Miksi ujo ja pidättäytyvä lapsi ärsyttää?

Poikani on ujo ja hiljainen ja jostain syystä se ei passaa eskariopelle ollenkaan. Ollaan myös saatu paljon palautetta pojan "passivisuudesta". Johtuu kai siitä että ope itse on sellainen hössöttäjä eli jatkuvasti äänessä tulossa ja menossa. Ei ymmärrä ollenkaan toisenlaista ihmistä kai? Nykyään kyllä open palaute hiljentynyt kun sanoin etten itse tajua sitä miksi lapsi ei saisi olla ujo ja hiljaisempi...eipä osannut siihen vastata oikein mitään. Älä välitä muiden mielipiteistä vaan rohkaise lasta olemaan oma itsensä ja rohkaise lasta! Meilläkin poika on harrastusten kautta nyt alkanut saamaan itseluottamusta ja puhuu enemmän mutta se on lähtöisin hänestä itsestään ei siitä että joku hölmö aikuinen siihen painostaisi!

pojalla aina riittänyt kavereita pkssa ja eskarissa. Siltikin open mielestä lapsi on liian passiivinen kun ei ole esim amupiirissä heti viittaamassa kun puhutaan esim viikonlopun kokemuksista. En tajua ollenkaan miksi lapsen ei anneta rauhassa kehittää sitä itseluottamusta vaan painostetaan.

Minun lapseni on sunnuntailapsi, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Hänellä on nyt eskarissakin jo bestis, hän taaplaa omalla hiljaisella tyylillään tasaisesti eteenpäin.



Tämä meidän opettaja on itse minusta jotenkin sosiaalisesti lahjaton. Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä ja suhtautua ihmisiin ja elämään tavattoman mustavalkoisesti.



Tekee itse mokia koko ajan, mutta jos joku muu mokaa/unohtaa tms. on helvetti valloillaan.



Ja tosiaan se palautteen sävy on aina hirveän töykeä ja epäystävällinen.



ap

ujo ja arempi lapsi ärsyttää aikuista jotka itse ovat aina olleet äänekkäitä päsmäreitä ja ihailevat sitä ominaisuutta omissa lapsissaan. Ehkä se eskariopekin on sellainen? Totta kai on hyvä asia rohkaista ujoa lasta ilmaisemaan itseään mutta kannustaen eikä tuolla tavalla kritisoiden. Kaikkien vaan ei tarvi olla rohkeita ja avoimia! Elämässä pärjää muutenkin ja aika korjaa!

Lapsi on kaikkea muuta kuin hiljainen ja ujo. Kuulema liiankin äänekäs on, kun tekee oman mielipiteensä selväksi. Se sitten häiritsee niitä hiljaisempia lettipäitä.

Mulla 3 lasta jotka käyneet eskarin ja olen huomannut ettei se ammattitaito todellakaan istu kaikkiin esikoulun opettajiin. niin on kirjavaa sakkia sielläkin...

eskarissa kun opetellaan just sitä oman vuoron odottamista ja niillä hiljaisillakin lettipäillä on oikeus omaan vuoroonsa.

Joillakin on ihme tarve saada muutettua ujo lapsi hänen mielestään normaaliksi. Olen huomannut, että joidenkin mielestä esikoisessamme on jotain vikaa vain sen vuoksi, koska tämä on ujo ja jännittää erinlaisia tilanteita. Esikoisellamme on ollut kolme eri opettajaa, joista 2 hyväksyi hänet sellaisena kun on, mutta nykyinen opettajan hermoille tuntuu kiltti poikamme käyvän vain sen vuoksi, että tämä on hänen mukaansa vetäytyvä ja ei uskalla olla esillä. Tällainen käytös tunnutaan monesti tulkittavan masennukseksi. Jos lapsi ei näytä innostustaan huutamalla ja hyppimällä, niin heti on liian vakava ja varmasti kotona jotain pielessä.



Lastamme on pelkästään ujouden vuoksi tutkittu ja saa terapiaakin, koska on liian arka. Hyvähän se on vaan, että saa terapiaa, mutta samalla tuntuu, että tämä yhteiskunta ei hyväksy ujoja lapsia ja ne täytyy muuttaa reippaiksi.



