Tuttavan ärsyttävä tapa vähätellä muiden kokemuksia

Sanon että sun miehellesi varmaan oli helpottavaa kuolla.

Mulla oli tällainen kaveri lapsuudesta asti. Lisäksi muisti aina kehua itseään loputtomiin. Ratkaisin asian niin että laitoin yhteydenpidon minimiin. En enää käy, en soita, vastaan puheluihinsa kerran pari vuodessa, vaihdan pakolliset kuulumiset ja lopetan puhelun. Yleensä yrittää siihenkin väliin työntää jo jotain omakehua, lopetan puhelun siihen.

Mun äiti. Vaikee on selvitä. Vielä kun ei oo ainut erikoisuus käytöksessä tuo. Kaveri jos tekis tollasta, ni ei ois kaveri kauaa.

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

Sinulla on tuttava, joka joutuu sanomaan sinulle määrättyjä asioita, vasta kun sinä otat vastaavan asian esille. Olisit voinut sanoa, että hän varmasti ymmärtää tuskaasi, koska hänen isänsä on kuollut, mutta sinä valitat, että kun puhutaan, niin ei puhuta pelkästään sinusta.

Sinulle keskustelu on selkeästi sitä, että vain sinun asiasi puhutaan. No, ehkä tästä tuttavasta tuntuu, että puhukaamme meidän molempien tuskasta. Molempien ymmärryksestä, koska molemmilla on kokemusta. Sinä tietysti ajattelet, että sinun kokemuksesi ja tuskasi ovat tärkeämpiä, eikä niistä puhumista kuulu tuhota muiden kokemuksilla. 

Hän todennäköisesti vertaa ja ottaa asian esille, koska hänkin haluaisi puhua kokemuksistaan, ei aina vaan kuunnella muita. Kaikki ei pyöri ap sinun ympärillä ja kun ihmiset joutuvat aina tuomaan itse esille omia kokemuksiaan se tarkoittaa sitä, että he tiedostavat ettet sinä tiennyt sitä aiemmin ja mistä se johtuu? Koska sinä et kysynyt, sinua ei kiinnostanut ja olet lähinnä puhunut tähän asti vain itsestäsi. Ja siksi sinua nyt ärsyttää.

Nyt on tilanne, jossa molemmat voisi jakaa vastaavia kokemuksia, mutta sinä haluat vain ja ainoastaan se valokeilan itseesi ja tulet palstalle itkemään kuinka inhottava joku on, joka sinun puhuessasi sinusta ja sinun asioista kehtaa alkaa puhumaan itsestään ja omista kokemuksistaan. Se hetki kuin tapaatte voisi aivan hyvin olla pelkästään hänestä, mutta jostain syystä sinä päätät, että nyt on se hetki kun pitää puhua vain ja ainoastaan sinun mummosta ja kaikki muu on väärää.

Minä selviydyin oikein hyvin tällaisten ihmisten kanssa, koska tiedostan, että myös heillä on tarve kertoa omista kokemuksista, he ajattelevat, että meillä on jotain yhteistä puhuttavaa ja ymmärrystä asiasta. Minulla ei ole kiire, meille kummallekin riittää aikaa puhua asiasta, 

 

En ymmärrä miksi joku viitsii olla tuollaisen ihmisen seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tuttava, joka joutuu sanomaan sinulle määrättyjä asioita, vasta kun sinä otat vastaavan asian esille. Olisit voinut sanoa, että hän varmasti ymmärtää tuskaasi, koska hänen isänsä on kuollut, mutta sinä valitat, että kun puhutaan, niin ei puhuta pelkästään sinusta.

Sinulle keskustelu on selkeästi sitä, että vain sinun asiasi puhutaan. No, ehkä tästä tuttavasta tuntuu, että puhukaamme meidän molempien tuskasta. Molempien ymmärryksestä, koska molemmilla on kokemusta. Sinä tietysti ajattelet, että sinun kokemuksesi ja tuskasi ovat tärkeämpiä, eikä niistä puhumista kuulu tuhota muiden kokemuksilla. 

Hän todennäköisesti vertaa ja ottaa asian esille, koska hänkin haluaisi puhua kokemuksistaan, ei aina vaan kuunnella muita. Kaikki ei pyöri ap sinun ympärillä ja kun ihmiset joutuvat aina tuomaan itse esille omia kokemuksiaan se tarkoittaa sitä, että he tiedostavat ettet sinä tiennyt sitä aiemmin ja mistä se jo

Jos joku kertoo eronneensa, niin miten leskeksi jääminen edes liittyy siihen?

