Armeijaan vasta 26 vuotiaana onko haastavampaa kuin jos olisi mennyt 18-20 vuotiaana.
Kommentit (36)
Parempi olisikin yleinenkin armeijan käynti vasta noihin aikoihin kun aivot kehittyneet.
Veljeni kävi armeijan 23-vuotiaana ja sanoi että siellä lähinnä odoteltiin loputtomasti että jotain tapahtuu, väisteltiin nakkeja ja puhuttiin rumasti naisista.
Voi olla helpompaa. Meillä ainakin vanhempi tyyppi sai mielestäni parempaa kohtelua kuin muut. Vähän häntä naljailtiin iästä (mikä itseäni huvittaa nyt suuresti yli 50 vuotiaana, ihan niin kuin 26v muka olisi ollut oikeasti vanha).
Lisäksi elämänkokemusta enemmän, niin osaa suhtautua ehkä vähän eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tupakaverina yksi 26-vuotias tyyppi. Hän tuntui todella vanhalta meistä nuorista. Kyllä se ikä näkyy varsin selvästi. En kyllä ymmärrä miten joku 26-vuotias jaksaa niitä alta parikymppisiä pikkupoikia. Armeijaan kannattaa mennä nuorena kun ei aivot ole vielä kehittyneet ja jaksaa sitä pelleilyä. Vanhempana ei ole samanlaista intoa. Tosin tämä 26-vuotias taisi saada jotakin etuja kapiaisilta, ehkä koska hänellä oli jo korkeakoulutus ja pääsi aika nopeasti pataljoonan kirjuriksi. En myös muista että häntä olisi mitenkään erikseen hyppyytetty.
Mulla kans muistikuva että vanhempi korkeakoulutettu sai ryhmänjohtajilta ja kapiaisilta parempaa kohtelua.
On se haastavampaa. Aikuisena on vaikeampi sopeutua hormonihuuruisten pikkupoikien porukkaan. Palvelus on myös helpompaa, mitä vähemmän siviilissä on erilaisia sitoumuksia, kuten vaikka lapsia.
Kyllä se ikä saisi olla siellä viidenkympin korvilla niin siellä voisi vaikka viipyä pitempäänkin.
t. sivari veteraani
Teille homoille on nykyään oma tupa järjestetty. Voitte keskenänne nautiskella toisistanne. Enää ette häiritse normaalien varusmiesten palvelusaikaa.
Vanhempana ei kestä niin paljoa pompotusta varsinkaan kun se käskijä on 18 vuotias.
On se haastavampaa. Mieheni kävi armeijan vasta tiensuunnitteluinsinööriksi opiskeltuaan, ja hänen lääkäriksi valmistunut isoveljensä oli siellä yhtä aikaa. Toisaalta pääsivät helpommalla, kun heillä oli jo erityisosaamista. Mutta taloudellisesti vaikeaa.
Jos on yhtään sopivaa koulutusta, kannattaa pyrkiä siihen liittyviin erikoistehtäviin. Esim. oma teekkaripoikani (joka oli tosin nuorempi) pyrki alokasaikana Puolustusvoimien tutkimuskeskukseen ja pääsi sinne heti alokasajan päättymisen jälkeen. Yhtä viikon ampumaleiriä lukuunottamatta loppuaika oli sitten koodaamista kahdeksasta neljään. Viikonloput olivat aina vapaat.
Sinne kannattaa mennä suoraan lukiosta. Voi myöhemmin melko raskas kokemus. (Siis lähinnä seurasta johtuen. Teinipojat on rasittavia, ja tuossa iässä muutama vuosikin on paljon.)
Ei ole mitään oikeaa ongelmaa. Kaikki alokkaat ovat samalla viivalla. Tv. tiedustelualikersantti vm.2005
Vierailija kirjoitti:
Vanhempana ei kestä niin paljoa pompotusta varsinkaan kun se käskijä on 18 vuotias.
Aika usein nämä lykkäystä saaneet ovat korkeakoulutettuja ja etenevät armeijassakin sinne johtajakoulutukseen. Mutta toki varmasti on omat pompotuksen hetkensä.
Vierailija kirjoitti:
On se haastavampaa. Mieheni kävi armeijan vasta tiensuunnitteluinsinööriksi opiskeltuaan, ja hänen lääkäriksi valmistunut isoveljensä oli siellä yhtä aikaa. Toisaalta pääsivät helpommalla, kun heillä oli jo erityisosaamista. Mutta taloudellisesti vaikeaa.
Ainakin lääkärinä pääsee tekemään ilmais töitä vuoden verran varusmies lääkärinä. Pääsee kyllä helpolla mutta silti
Mutta eikös ne ilmaiset varusmies lääkärit joudu tutkimaan koko alokas erän sukukalleudet ja takapuolen?
Vierailija kirjoitti:
Veljeni kävi armeijan 23-vuotiaana ja sanoi että siellä lähinnä odoteltiin loputtomasti että jotain tapahtuu, väisteltiin nakkeja ja puhuttiin rumasti naisista.
Tämä on aikalailla totta. Suurin osa ajasta on odottelua. Siinä pärjää hieman vanhempikin.
Varus mies lääkäristä kirjoittava on ollut äidin kielen tunnilla yhdys sanojen kohdalla yhtä uni keko kuin minä kin.
Pääset heti seniorin asemaan ja todennäköisesti voit ottaa enemmän huumorilla hommat kuin itsestään epävarmant parikymppiset.
Minulla oli tupakaverina yksi 26-vuotias tyyppi. Hän tuntui todella vanhalta meistä nuorista. Kyllä se ikä näkyy varsin selvästi. En kyllä ymmärrä miten joku 26-vuotias jaksaa niitä alta parikymppisiä pikkupoikia. Armeijaan kannattaa mennä nuorena kun ei aivot ole vielä kehittyneet ja jaksaa sitä pelleilyä. Vanhempana ei ole samanlaista intoa. Tosin tämä 26-vuotias taisi saada jotakin etuja kapiaisilta, ehkä koska hänellä oli jo korkeakoulutus ja pääsi aika nopeasti pataljoonan kirjuriksi. En myös muista että häntä olisi mitenkään erikseen hyppyytetty.