Meillä kaksi muutakin lasta, jotka taas on reippaita poikia ja heistä kukaan ei ole huolissaan. Päinvastoin kehutaan aina ja yhtä reipas tuo ujokin on kotona.

Itse olen räväkkä ja puhelias, ja olisin voinut 23-vuotiaana olla noin suvaitsematon. Elämä opettaa pikkuhiljaa ja oma kuopukseni on hiljainen ja ujo. Oikeastaan tämä kuopus on viimeistään opettanut hiljaisuuden kauneuden ja nykyään ihailen jopa introvertteja ihmisiä. Siinä on hyvät puolensa, ettei ain tössyttele suuna ja päänä.:)

niin saattaisin sanoa eskariopelle ihmetellen: ai vai on hiljainen? ehkä sussa (eskariope)on jotain pahasti vialla/pelottavaa, kun kaikkien muiden seurassa lapsi on varsineinen papupata ylenpalttisen äänekäs. ehkä lapsi ei vaan pidä sinusta!



Ja sitten asiallisesti sanoisin, että lapsi on ehä vähän pidättyväisempi ja ujompi ja kyllähän ope varmasti tajuaa, että kaikenlaista sakkia tähän maailmaan mahtuu. Ihan normaalia käytöstä tuollainen on ton ikäiseltä. Ja voisiko ope joskus rohkaista lasta sen sijaan että painostaa. Antaa joskus jotain positiivista palautetta sen sijaan että vaan haukkuu?



Sitten vaan kiitos ja näkemiin. =)

Esikoistyttöni on avoin ja rohkea kun taas poikani on ujo ja arempi ja sekös tuntuu eräitä aikuisia ihmisiä kovasti häiritsevän. Poika itse on onnellinen ja kavereita piisaa kunhan vaan kukaan idiootti aikuinen ei tule painostamaan asialla. En tajua miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista! Itse olen ollut ujo lapsi ja pärjännyt oikein loistavasti aikuisena elämässäni. Jostain syystä vaan ujous koetaan ongelmaksi kun taas toinen ääripää eli "keskipisteeseen aina haluavat" ovat ihan ok vaikka heillä tutkitusti kaikista vähiten sosiaalisia taitoja.

ja tarkka tehtävissään. Oppi lukemaan vajaa 6-vuotiaana. Reipas ja kiva poika. Meillä on isompi sisarus joka on lieävsti kehtisyvammainen autistisin piirtein. Tämä eskarilainen on käynyt neuropsykologilla jo syyskaudella koulukypsyystesteissä, joissa pärjäsi hyvin.



Eskariopettajalta tulee palautetta että mitenkähän tuo teidän Ville pärjää, kun se on niin hidas? Kirjoitus ja väritystehtävät tekee todella tarkasti ja huolella. Istuu paikallaan kiltisti ja tekee tehtävät pitkäjänteisesti loppuun asti. Minä en oiken tajua, kun hyvin monen nykylapsen "ongelma" on se ettei malteta tehdä tehtäviä loppuun asti. Pelkästään omalla paikalla istuminen tuottaa eskariryhmän 9:n lapsen joukossa useammalle selkeästi havaittavaa vaikeutta.



Äskettäin poika toi kotiin vohvelikankaisen itse kirjaillun tyynyn. Se oli tosi hieno, tarkasti ja huolella kirjailtu. Minun oli vaikea uskoa että joulukuussa 6v. täyttänyt poika oli sen itse tehnyt.



Minä en ole huolissani poikani oppimiskyvyistä tai -taidoista. Minulle on kuitenkin tullut tunne, että nykyisin tasapäistetään lapsia liikaa. Olit vilkas tai rauhallinen, mikään ei ole hyvä.



Viiden äiti

ja jotenkin kamalan totinen. Hän sanoo, että opettaminen on hänen kutsumustehtävänsä ja hän tosiaan on sitten jotenkin Opettaja 200-prosenttisesti hampaat irvessä.



Hän osaa katsoa asioita ainoastaan niiden oppimiensa asioiden kautta. Elämänkokemus siis puuttuu.