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tuttava, joka joutuu sanomaan sinulle määrättyjä asioita, vasta kun sinä otat vastaavan asian esille. Olisit voinut sanoa, että hän varmasti ymmärtää tuskaasi, koska hänen isänsä on kuollut, mutta sinä valitat, että kun puhutaan, niin ei puhuta pelkästään sinusta.

Sinulle keskustelu on selkeästi sitä, että vain sinun asiasi puhutaan. No, ehkä tästä tuttavasta tuntuu, että puhukaamme meidän molempien tuskasta. Molempien ymmärryksestä, koska molemmilla on kokemusta. Sinä tietysti ajattelet, että sinun kokemuksesi ja tuskasi ovat tärkeämpiä, eikä niistä puhumista kuulu tuhota muiden kokemuksilla. 

Hän todennäköisesti vertaa ja ottaa asian esille, koska hänkin haluaisi puhua kokemuksistaan, ei aina vaan kuunnella muita. Kaikki ei pyöri ap sinun ympärillä ja kun ihmiset joutuvat aina tuomaan itse esille omia kokemuksiaan se tarkoittaa sitä, että he tiedostavat ettet sinä tiennyt sitä aiemmin ja mistä se jo

Puhuminen on eri asia kuin vertailu. Tuosta saa lähinnä sen kuvan, että tämä ei pidä mummon kuolemaa mitenkään merkittävänä asiana vaan vertaa isänsä kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

Nää on näitä joiden pitää saada kertoa draamoistaan kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

No sitähän sinä olet. Vai kumman vaihtoehdon sinä olisit valikoinu? Ehkä se kuulostaa kyyniseltä, mutta toisten selviytymisstrategia on se, että ajattelee, että asiat voisi olla pahemmin. Se oli surullista, että mummosi kuoli, mutta mieti, jos sinulla olisi ollut sinun 10 vuotias lapsi ja 50 vuotias äitisi ja he olisivat menehtyneet äkillisesti? Mummosi lisäksi.

Elämä ei ole helppoa kenellekään ja toisille se oma koirakin voi olla kaikkein pahin menetys. Sillä ei vaan ole rajaa kuinka huonosti voi mennä ja moni ajattelee, että kaksi huonoa asiaa on pahempaa kuin yksi huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

No sitähän sinä olet. Vai kumman vaihtoehdon sinä olisit valikoinu? Ehkä se kuulostaa kyyniseltä, mutta toisten selviytymisstrategia on se, että ajattelee, että asiat voisi olla pahemmin. Se oli surullista, että mummosi kuoli, mutta mieti, jos sinulla olisi ollut sinun 10 vuotias lapsi ja 50 vuotias äitisi ja he olisivat menehtyneet äkillisesti? Mummosi lisäksi.

Elämä ei ole helppoa kenellekään ja toisille se oma koirakin voi olla kaikkein pahin menetys. Sillä ei vaan ole rajaa kuinka huonosti voi mennä ja moni ajattelee, että kaksi huonoa asiaa on pahempaa kuin yksi huono asia.

Mutta eihän ne liity asiaan millään tavalla, koska kyse oli mummon kuolemasta. Miksi niitä siis pitää verrata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tuttava, joka joutuu sanomaan sinulle määrättyjä asioita, vasta kun sinä otat vastaavan asian esille. Olisit voinut sanoa, että hän varmasti ymmärtää tuskaasi, koska hänen isänsä on kuollut, mutta sinä valitat, että kun puhutaan, niin ei puhuta pelkästään sinusta.

Sinulle keskustelu on selkeästi sitä, että vain sinun asiasi puhutaan. No, ehkä tästä tuttavasta tuntuu, että puhukaamme meidän molempien tuskasta. Molempien ymmärryksestä, koska molemmilla on kokemusta. Sinä tietysti ajattelet, että sinun kokemuksesi ja tuskasi ovat tärkeämpiä, eikä niistä puhumista kuulu tuhota muiden kokemuksilla. 

Hän todennäköisesti vertaa ja ottaa asian esille, koska hänkin haluaisi puhua kokemuksistaan, ei aina vaan kuunnella muita. Kaikki ei pyöri ap sinun ympärillä ja kun ihmiset joutuvat aina tuomaan itse esille omia kokemuksiaan se tarkoittaa sitä, että he tiedostav

Yksinäisyydestä. Luopumisesta. Rutiinien muuttumisesta. Minä voin hyvin kuvitella, että on ihmisiä, joista ero on tuntunut kuolemalta.

