Läheisyys ajatuksena ahdistaa. Oonko toivoton tapaus?
Yksi pitkä suhde takana ja siinä läheisyyden kanssa oli vähän niin ja näin. Tiedän exän pettäneen ja minä vetäydyin. Meillä ei loppuvaiheessa ollut aikoihin mitään.
Nyt 4v yksin ja deittisivustoilla ok jutella ja vaikka sopia treffitkin asiallisen kaverin kanssa. (Yleensä homma on jäänyt ekoihin treffeihin.)
Mutta jos viesteissä mainitaan sana läheisyys, niin musta tuntuu että multa odotetaan heti enemmän kun voin heti antaa ja alkaa stressaamaan. Helpompi olisi tutustua ja sitten se läheisyys tulisi ajan myötä jos olusi tullakseen.
Onko jollain ollut samanlaista ja miten olette päässeet eteenpäin?
Kommentit (5)
Sama oli. Terapia auttoi selvittämään solmut jotka aiheuttivat läheisyyskammon. Nyt onnellisesti suhteessa, josta läheisyyttä ei puutu.
Mua ihmetyttää, kun läheisyys ymmärretään pääasiassa vain fyysisenä/seksuaalisena asiana. Vaativinta on emotionaalinen läheisyys. Moni pystyy kyllä ns. panee, mutta mitään tunneyhteyttä tai henkistä ei kykene jakamaan.
Kuulostaa tutulta. Valitettavasti en osaa neuvoa :(