Ilmeisesti häntä häiritsee sitten myös se, että minä olen jo vähän vanhempi äiti ja tämä lapsi on nuorimmaiseni. Hän kokee minut ilmeisesti jotenkin uhkaksi itselleen. Varsinkin kun tunnen ko. koulun, muut vanhemmat, opettajat jne. paremmin kuin hän.



Ja hänellä tosiaan on hirveän kapea kuva normaalista lapsesta. Sellainen siisti lettipää, joka viittaa tarmokkaasti, tekee kaikki läksyt, kulkee parijonossa - ja tykkää hänestä! Minun lapseni ei ilmeisesti kauheasti näytä välittävän tästä opesta, vaan on varsin itsellinen siellä eskarissa.



Ap

on kuulemma ryhmän nopein tehtävissä. Ja tarkin. Kaikki aina oikein.



Ap

sen open lukea vähän Liisa Keltikangas-Järvisen kirjallisuutta.



Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä

Ujo lapsi voi olla tosi selviytyjä

Aktiivisuutta ihailevassa maailmassa arat ja vetäytyvät lapset jäävät usein touhuajien jalkoihin

Ujous on ihmisen synnynnäistä temperamenttia, eikä sitä pidä väkisin muuttaa

Julkaistu: 15.11.2002 lehdessä osastolla Oma elämä

A A Eeva-Kaarina Aronen







Hiljainen syrjäänvetäytyjä ei ole muodissa koulussa eikä työelämässä. Itseä korostavaa touhuamista arvokkaampaa on kuitenkin kyky sietää stressiä ja selviytyä.



Levottomista, meluavista ja keskittymään kykenemättömistä lapsista puhutaan nykyisin paljon ja heidän ongelmiaan pohditaan. Kuitenkin aktiiviset, jopa yliaktiiviset lapset ovat hyväksytympiä kuin hiljaiset syrjäänvetäytyjät.





Itseään esiin tuovaa, touhukasta aikuista ihaillaan. Vetäytyjää taas pidetään jotenkin ongelmallisena. Pitääkö ujoa ihmistä siis ruveta muuttamaan?



Ei missään nimessä, sanoo psykologian professori, psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen.



"Ujoa ihmistä ei muuteta. Mutta hän itse voi vaikuttaa käyttäytymiseensä. Ujous ja syrjäänvetäytyminen ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä, ja niillä on biologinen pohja."



"Väitetään, että jopa kolmannes valkoihoisesta väestöstä on varustettu sellaisella fysiologialla, joka altistaa heidät kaiken uuden ja yllättävän edessä varautuneisuuteen."





Temperamentti on persoonallisuuden synnynnäinen, biologinen pohja, ihmisen synnynnäinen valmius toimia tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla. Se ei kerro sitä, mitä ihminen tekee eikä sitä, miksi hän tekee, vaan sen, miten hän jonkin asian tekee, Keltikangas-Järvinen määrittelee.



Temperamentti selittää sen, että jokainen lapsi on jo syntyessään yksilö, omalla temperamentillaan varustettu.



Temperamenttiin kuuluu esimerkiksi sellaisia asioita kuin unirytmi, taipumus positiiviseen tai negatiiviseen mielialaan, aktiivisuus, kiinnostus muista ihmisistä. Yksi temperamentin peruspiirteitä on tapa, miten ihminen suhtautuu uuteen ja yllättävään.



Miten sitten pystytään erottamaan häiriö normaalista varautuneisuudesta ja syrjäänvetäytymisestä?



"Tietty temperamentti saattaa altistaa joillekin häiriöille. Mutta kun puhutaan sinänsä temperamentista, puhutaan aina normaaleista yksilöiden välisistä eroista", Keltikangas-Järvinen täsmentää.



"Ihmiset vain ovat oikeasti erilaisia. Häiriössä on kyse eri asiasta. Jos ihminen ei ole vaikkapa puhunut puoleen vuoteen koulutovereidensa kanssa, eikä kukaan tiedä edes hänen nimeään, ei kyse ole syrjäänvetäytyvästä temperamentista vaan häiriöstä."



Temperamentilla ei ole myöskään mitään tekemistä älykkyyden kanssa, eikä se ole yhteydessä ihmisen selviytymiseen. Ujo ihminen voi olla myös hyvin sosiaalinen, eli hän tulee hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa, Keltikangas-Järvinen huomauttaa.



