Lue keskustelun säännöt.
Mä oo NIIIIN loppu ton tytön pakkomielteeseen mun hiuksia kohtaan...
30.01.2011 |
2,5 vuotta se on roikkunut mun letissä, joka yö, aamu ja ilta. Päivisin se irrottaa hetkeksi leikkiäkseen, mutta tuntuu että 80 % menee siihen että mä kärsin sen tarpeesta takertua mun hiuksiin.. Ei toivoakaan että se nukkuisi omassa sängyssä, ei se osaa rauhoittua ilman mun hiuksia..
Mun hiuset on jo tosi huonossa kunnossa, päänahkaa särkee ja hermot palaa tohon tyttöön, joka säälitävänä itkee "otan van ihan hiljaa kiinni hiuksista äiti, ihan hiljaa.." Ja sitten taas kohta mä raivostun kun se on näpertänyt takun hiuksiin ja sitten se itkee surkeana ja lupaa että "ihan hiljaa äiti, mä silitän vaan..."
Auttakaa mua, miten mä saan sen lopettamaan mun hiuksiin takertumisen. Taas se lutkuttaa sylissä peukku suussa toinen käsi mun hiuksissa, autuaana onnesta kun saa tehdä sitä mitä eniten haluaa, ripustautua mun hiuksiin..
Kommentit (21)
kaksivuotias poika on alusta asti ollut ihan hulluna hiusten näpertelyyn ja joskus meinasi itselläkin mennä hermo. Toisaalta on hirveän suloista kun pikkuinen hamuilee hiuksia ja nukahtaa heti kun on saanut silitää äidin päätä. :)
Meillä helpotti kun opetin pojan leikkimään kampaajaa. Kun tulee hellyyspuuska, haetaan kampaajasetti (joka sisältää mm. palikan, leikkipihdit ja stetoskoopin) ja sitten kammataan, hellästi ja hitaasti, ja leperrellään samalla. Pikkuhiljaa tässä ollaan siinä pisteessä, että lapsi on mieluummin itse kammattavana kuin kampaa, ja istuu silmät ummessa kun silitiän hiuksia, kuuntelen päätä stetsokoopilla jne. Tätä voi kestää kauankin, ja lapsi selvästi vaan lataa hellyyttä ja istuu silmät kiinni ihan nirvavassa. Tukka on saanut olla aika lailla rauhassa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen kirjoittaessani olin ihan puhki, nyt en enää olekaan totaalikiellon kannalla. Ehkä annan tytön näprätä, mutta yritän opettaa olemaan varovaisempi. Ja kampaan hiukset useammin, takkuhiuksissa se vasta sattuu!
Taidan kanssa opettaa tytön kanssa laittamaan äidin hiuksia, 3-vuotiaana se tekee mulle jo ranskalaisen letin ;)
ap
leuan alla olevaa nahkaa. Nipisteli ja hiplaili. On nyt 8 v eikä tee sitä enää, eli lienee ohimenevä tapa, jolla hakee turvaa.
kasvatat sit taas kun lapsi on isompi eikä tarvitse äidin hiuksia lohdutukseksi
On se nyt hemmetti, jos penska päättää joäidin ulkonäöstäkin, suoraan tai epäsuoraan! Joillekin pitkät hiukset merkitsee paljon, vaikkei kaikki sitä tajuakaan!
Siis tota ruttuista nahkaa. Olen atoopikko, ja usein on kädet halkeilleet kuivuuttaan ja saakeli kun tekee kipeää kun tuon pojan pitää ainan nyplätä ja rutistella niitä haljenneita rystysiä..
Joka kerta kiellän ja vedän käteni pois, mutta aina uudelleen ja uudelleen.. Aina kun on sylissä, aina kun ollaan nukkumaan menossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä taitaa olla jotain oikein vialla, kun lapset eivät tule syliin ollenkaan. Kummallakaan lapsella ei tunnu olevan aikaa eikä kiinnostusta sylittelyihin. Ja näin on ollut siitä lähtien kun pääsivät omille jaloilleen ja osasivat rakentaa omia leikkejään.
Sano, ettei äidillä ole enää kivaa näin. Lapsi unohtaa pian, samalla tavalla kuin rinnankin. Tuo tukkajuttu vaikuttaa muuten ihan rinnan korvikkeelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpointa olisi ollut tehdä stoppi ihan alkuunsa, nyt se on rankempaa sekä sinulle että lapselle. Viikossa lapsi oppii uuden tavan, kunhan vain kestätte. Lapselle pitää myös antaa jotain tilalle, eli käykää vaikka lelukaupasta hakemassa joku lapsen itsensä valitsema juttu tilalle.
