessa myös aikuisia kiinnostavia paikkoja joissa käytiin, eikä meidän lapset niissäkään kiukutelleet. En ymmärrä minkälaisia kauhukakaroita joillakin on. Tuo rajojen kokeilu... en tunnista sitäkään. Mulla on yksi tytär ja kaksospojat, kukaan ei ole erityisesti "kokeillut rajojaan", ehkä se on johtunut siitä että ovat saaneet aika paljon tehdä kaikenlaista mitä haluavat ilman että kielletään kaikki, eikä olla myöskään pakotettu mihinkään mitä eivät halua tehdä. 

Taaperot ei juuri ymmärrä angry birds -puistoista tai hotelliöistä.

Ei. Älkääkä siirtykö lasten kanssa mihinkään julkisilla liikennevälineillä myöskään niihin aikoihin kun työmatkalaiset liikkuu.

Nautin. Kolmen lapsen kanssa jokaisen kanssa matkusteltu heti pikkuvauvasta alkaen. Asennekysymys. Tietenkään noilla lomamatkoilla ei maata kahta viikkoa aurinkovarjon alla, vaan tehdään kuta kuinkin samoja asioita kuin kotonakin, nauttien samalla vieraasta kielestä ja kulttuurista, ruoasta, maisemista, lämmöstä ym. yhdessä lasten kanssa ja lasten ilosta iloiten.

Käytiin Teneriffalla kun lapset oli 4- ja 2-vuotiaita.

Ei heidän perässään sen erityisemmin tarvinnut juosta, eikä kumpikaan "kokeillut" rajojaan. Kun matkaa pienten lasten kanssa, mennään heidän tahtiin. Tulee nähtyä erilaisia leikkipuistoja 😅

Teneriffalla vuokrattiin auto ja ajeltiin Teidelle ja Santa Cruziin ja käytiin sea lifessa. Päiväunet lapset nukkui autossa. Ja autottomina päivinä pienempi nukkui rattaissa siellä missä nyt satuttiin olemaan.

On matkalla silti kivempaa vaikka olisi pienet lapset. Ei tarvitse kummankaan vanhemman kokata eikä siivota eikä pyykätä.

Etelä-Euroopassa ja Aasiassa ihmiset tykkäävät lapsista ja heitä huomioidaan ihan eri tavalla. Kun kuopus nukahti syliini Thaimaassa (jossa oltiin kolmen lapsen kanssa) ravintolassa illalla, hänelle tuotiin lasten aurinkotuoli ja peitto, jossa lapsi tyytyväisenä jatkoi uniaan meidän muiden nauttiessa lämpimästä illasta ja hyvästä ruoasta. 

Itse tuli jonkin verran reissattua, mutta itsekkäistä syistä. Halusimme välillä maisemanvaihdosta eikä ollut paikkaa mihin jättää lapsia. Kaikki meni hyvin ja tuntuivat nauttivan esim. lapiolla kaivamisesta rantahiekassa, vaikkeivat nyt isompina reissuja muistakaan.

Onhan siinä huima ero oletko reissussa 1.5-vuotiaan vai 5-vuotiaan kanssa. Jälkimmäisen kanssa se voi olla oikein mukavaakin.

Nautin, minusta matkustelu oli ihanaa kun lapset oli ihan pieniä. Silloin niille riittää huviksi hiekkaranta tai kahluuallas. 

Minusta alle kouluikäisten kanssa oli kivempi matkustaa kuin kouluikäisten. Johtuen siitä että taaperot ovat aika innoissaan pienistä jutuista, puluista ja suihkulähteestä puistoissa ja museoistakin löytyy nykyään aina jotain leikkinurkkaa ja rannoille voi pysähtyä kahlaamaan. Koululainen tajuaa jo että tää ei oo kiinnostavaa ja alkaa marista.

Autolla kiertelyt Britanniassa ja Rivieralla oli hienoja matkoja vaikka lapset oli pieniä.

Jos nyt miettii vaikka eilistä käyntiämme Korkeasaaressa, niin taaperon olisi voinut laittaa välillä rattaisiin nukkumaan. Sen sijaan kouluikäinen alkaa valittamaan että jalat väsyy. Hauskaa toki nytkin, mutta siinä vaiheessa kun lapsen jaksaminen loppuu kesken, niin kyllä se on sitä helpompaa mitä pienemmän kanssa on liikkeellä.

Todellakin nautin! Nää oli 1 ja 3, kun menimme viikoksi Kanarialle ja vanhin puhuu reissusta vielä vuodenkin päästä ja kysyy, milloin mennään taas. Pienempi ei toki muista, mutta oli ihanaa katsella sen riemua lentokoneessa, kahluualtaalla, rannalla 

Lasten kanssa matkustamisessa myös jotenkin eri tavalla opin arvostamaan mun ihania lapsia ja tajusin, miten onnekas olen, kun on helpot lapset. Välillä on säätöä mutta enimmäkseen lasten kanssa on tosi hauskaa mennä joka paikkaan. Näin pienet ovat hauskoja senkin takia, että ne nauttivat hyvin pienistä asioista ja tyytyvät vähään, tosin kuin esim kouluikäinen, jolle se hotellin leikkipuisto ei enää riitä elämykseksi. 

 

Eli vastaus on joo, mä ainakin nautin täysillä ja olenkin syksyllä menossa yksin taas reissuun nyt 2 ja 4 -vuotiaiden kanssa.