Vasta siitä, millaisen persoonallisuuden ympäristö tietystä synnynnäisestä temperamentista rakentaa, seuraa se, minkälainen stressinsietäjä ja selviytyjä ihmisestä tulee.





Nyky-yhteiskunnassa hiljaisuutta ja omissa oloissaan olemista on alettu pitää ongelmallisena. Merkillinen sosiaalisen aktiivisuuden vaatimus on koko ajan kasvanut.



Lapseltakin aletaan vaatia kykyä tulla toimeen erilaisissa ryhmissä ennen kuin hän on siihen kehityksellisesti valmis, ja tilanteet aiheuttavat pelkkää stressiä.



Mitä pikkulapsen stressi sitten on? "Erään määritelmän mukaan se on sitä, että ympäristön vaatimukset ovat vääränlaiset lapsen temperamentin suhteen. Saattaa olla, että lapselle huono ympäristö saattaa olla vaikka kuinka loistava, mutta se on silti





Lapsen pitäisi antaa olla sellainen kuin hän on. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän saa käyttäytyä miten tahansa, Keltikangas-Järvinen muistuttaa.



Me kaikki tarvitsemme koko elämän ajan kykyä sietää stressiä ja kykyä selviytyä. Miten arkaa lasta rohkaistaan sellaiseksi?



"Ensinnäkin ihmisellä pitäisi jo lapsesta saakka olla tunne, että hän on arvokas ja arvostettu sellaisenaan, että hän saa olla ujo."



"Ujosta lapsesta ei tehdä rohkeampaa sillä, että sanotaan: Ole rohkeampi! Katso miten muut leikkivät, sinä et uskalla tehdä mitään. Näin osoitetaan lapselle, että hän on jollakin epämääräisellä tavalla huonompi kuin muut lapset."





Selviytymiskeinot ulos ujoudesta ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia.



Annetaan lapselle aikaa sopeutua uusiin tilanteisiin. Hyväksytään hänen hitautensa. Ei viedä lasta ylivoimaisiin tilanteisiin, jos niitä on mahdollisuus välttää.



"Jos lapsi pelkää hirvittävästi kaksivuotiaana musiikkileikkikouluun menoa, niin miksi viedä? Ei siinä mitään ihmeellistä menetetä. Viedään kolmevuotiaana. Kun vaikeisiin tilanteisiin joudutaan - eihän lasta voi tynnyriinkään eristää, ollaan niissä



"Sitten kun on pakko lähteä, ollaan lapsen turvana ja totutetaan häntä uuteen tilanteeseen vähän kerrallaan. Hyväksytään se, että hän saa aluksi kiehnätä sylissä ja annetaan ymmärtää, että näin saa olla. Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, jokainen lähtee leikkimään muiden kanssa. Sosiaalisuus on ihmisen biologinen tarve."

niin saattaisin sanoa eskariopelle ihmetellen: ai vai on hiljainen? ehkä sussa (eskariope)on jotain pahasti vialla/pelottavaa, kun kaikkien muiden seurassa lapsi on varsineinen papupata ylenpalttisen äänekäs. ehkä lapsi ei vaan pidä sinusta!

Mutta toki tuossa muuten totuutta on. Herkkä lapsi vaistoaa opettajan asenteen häntä kohtaan, ja sehän ei tietenkään rohkaise lasta avautumaan vaan päinvastoin sulkeutumaan lisää. Mullakin on ujo lapsi, joka alkaa juttelemaan vieraankin aikuisen kanssa ihan parin lauseen jälkeen, jos aikuinen on helposti lähestyttävä pehmeäluonteinen ja aidosti ystävällinen ja kiltti. Mutta meidän lapsi huomaa heti, jos aikuinen ei ole aito tai on luonnostaan vain kulmikkaampi, eikä sitten uskalla tällaiselle puhua.

Yritä ap vain laittaa asia opettajan nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin. Ja yritä itse kyselemällä kaivella esiin ne onnistumisetkin.

Vähän minulla jäi tuosta aloituksesta epäselväksi, että millä tavalla negatiivinen palaute liittyy ujouteen. Jos lapsi saa palautetta, ettei osaa jotain, niin miten se johtuu ujoudesta? Vai onko lapsella kuitenkin ujouden lisäksi jotain oikeitakin osaamisen ongelmia?