Johan tuossa sosiaalinen elämä on molemmilla ihan keturallaan, jos joudutte elämään siamilaisina kaksosina. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johan tuossa sosiaalinen elämä on molemmilla ihan keturallaan, jos joudutte elämään siamilaisina kaksosina. :O
Tyttö on päiväkodissa, mutta päiväkodin jälkeen leheisyyden tarve on valtava, ja purkautuu lohduttomana suruna ellei saa kosketella mun hiuksia. Imetin vuoden ikäiseksi, ja rintaa ei ikinä ikävöinyt, on ollut vauvasta asti enemmän äidin kutreihin orientoitunut..
Reipas, omatoiminen ja iloinen tyttö.. kunhan vain saa hiuskiintiönsä täyteen!
Olen yrittänyt tarjota kaikenmaailman mollamaijoja, mutta ei, äidin hiukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika hamuaa mun hiuksia öisin. Tulee siis meidän sänkyyn yöllä ja "paijaa" mun hiuksia. Vain siis öisin. Nyykyään ei enää niin paljon. Ikää 4v. Välillä heräsin siihen, kun oikeasti sattui, kun oli hiukset ihan takussa ja poikaa repii niitä. Lopetaa kun sanon tiukasti, että äitiin sattuu, nyt lopetat tai menet omaan sänkyyn.
Tottui hiuksiin kun imetin, sitten se vain jäi päälle.
Tosin meillä se oli vain ajoittaista, esim. illalla sohvalla tai kun istui sylissä. Sitä jatkui 4-vuotiaaksi saakka, sitten loppui kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö on päiväkodissa, mutta päiväkodin jälkeen leheisyyden tarve on valtava, ja purkautuu lohduttomana suruna ellei saa kosketella mun hiuksia.
Kyllä ehdottomasti kannattaisi miettiä muitakin tapoja purkaa läheisyyden kaipuuta. Ei se tytöllekään kiva ole, että sinä kivahtelet, sinuun sattuu ja tilanne ei sinusta ole kovin mukava. Parempi olisi jos löytäisitte jonkun muun tavan olla lähekkäin päiväkotipäivän jälkeen.
Suhtaudu asiaa niin, että se on vain opittu tapa, josta voi oppia pois ja saada jotain muuta tilalle.
kasvatat sit taas kun lapsi on isompi eikä tarvitse äidin hiuksia lohdutukseksi
Mitenköhän sen saisi vaihtamaan mun pehkon johonkin muuhun, olen yrittänyt huonoin tuloksin.
kasvatat sit taas kun lapsi on isompi eikä tarvitse äidin hiuksia lohdutukseksi
Ei muuten auttanut meillä. Sattui vaan enemmän, kun lapsi roikkui lyhyissä hiuksissa ja pyöritteli niitä sormien ympärille. Samalla tavalla solmuun niitä lyhyitä hiuksia ei saa, mutta lapsi sitten siirtyy lähemmäksi äitiä... Meillä kolmevuotias hiuksiin orientoitunut lapsi. Onneksi on jo vähenemään päin hiusten näprääminen, enää väsyneenä haluaa silitellä ja pitää tukasta kiinni.
Mitenköhän sen saisi vaihtamaan mun pehkon johonkin muuhun, olen yrittänyt huonoin tuloksin.
Kerrot selkeästi, että tästä eteenpäin äidin tukka on äidin tukka, eikä sitä näperretä. Et anna lapsen näpertää hiuksiasi, vaan irrotat käden, etkä helly vaikka lapsi itkisi. Jos lapsi itkee, sanot että äidin syliin saa tulla, sylitellään yhdessä. Laita tukka kiinni ja vaikka huivi päälle, ettei houkutusta ole tarjolla. Kerro tytölle, että käytte ostamassa sellaisen pehmokaverin/karvapalan/unirätin tms. joka tuntuu tytön käteen mukavalta ja jota voi silitellä äidin sylissä. Tai ompelette itse rätin, johon kiinni vaikka silkkinaruja tai muuta ihanaa pyöriteltävää. Jatkatte samalla tavalla viikon verran, etkä anna periksi. Kehu ja kannusta tyttöä.
Tule viikon päästä raportoimaan.
Tule viikon päästä raportoimaan.
I`ll be back...
ap
Onpa hellyttävän kuuloista. Siis takuulla rasittavaa, en epäile :D , mutta toinen "ihan hiljaa vaan"... :') Suloinen. Toinen niin haluaa läheisyyttä ja turvaa. ?
Toivottavasti pääsette kuitenkin kivuttomasti eroon tavasta, tsemppii! :)