Sukupuolten korostaminen työpaikalla?
Itseä on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa, että työpaikalla on pari henkilöä, jotka korostavat jatkuvasti omaa ja muiden sukupuolta. Itsestä tämmöinen tuntuu vieraalta. En ole mikään muunsukupuolinen tms, mutta silti ärsyttää. Puhuvat esim. 'tähän tarvittaisiin mies' vaikka kantamaan jotain tai 'kiva että paikalle saatiin toinenkin nainen' ja 'mitähän miehet...' jne. jne.
En tarkoita, että ei koskaan saisi mainita sukupuolia, mutta kun se tuntuu tapahtuvan tämän tästä..
En ole vastaan vaikka kouluissa tyttöihin ja poikiin jakoa, mutta aikuiset ihmiset.. Jos kyse ei ole vessoista tai pukuhuoneista tms, niin miksi jatkuvasti pitää korostaa sukupuolia ihan tavallisissa tilanteissa jatkuvasti?
Onko muita joista tällainen tuntuu ikävältä?
Kommentit (18)
Ymmärrän aloittajan pointin. Kyseinen käytös on vain niin tavallista, että suurin osa ihmisistä ei sitä edes noteeraa. Aika moni on myös aina latautunut ja orientoitunut sukupuolten suhteen niin, että ilman mitään ihastumisia tai flirttejäkin sukupuolipuhetta tulee aivan automaattisesti.
Minä en koskaan puhu menkoistani vaikka ärtynyt saatan olla.
m29
Olen polyamorinen lesbo ja MINULLA ON OIKEUS puhua perheasioistani myös töissä.
Niin ja sitten vielä puhutaan sillä tavalla sellaisten ihmisten läsnäollessa, jotka selkeästi eivät istu tähän "ihanteeseen" 😳 tyyliin "kyllähän kaikki naiset meikkaa ja hiusten laittoon menee x tuntia" ja minä meikkaamattomana ja lyhyttukkaisena istun viereisellä tuolilla. Että olenko minä niin näkymätön että minun olemassaoloa ei huomata ollenkaan, vai etkö määrittele minua naiseksi ollenkaan.
Se on heidän identiteettinsä ja jäsentävät muutakin maailmaa sen avulla. Kyllä se minullekin merkitsee, lähinnä miesten ja parisuhdenaisten välttelynä. Ylipäätään toisten juttuja on yleensä aika tuskallista kuunnella, jollei elä ns. samalla aaltopituudella. Vielä rasittavampaa on perhedraama, terveysdraama, yleinen valitus, jne.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten vielä puhutaan sillä tavalla sellaisten ihmisten läsnäollessa, jotka selkeästi eivät istu tähän "ihanteeseen" 😳 tyyliin "kyllähän kaikki naiset meikkaa ja hiusten laittoon menee x tuntia" ja minä meikkaamattomana ja lyhyttukkaisena istun viereisellä tuolilla. Että olenko minä niin näkymätön että minun olemassaoloa ei huomata ollenkaan, vai etkö määrittele minua naiseksi ollenkaan.
Tuo on kiusaamista. Minulle tehtiin samaa. Milloin joku piti pitkän monologin luomien poistamisesta (minulla luomia) tai ettei koskaan käyttäisi legginsejä (minulla oli legginsit jalassa). Tätä tapahtui paljon ja monessa muodossa. Toksinen ympäristö, kannattaa vaan lähteä jos on mahdollisuus
Vierailija kirjoitti:
Olen polyamorinen lesbo ja MINULLA ON OIKEUS puhua perheasioistani myös töissä.
Jos työkaverit puhuvat arkielämästään ja kumppaneistaan niin puhun minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin turhaa sukupuolittamista on todella paljon. En oikeastaan tiedä missä sitä sukupuolittamista edes ihan oikeasti tarvittaisiin.
Miksi pitäisi puhua epämääräisesti täsmällisemmän ilmaisun sijaan?