En nyt puhu ap:n lapsesta tai kenestäkään muusta erityisesti, tehdään se heti alkuun selväksi ;)



Mutta jos ihminen on tosi ujo ja hiljainen, siis sellainen jolta jokaista vastausta pitää pumpata tosi kauan niin tottakai se alkaa useimpia jossain vaiheessa ärsyttämään. Samoin se jos joku on heti suunapäänä, aina ja kaikkialla ennen kuin muut ehtivät edes ajatella mitä olisivat mieltä. Kumpikin tyyppi (tosi ujo ja tosi äänekäs) koetaan rasittavina, toiset siksi että heistä on hankala saada otetta, toiset siksi että ovat liian dominoivia.

Oma lapseni on myös pidättyväinen ja ujo, mutta on onnekseen saanut ymmärtäväiset hoitajat ja opet päiväkodissa ja koulussa. Lasta rohkaistaan viittaamaan ja näyttämään taitonsa ja hänet hyväksytään sellaisena kuin hän on. Samaa toivoisin muidenkin lapsille!

Jatkossa näissä palautekeskusteluissa voisit tuoda esille tätä, että ihmisillä yleensäkin on oikeus olla oma itsensä kenenkään arvostelematta. Napauta reippaasti opettajaa, että jos on niin vaikeaa hyväksyä "Villeä", voitte kyllä vaihtaa kouluakin/ eskaria. Eipä lapsi hyödy mitään leimaamisesta ja arvostelusta.

ujo ja hiljainen eskaripoika. Onneksi meillä on oikein sydämellinen ja ihana eskariope pojallamme. Sama mikä oli tytöllämmekin viime vuonna. Hän tietää ja tuntee meidän perheen hyvin ja ollaan samalla aaltopituudella. Hän ei painosta eikä hoputa poikaani mihinkään. Silloin kun poika rohkaistuu jotain enempi höpisemään tms. niin antaa siitä sitten positiivista palautetta. Hän arvostaa poikaani sellaisena kuin on, eikä näe tarvetta saada mitenkään muutettua pojan persoonaa.



Poikani on toisten lasten kanssa oikein hyvä ja haluttu kaveri. Tietää oiken ja väärän, eikä ujoutensa takia ole sitten riitoja kehittämässä tms. Nyt on oppinut sitten kuitenkin pitämään puoliaankin jonkin verran. Se kun oli yhdessä vaiheessa "ongelma", että antoi helposti "kävellä itsensä yli" kun ei ollut sitä rohkeutta sanoa, jos tunsi, että häntä on kohdeltu väärin ja nieli vaan sitten pahan mielensä, joka purkautui vasta kotona. Eskariopen ja minun yhteisellä panostuksella on sitten sillä saralla rohkaistunut, mikä on hyvä asia.



Itse olen lapsena ollut ujo ja hiljainen ja kyllä se oli välillä yhtä helvettiä kun painostettiin olemaan rohkeampi ja äänekäs jne... Kun ei vaan kyennyt ja aikuiset vaan painosti ja painosta. No, enää en kyllä ole todellakaan hiljainen enkä ujo :D



Kunpa ihmisten annettaisi olla sitä mitä on. Lapset saisivat kasvaa juuri semmoisena, mitä he on luontaisesti. Ei kaikkia tarvitse samaan muottiin tunkea ja kaikista ei tarvitse saada äänekkäitä papupatoja...

hän on saanut kavereita, tulee kaikkien kanssa toimeen, tekee kaikki tehtävät suit sait, hymyilee lähes aina, on aina hyvällä tuulella ja tyytyväinen, tykkää askareista, syö kaikkea ruokaa, on kaiken kaikkian habitukseltaan sellainen pieni, piukea ja onnellinen.



Ei siis ole mitenkään nyrpeä, hankala, kiukutteleva tai muuten jotenkin työläs.



Hän on yleensä aina kaikkien lemmikki ja päivähoidossa aina tosi pidetty.



Siksi minä en ollenkaan tajua, mikä hänessä nyt nimenomaan tökkii niin kamalasti tätä nimenomaista opettajaa. Ehkä pitäisi kysyä ihan suoraan.



Ap