Se hetki missä kaksi ihmistä kohtaa on aina kahden ihmisen, ei yhden ihmisen kohtaaminen. Siihen hetkeen pitää saada mahdutettua sekä ero, että kuolema, jos jompikumpi haluaa niistä keskustella. Ketjuun on tullut vastauksia, joissa selkästi on esillä ajatus, että jos minä puhun jostain niin vain ja ainoastaan siitä puhutaan ja jos ei puhuta, niin juttukaveri vaihtoon. Niin, mitä pitäisi tehdä, kun keskustelu ei pysy vain minussa ja minun jutuissa? Tyyppi vaihtoon ja etsi sellainen kaveri, joka puhuu vain sinusta ja sinun jutuista. Ap, siinä vastaus, jonka halusit kuulla.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

No sitähän sinä olet. Vai kumman vaihtoehdon sinä olisit valikoinu? Ehkä se kuulostaa kyyniseltä, mutta toisten selviytymisstrategia on se, että ajattelee, että asiat voisi olla pahemmin. Se oli surullista, että mummosi kuoli, mutta mieti, jos sinulla olisi ollut sinun 10 vuotias lapsi ja 50 vuotias äitisi ja he olisivat menehtyneet äkillisesti? Mummosi lisäksi.

Elämä ei ole helppoa kenellekään ja toisille se oma koirakin voi olla kaikkein pahin menetys. Sillä ei vaan ole rajaa kuinka huonosti voi mennä ja moni ajattelee, että kaksi huonoa asiaa on pahempaa kuin yksi huono asia.

Tämähän on sinänsä ihan älytön kommentti. Aatteleppa, jos sen mummon, lapsen ja äidin lisäksi olisi kuollut vielä isäkin. Tai kaksi lasta. Tai koko perhe!

Puhuminen on eri asia kuin vertailu. Tuosta saa lähinnä sen kuvan, että tämä ei pidä mummon kuolemaa mitenkään merkittävänä asiana vaan vertaa isänsä kuolemaan.

 

Me emme ole kuulleet sitä keskustelua, joten vaikea sanoa onko se vartailua, vaan pelkästään tulkinta sellaiseksi. Me kuulemme sen minkä haluamme ja tulkitsemme sen omista lähtökohdista. Mikä saa sinut tulkitsemaan, että hän ottaa mitenkään kantaa mummon kuoleman merkitykseen? Ja että se on jotenkin väheksyvä?

Ap:n esimerkki, joka todennäköisesti ei ole suora sitaatti on lähinnä toteamus. Olet surullinen mummosta, minulta on kuollut isä. Tämän voisi korkeintaan tulkita epäjohdonmukaisena vastauksena, mutta ei väheksyvänä. Minä pikemmin tulkitsen sen ihmisenä, joka hakee omasta kokemuspakista oikeutusta sille, että hän voi kommentoida, koska hänelläkin on kokemusta läheisen kuolemasta.

Ja jos keskustelua olisi jatkettu tasavertaisesti oltaisiin ehkä voitu jakaa paljonkin kokemuksia kuolemasta ja surusta. Nyt tilanne tulkittiin kilpailuna ja vertailuna ja siitä, että kummalla on asiat huonommin ja sitten valitetaan ulkopuoliselle, että kyllä oli taas väärin vastattu, kun toinen kehtasi alkaa puhumaan isästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

No sitähän sinä olet. Vai kumman vaihtoehdon sinä olisit valikoinu? Ehkä se kuulostaa kyyniseltä, mutta toisten selviytymisstrategia on se, että ajattelee, että asiat voisi olla pahemmin. Se oli surullista, että mummosi kuoli, mutta mieti, jos sinulla olisi ollut sinun 10 vuotias lapsi ja 50 vuotias äitisi ja he olisivat menehtyneet äkillisesti? Mummosi lisäksi.

Elämä ei ole helppoa kenellekään ja toisille se oma koirakin voi olla kaikkein pahin menetys. Sillä ei vaan ole rajaa kuinka huonosti voi mennä ja moni ajattelee, että kaksi huonoa asiaa on pahempaa kuin yksi huono asia.

Mutta eihän ne liity as

Koska keskustelua käydään kahden ihmisen välillä ja kaikkien keskustelu tapa ei ole se, että puhutaan vain mummostasi. Meitä on miljardeja täällä maailmassa ja ihmsillä on lukemattomia eri tapoja keskustella ja kohdata toisia ihmisiä, On paljon ihmisiä, jotka eiböt ole kovin taitavia puhujia. He eivät osaa aina sanoa oikeita sanoja, nauravat väärässä kohtaa, sanat tulevat ulos niin, että merkitys muuttuu tarkoituksesta jne. 

