Varhaiskasvatus, kasvatustiede vai psykologia?

Psykologiaa, koska sillä irtoaa parhaat työt noista. 

Olen opiskellut noista kaikkia, jokaisella tutkinnolla  on kysyntää sekä Suomessa että maailmalla.

Varhaiskasvatus pääaineena valmistaa päiväkotiin varhaiskasvatuksen opettajaksi jo kandin perustutkinnolla, on siis vielä maisteritutkintonakin ensisijaisesti rajattuun käytännön ammattiin valmistava koulutus. Tämä on huomioitava, jos on itse enemmän teoriaan ja tutkijaksi suuntautuvaa tyyppiä. Vaka-opinnoissa on pitkät käytännön harjoittelujaksot päiväkodeissa arjen lapsiryhmätyössä, johon kuuluu myös vaipan vaihtamista, syöttämistä, lasten silittelyä nukkumaan, nenien niistämistä, kurahousujen pukemista, riitojen selvittelyä, sylittelyä ja leikkien leikkimistä lattiatasossa - ei ainoastaan teoreettista suunnittelua, arviointia ja kirjaamista (jota on 8% työajasta).

Kasvatustiede on laaja käsite, jota hyvin moni opiskelee eri suuntautumisvaihtoehtona esim. ns. valinnaisona opintoina (ent. sivuaine). Yleensä kasvatustieteen opiskelijat tietävät, miksi haluavat opiskella kasvatustiedetyä, mikä merkitys sillä on sisällyttää omaan tutkintoon. Esim. luokanopettajilla kasvatustiede muodostaa suurimman osan aineopinnoista ja aineenopettajaksi pätevöityvillä opettajan pedagogiset opinnot koostuvat 60 op kokonaisuudesta (hakumenettely). Aikuiskasvatustiede ja erityispedagogiikka ovat omia suuntautumisvaihtoehtoja yleisen kasvatustieteen tai esim. kasvatussosiologian ohella.

Psykologian opiskelukin valmistaa mm. selkeään ammattiin, jollei jatka tutkijakouluun maisterin tutkinnon jälkeen. Tässä on tärkeää huomata, että Suomessa psykologiaa ei opiskella käyttäytymis- tai kasvatustieteellisessä tiedekunnassa vaan psykologia on nykyään lääketieteen alainen koulutus. Jos suoritat psykologiantutkintosi jossakin muussa maassaa, esim. EU:n ulkopuolella, ei se välttämättä pätevöitä Suomen vaatimaan psykologin ammattinimikkeeseen. Myös opettajan ja varhaiskasvatuksen opettajan pätevyydet tarkistetaan erikseen, jos olet suorittanut tutkinnon tai sen osia jossain muualla.

Mielestäni mainitsemasi kolme opintosuuntaa eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä voi yhdistää samaankin tutkintoon. Jos olet jo hakenut ja tullut valituksi opislelemaan psykologiaa, kannattaa paikka ottaa vastaan ja opiskella rinnalla kasvatustieteen opintoja. Varhaiskasvatuksen opinnoissa on mahdollista suorittaa myös valinnaisia kokonaisuuksia. 

Psykologian opinnot ovat mainitsemistasi opintosuunnista vaativimmat, mutta antavat samalla hyvät valmiudet muuhun opiskeluun ja akateemiseen ajatteluun. Pääainetta ja tiedekuntaa voi myös tarvittaessa vaihtaa kesken opiskelun, kun on ottanut tarjotun paikan ensin vastaan ja aloittanut opiskelun. Varhaiskasvatusta käytetään harmittavan paljon tällaisena helpohkona reittinä yliopistoon sisään. (Ala on rankka, uralla etenemisen mahdollisuudet vähäiset ja palkka huono.)

Psykologia on vaativin mutta varmin työllistäjä. Myös varhaiskasvatus on ainakin tällä hetkellä työllistävä.

Kasvatustiede on oman kokemukseni perusteella aika hyödytön, ja sitä onkin täydennettävä sellaisilla sivuaineilla ja lisäopinnoilla, joilla edistää työtilannetta. Esimerkiksi sivistysjohtajaksi tarvitaan erilaisia opintoja kuin vaikkapa henkilöstöhallintoon.

Psykologia on noista se reitti, jolla pääset helposti myös yrittäjyyteen. Silloin voit itse määrittää vaikka työaikasi tai ylipäätään sen, kuinka paljon töitä haluat tehdä. Töitä on varmasti olit yrittäjä tai et, kuten myös vakassa. Kasvatustieteiden opiskelu ei sinänsä ole reitti moneenkaan työpaikkaan. 

Korkeakoulutettu vaipanvaihtaja, eikun anteeksi "varhaiskasvattaja".

Jos osaa matematiikkaa, niin psykologia. Vaikea päästä. 

Jos ei osaa, niin varhaiskasvatus. Aina löytyy töitä.