"Lähdetäänpäs me tytöt kahville ja jätetään miehet tekemään hommia!"
Sukupuolista voisi 30 vuoden työkokemuksen ja 25 vuoden esihenkilökokemuksen jälkeen todeta, että ongelma koskee 80% naisia. Miehille sukupuolen kautta asioiden puhuminen on huomattavasti harvinaisempaa. Miehet keskimäärin oman työelämäkokemukseni (monta eri työnantajaa, monta isoa tiimiä vedettävänä, johtajahommat, muutama eri ala takana) mukaan puhuvat paljon vähemmän perheasioista, puivat sairauksia, valittavat, juoruavat toisten sensitiivisistä yksityisasioista, puhuvat pahaa selän takana muista. Miehet ovat keskimäärin paljon enemmän asiakeskeisiä ja suorituskeskeisiä eli tekevät sitä, mitä pitää saada aikaan. Yhteisten sääntöjen noudattamisessa sitten muissa asioissa onkin asia toisin. Miehet eivät sitoudu samalla tavalla sovittuihin asioihin vaan aina yritetään soveltaa, "koska kato ku mä tarviin sitä ja tätä. Kato ku mulla on tää poikkeustilanne" Tämä koskee erityisesti sellaisia asioita, joissa pitäisi huomioida muut ihmiset oman edun edelle.
Vaikka tässä itse nostan näitä eroja, niin minusta sukupuolta ei saisi eikä tarvitsisi mitenkään huomioida työpaikalla. Olen itse todella ärsyyntynyt, kun sellaista vaaditaan tai oletetaan. Kaikkien on tehtävä kaikkea ja suoriduttava kaikesta, mitä omiin hommiin kuuluu.
Ketuttaa, kun meilläkin laitettiin vessat sukupuolineutraaliksi, että naisten vessat eivät olisi koko ajan niin varattuja niin eikö ollut jo ekat viisi naikkosta kiljumassa tästä, että väärä päätös, pitää maagisesti taikoa jostakin lisää vessoja tähän vanhaan toimistotilaan, johon se ei millään onnistu.
En ymmärrä, mikä ongelma on käyttää samoja vessoja miesten kanssa, kun lähes kaikilla on puoliso kotona, jonka kanssa käy samassa vessassa? No sitten tuli perusteluja, että miesten jäljiltä joutuu laskemaan sen vessarinkulan, on pissaa lattialla ja ne ei pese käsiä jne. jne. Minusta työnantajan vastuulla ei ole se, että opetetaan asioita, jotka kuuluu yleissivistykseen ja kotona vanhempien opetettavaksi. Ja jos joku ei osaa, niin siitä valistetaan, mutta ei sen takia pidä uusia vessoja lähteä rakentamaan 200 000€lla. Muutenkin tuntuu, että erityisesti naisten on vaikea ymmärtää, että työnantaja ei todellakaan vastaa ihan kaikesta. Ja auta armias, kun menet sanomaan, että voi vaihtaa työpaikkaa, jos tämä setti, mikä meillä täällä on, ei millään käy. Saikkua pukkaa ahdistuksesta heti n.viikkoa ainakin....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, täysin turhaa sukupuolittamista on todella paljon. En oikeastaan tiedä missä sitä sukupuolittamista edes ihan oikeasti tarvittaisiin.
Miksi pitäisi puhua epämääräisesti täsmällisemmän ilmaisun sijaan?