Meiltä pitää löytyä enemmän ymmärrystä, eikä aina tulkita kaikkea sen pahimman kautta. Kaikista ei vaan koskaan tule mestaripuhujoita, aina oikeat sanat oikeassa paikassa. 

En jaksa yksi, että tuttavasi tarkoittaa pahaa. Hänellä on vain eri tyyli ja hän on oppinut tuollaisen tyylin, eikä edes itse tiedosta sitä, jotta voisi edes muuttaa sitä. Ehkä häntä ei kuunneltu lapsena ja nyt kun joku kuuntele hän haluaa kertoa. Ehkä hän on kilpailuhenkinen ja elämä on hänelle kilpailua, eikä hän voi sille mitään. Ehkä sinun sanasi tuo hänen muistot pinnalle. 

me olemme kaikki erilaisia ja yrittäkää löytää sille ymmärrystä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tällainen kaveri lapsuudesta asti. Lisäksi muisti aina kehua itseään loputtomiin. Ratkaisin asian niin että laitoin yhteydenpidon minimiin. En enää käy, en soita, vastaan puheluihinsa kerran pari vuodessa, vaihdan pakolliset kuulumiset ja lopetan puhelun. Yleensä yrittää siihenkin väliin työntää jo jotain omakehua, lopetan puhelun siihen.

Eikö tuollaiselle vois miettiä sanovansa suoraan, että ei kiinnosta yhteydenpito toisen itsekehujen ja vertailujen takia? Kummallista mukana riiputtamista tuollainen. Vaikka toisaalta ymmärtää, kun eihän nykymaailmassa harrasteta aitoja ihmissuhteita.

Tämähän on sinänsä ihan älytön kommentti. Aatteleppa, jos sen mummon, lapsen ja äidin lisäksi olisi kuollut vielä isäkin. Tai kaksi lasta. Tai koko perhe!

Aivan, niinhän sen on, mutta kukaan ei kyseenalaistaisi sitä, mikä noista esimerkeistä on se pahin. Toiset ajattelevat näin. Sinun tilanteesi on paha, minun tilanteeni on pahempi, mutta se voi aina olla huonompi. Se on näitä selvitymisstrategioita ihmisiltä, jotka ovat kokeneet paljon huonoja asioita. Heille se joka jollekin toiselle on maailmanloppu, olisi ollut lottovoitto, jos ne menetykset olisivat jääneet siihen. Se on myös toisaalta lohdutus, että,kaikesta voi selvitä, koska moni kuten he itse ovat selvinneet vielä paljon pahemmasta,

Vain ihmiset, jotka ovat ovat kohdanneet paljon vastoinkäymisiä voivat ymmärtää tämän vertailun, koska heillä on sitä vertailukokemusta. Kaikki on nimittäin lopulta suhteellista,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein tänne joskus keskustelun siitä kun mummoni kuoli, niin eikös joku tullut kertomaan miten onnekas olen kun vaan mummo, häneltä kun on sentään kuollut toinen vanhempi ja lisäksi lapsi tai lapset.

No sitähän sinä olet. Vai kumman vaihtoehdon sinä olisit valikoinu? Ehkä se kuulostaa kyyniseltä, mutta toisten selviytymisstrategia on se, että ajattelee, että asiat voisi olla pahemmin. Se oli surullista, että mummosi kuoli, mutta mieti, jos sinulla olisi ollut sinun 10 vuotias lapsi ja 50 vuotias äitisi ja he olisivat menehtyneet äkillisesti? Mummosi lisäksi.

Elämä ei ole helppoa kenellekään ja toisille se oma koirakin voi olla kaikkein pahin menetys. Sillä ei vaan ole rajaa kuinka huonosti voi mennä ja moni ajattelee, että kaksi huonoa asiaa on pahempaa kuin yksi huono asia.

Minusta kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä miten onnekas minä olen tai en ole.

Elämän vastoinkäymisten vertailu on ihan turhaa, koska aina löytyy joku jolla on huonommin asiat, se on loputon suo. Ihmisten tilanteet on myös niin erilaisia, ettei senkään suhteen vertailussa ole mitään järkeä.

Jotkut kilpailevat mielellään kärsimysolympialaisissa.

Kyseessä ei välttämättä ole vähättely vaan huono kommunikointityyli. Hän ehkä hakee jotain kosketuspintaa sinun ongelmiisi omien kokemustensa pohjalta. Ärsyttävää se voi toki olla.