Miksi pitää puhua sukupuolesta, jos asiat ei siihen liity millään tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolista voisi 30 vuoden työkokemuksen ja 25 vuoden esihenkilökokemuksen jälkeen todeta, että ongelma koskee 80% naisia. Miehille sukupuolen kautta asioiden puhuminen on huomattavasti harvinaisempaa. Miehet keskimäärin oman työelämäkokemukseni (monta eri työnantajaa, monta isoa tiimiä vedettävänä, johtajahommat, muutama eri ala takana) mukaan puhuvat paljon vähemmän perheasioista, puivat sairauksia, valittavat, juoruavat toisten sensitiivisistä yksityisasioista, puhuvat pahaa selän takana muista. Miehet ovat keskimäärin paljon enemmän asiakeskeisiä ja suorituskeskeisiä eli tekevät sitä, mitä pitää saada aikaan. Yhteisten sääntöjen noudattamisessa sitten muissa asioissa onkin asia toisin. Miehet eivät sitoudu samalla tavalla sovittuihin asioihin vaan aina yritetään soveltaa, "koska kato ku mä tarviin sitä ja tätä. Kato ku mulla on tää poikkeustilanne" Tämä koskee erityisesti sellaisia asioita, joissa pitäisi huomioida muut ihmiset oman e
Minun kokemuksen mukaan miehet juoruaa, jättävät ulkopuolelle ja kiusaavat myös pahasti. Miehet ovat myös kovia saikuttamaan ja joka toinen puhuu polvileikkauksistaan ja perheasioistaan avoimesti. Ovat myös kovia paasaamaan samat henkilökohtaiset asiat monta kertaa päivässä puhelimeen ja livenä. Lisäksi naisena en tykkää käydä miesten kusisissa vessoissa.
Joku naisvaltainen työpaikka? En ole vastaavaan törmännyt miesvaltaisilla työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Olen polyamorinen lesbo ja MINULLA ON OIKEUS puhua perheasioistani myös töissä.
🌈 minä minä minä minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten vielä puhutaan sillä tavalla sellaisten ihmisten läsnäollessa, jotka selkeästi eivät istu tähän "ihanteeseen" 😳 tyyliin "kyllähän kaikki naiset meikkaa ja hiusten laittoon menee x tuntia" ja minä meikkaamattomana ja lyhyttukkaisena istun viereisellä tuolilla. Että olenko minä niin näkymätön että minun olemassaoloa ei huomata ollenkaan, vai etkö määrittele minua naiseksi ollenkaan.
Tuo on kiusaamista. Minulle tehtiin samaa. Milloin joku piti pitkän monologin luomien poistamisesta (minulla luomia) tai ettei koskaan käyttäisi legginsejä (minulla oli legginsit jalassa). Tätä tapahtui paljon ja monessa muodossa. Toksinen ympäristö, kannattaa vaan lähteä jos on mahdollisuus
Miehen sisko harrastaa tuota. Erittäin toksinen iki-ikäsinkku. Jostain kumman syystä ei juuri olla tekemisissä 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten vielä puhutaan sillä tavalla sellaisten ihmisten läsnäollessa, jotka selkeästi eivät istu tähän "ihanteeseen" 😳 tyyliin "kyllähän kaikki naiset meikkaa ja hiusten laittoon menee x tuntia" ja minä meikkaamattomana ja lyhyttukkaisena istun viereisellä tuolilla. Että olenko minä niin näkymätön että minun olemassaoloa ei huomata ollenkaan, vai etkö määrittele minua naiseksi ollenkaan.
Tuo on kiusaamista. Minulle tehtiin samaa. Milloin joku piti pitkän monologin luomien poistamisesta (minulla luomia) tai ettei koskaan käyttäisi legginsejä (minulla oli legginsit jalassa). Tätä tapahtui paljon ja monessa muodossa. Toksinen ympäristö, kannattaa vaan lähteä jos on mahdollisuus
Jep. Puhutaan toisen kuullen jostain asiasta, joka koskettaa selvästi sitä toista. Ei puhuta suoraan, vaan vihjaillen. Olen kokenut ja todistanut samaa. Miksi ei ihmiset sano suoraan jos on jotakin sanomista? Ehkäpä siksi, että tietävät, ettei ole heidän asiansa kyseistä asiaa kommentoida, mutta ovat näitä kiusaavia ihmisiä.
Kyllä, täysin turhaa sukupuolittamista on todella paljon. En oikeastaan tiedä missä sitä sukupuolittamista edes ihan oikeasti tarvittaisiin.